Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon uskallan puuttua lapsen isällä oloon?
06.02.2012 |
Tai oikeiastaan siihen, kun lapsi on isällä, niin mitä siellä tekevät.
Erosimme, kun lapsi oli vauva ja isä ei tavannut lastaan kovinkaan paljon. Edelleenkään meillä ei ole sovittuna varsinaisia tapaamisaikoja, vaan lapsi on isällään vkonlopun sillointällöin.
Lapsi on nyt seitsemän vuotias.
Isällään saa katsoa kaikenlaisia ohjelmia ja menee nukkumaan silloin kun siltä tuntuu. On usein sunnuntaisin väsynyt, kun tulee kotiin.
Lapsen mukaan isä nukkuu paljon viikonloppuisin ja näin ollen lapsi taitaa olla pääsääntöisesti hänen avopuolisonsa kanssa.
Ehkä isä ei tavallaan edes tunne omaa lastaan, koska eivät ole viettäneet kovin paljoa aikaa keskenään. Tuntuu vain siltä kuin isä ei edes haluaisi tutustua lapseensa ja henkilökohtaisesti en pidä siitä, että lapsella ei ole varsinaista nukkumaan meno aikaa (toki viikonloppuna voi valvoa hieman myöhempään, mutta ei puoleenyöhön) ja se, että katsovat ohjelmia, jotka eivät ole tuon ikäiselle sopivia.
Olemme suhteellisen hyvissä väleissä ja olen miettinyt kuinka ottaisin asian puheeksi, en haluaisi kuitenkaan liikaa puuttua.
Tuli hieman pitkä juttu, mutta mitä minun tulisi tehdä vai teenkö mitään?
Kommentit (5)
ja jossain toisessa yhteydessä ohimennen varmistaa, että muistathan, ettei lapsi katso liian pelottavia ohjelmia, ettei tule painajaisia.
Muuhun en puuttuisi ja nämäkin vain, jos olet varma, että isä ei vedä hernettä nenuun. Tietysti voit aina yrittää tutustua tähän uuteen puolisoon ja hänen kauttaan vaikuttaa tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puuttuisi. Saattaisin ohimennen sanoa, että oli nähnyt painajaisia jostain ohjelmasta, oletteko katsoneet jotain pelottavaa? Tai että kun on sunnuntaisin kovin väsynyt, kuinka myöhään valvoo kun saa luvan kanssa valvoa tms? Jospa herättelisi jotakin siellä päässäkin. Älä ala neuvomaan jos ei apua kysytä, siitä otetaan hernehet nenähän.
Todennäköisesti jos jotain sanon, niin vastaus on joo joo ja mitään ei kuitenkaan tapahdu. Täytyy kuitenkin yrittää hienovaraisesti vihjailla. Lapsi kuitenkin kertoo melko paljon asioita, mitä on isällään tehnyt.
Avopuolisoon tutustuminen ei ole oikein mahdollista, koska asumme eri paikkakunnilla ja tapaamme todella harvoin.
Ap
Mistähän mahtaa johtua, että näin äitinä jotkut asiat ovat itsestään selvyyksiä (ainakin tässä meidän tapauksessa) esim. tuo nukkumaan meno ja se mitä ohjelmia katsotaan. Ei kai isältäkään ole oman järjen käyttö kielletty. Kyseessä on kuitenkin lapsi, joten kai isälläkin pitäisi olla jonkinlainen vastuu, vaikka harvakseltaan tapaavatkin. No, voihan se toki olla, että isä ei tiedä kuinka lapsen kanssa tulisi toimia.
Ap
se on kun punaista vaatetta näyttäisi jos menisin jotain neuvomaan. tekisi taatusti päinvastoin.
mutta mun eksälle lapset onkin kiistakapuloita.