Minä en tahdo jaksaa miehen lapsen meillä oloa, koska

niin että mies on ihan avuton oman lapsensa kanssa. Lapsi tulee meille joka toiseksi viikonlopuksi, miehen lapsi, mutta mies ei piittaa lapsesta pätkääkään vaan lapsi on yksin minun hoivissa. Mies surffaa netissä ja juo kaljaa, joskus on jopa kehdannut valittaa minulle kun lapsi on pitänyt liikaa ääntä, että voisitko mennä sen kanssa vaikka ulkoilemaan.



On tästä riideltykin mutta enää en viitsi, kun ei se mies kerta kaikkiaan vaan näköjään tajua miten olla oman lapsensa kanssa. Vaivaantuneeksi menee vaan jos niitä yrittää saada oikeasti olemaan kaksistaan. Minua ei sinänsä rasita tai haittaa tämä tilanne, tykkään hänen tyttärestään kovin, mutta kun olisi kuitenkin hyvä että siihen omaan isäänsäkin paremmin tutustuisi kuin että se on joku ihme poissaoleva tyyppi joka tuijottaa makuuhuoneessa näyttöruutua.

Herää kysymys, mitä ihmettä teet moisen miehen kanssa? Älä vaan koskaan hanki lapsia hänen kanssaan... Järkyttävä vätys miehesi.

Herää kysymys, mitä ihmettä teet moisen miehen kanssa? Älä vaan koskaan hanki lapsia hänen kanssaan... Järkyttävä vätys miehesi.

ole tarkoitus hankkia lapsia, mies sai kauhean trauman siitä yhdestä ainoasta jonka aikoinaan sai ex-vaimonsa kanssa eikä ikinä suostuisi lapsen hankintaan. Teki sentään tämän rehellisesti selväksi jo tutustumisen alkuvaiheessa, ja se oli minulle ok.

oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Voisiko mies viedä lasta vaikka uimahalliin, ulos puuhailemaan, retkelle jne.?



Tuon lisäksi sopisin itselleni jotain menoja. Toisaalta yrittäisin antaa lapselle jonkin verran intensiivistä huomiota/vkl, koska tämä tuntuu sitä kaipaavan.



Kakkoselle ei ole neuvoja (et tainnut niitä tosin kaivatakaan), olen sanaton.

"erottaakseen" lapsen minusta mutta se on oikeasti näköjään mahdotonta.



Noihin omiin sovittuihin menoihin mekin nyt alamme mennä. Ei ole vaihtoehtoa. Mutta voin sanoa, että tuntuu aika kurjalta kun tulee ajetuksi pois omasta kodista, jos haluaa pienenkin hetken itselleen.



ap

mutta ei kai tuossa muutakaan vaihtoehtoa ole? Lapsi on vielä aika vähän teillä.

"erottaakseen" lapsen minusta mutta se on oikeasti näköjään mahdotonta.

Noihin omiin sovittuihin menoihin mekin nyt alamme mennä. Ei ole vaihtoehtoa. Mutta voin sanoa, että tuntuu aika kurjalta kun tulee ajetuksi pois omasta kodista, jos haluaa pienenkin hetken itselleen.

ap

yrittäisit keksiä lapselle jotain harrastusta niiksi viikonlopuiksi kun on teillä, kerhoa tai jotain urheilua vaikka, joko yksin tai yhdessä isänsä kanssa. Tai olisiko teillä tuttuja joilla samanikäisiä lapsia, jos yrittäisit innostaa lapsia tutustumaan niin saisitte edes vähän omaa rauhaa kun lapsi voisi käydä kylässä heidän luonaan.

nyt sanoi ettei halua jatkaa.



Tuttuja on ja samanikäisiä lapsia. Kylään ei halua mennä, koska kotonakin on viikonloput ilman kavereita.



Jos taas meille tulee vieraita lasten kanssa, lapsi ei puhu vieraille mitään, ei edes lapsille vaikka tuntee heidät eikä tosiaan tee lasten kanssa mitään vaan istuu hiljaa ja katsoo telkkaa.



ap

Kun on jo noin iso lapsi (kirjoitit, että yli 10v) niin eikö sille voisi ihan yrittää "puhua järkeä"? Kertoa, että on kiva kun olet meillä, mutta että ei kukaan tykkää jos toinen on ihan koko ajan kiinni.



Ja voisi varmaan puhua siitäkin, että on tarkoitus, että lapsi on teillä elämässä normaalia elämää isänsä (ja sinun) kanssasi, ei vakoilemassa teidän tekemisiänne äidilleen.



Vai onkohan nää kaikki keinot jo käytetty...?

Emme kertakaikkian uskalla ottaa puheeksi sitä, että ei saa olla kiinni koko aikaa, koska tähän lapsi tottunut kotonaan; nukkui äidin kanssa ainakin vielä 10 v eikä olla urkittu, milloin lakkasi nukkumasta äidin kanssa vai nukkuuko vieläkin. Äiti ja lapsi siis kuin paita ja peppu. En tarkoita haukkua mutta äidissä läheisriippuvaisen vikaa lasta kohtaan.



Lapsi ei siis edes tiedä, että on "epänormaalia2 olla kiinni koko ajan, koska hän on näin kasvanut ja elänyt.



Olemme tuosta äidille kertomisesta ajatelleet niin, että emme ala sanomaan, että älä kerro äidille, koska se tuntuisi epämiellyttävältä. Sen sijaan olemme vain puhumatta asioista. Ennen oli helpompaa kun saatoimme laittaa sanan tai pari englantia väliin mutta enää se ei onnistu. Nyt käytetty ruotsia jonkin verran.



ap

Lapsi repoana on ihan pihalla läheisriippuvan äidin kanssa. Eli ehdotuksena kutsukaa niitä kavereita ja jatkakaa harrastuksia jotta lapsi oppisi olemman sosiaalinen, muuten hän eristäytyy kokonaan.

Kiva, että joku ymmärtää ja olemme kyllä olleet sillä linjalla, että saa luvan oppia olemaan muidenkin ihmisten kanssa.



Äiti kun vain näkee lapsensa hyvin sosiaalisena ja meillä on aivan päinvastainen näkemys.



Täytynee vain jaksaa jatkaa ja yrittää.



ap

leffateatterissa, uimahallissa, hampurilaisella, autonäyttelyssä, kirjastossa... Auttaako se hengittämään, että olette vähän pois kodin seininen sisältä?



Lapsi tuntuu poikkeuksellisen takertuvalta ja siihen on varmasti jokin syy. Olet hieno äitipuoli, kun välität noin paljon ja lapsi luottaa sinuun, mutta tarvitsette kohta apua tilanteeseen. Pääasia nyt kuitenkin, että ette loukkaa lasta. Puhukaa ongelmasta niin ettei hän kuule ikinä, koskaan.



Miehesi kanssa voisitte sopia sinun omasta ajastasi niin, että vetäydyt esim. 2 tunniksi keskellä päivää omaan makuuhuoneeseen/ askarteluhuoneesen ja lapselle ilmoitetaan, että sinulla on nyt lukurauha/ ompelurauha tai mitä teetkin, ei saa häiritä kahteen tuntiin. Isä voi olla hänen kanssaan vaikka pihatöissä tai kauppareissulla, mutta huoneesi ovi saa pysyä kiinni.

Tuohon ei tosiaan taida auttaa kuin se, että yritätte "pakottaa" lapsen tekemään edes jotain. Helpommin sanottu kuin tehty :)



Mutta jos teille tulee vieraita, niin lapsen kanssa tulisi keskustella asiasta etukäteen, ja kertoa mitä silloin saa tehdä ja mitä ei. Eli tv:tä ei avata ja vaikka lautapelejä voi pelata (lasten kesken). Tai mitä muuta sitten teillä voikin tehdä, eli yritätte auttaa lasta, koska ehkä ei edes tiedä mitä kavereiden kanssa tehdään.



Jos katsotte vaikka tv:tä ja lähdet väliin ripustamaan pyykkejä. Niin jos lapsi seuraa perässäsi, niin sano, että hän voi jäädä hommiin ja sinä menet sitten takaisin tv:n ääreen tms. Eli näin opettaisit, ettei sinua aina tarvitse seurata :)

Ehkä minunkin on vain rohkeammin otettava omia hetkiä ja aikaa. Tuntuu vain pahalta työntää toinen pois, pelkään, että lapsi tuntee itsensä hylätyksi tai kelpaamattomaksi kun työnnän hänet pois.



Täytyy ruveta miehen kanssa tekemään "aikataulu" noiksi viikonlopuiksi: mitä tehdään ja mitä isä ja lapsi tekevät ihan kaksin ilman minua. Nyt on vain aina puhuttu ja silloinhan tilanne helposti lipsahtaa toteutumattomaksi.



ap

ollan mun exän nyxä... Kun kysyn lapselta mitä teit isän kanssa viikonloppuna, vastaus on tyyliin "käytiin "Liisan" kanssa leikkipuistossa", "leivottiin Liisan kanssa", "käytiin Liisan ja isän kanssa autokaupoilla", "pelattiin Liisan kanssa wiitä", "käytiin Liisan kanssa elokuvissa ja ranvintolassa syömässä", "tehtiin Liisan kanssa tosi iso palapeli"... Isänsä kanssa lapsi ei tee kuulemma juuri mitään, ja mitä lapsen puheita on uskominen, niin isänsä istuu suurimman osan ajasta koneella. Ja monesti kun kerron lapselle että menee taas isälle, niin vastaus yleensä "en haluu" tai "höh". Mutta jos lisään perään että näät sitten Liisankin, niin heti alkaa kuulumaan "jipii, Liisa" tms.

..ja ruletti jatkaa pyörimistään. Voi tiisus!

Loanheittoketjuja on ihan riittävästi, avaudu siis niissä.