Mihin perustuu liikunnan nautintoa tuottava vaikutus ja

mutta ei uskalla sanoa.

tulee hyvä ja energinen fiilis..

Googlella lisätietoa



En itse juokse (enkä nyt saa tehdä pitkiä kävelylenkkejä, lääkärin mukaan), mutta kun vielä kävelin 5 km lenkkejä, olo tuntui hyvälle (ja energiselle vaikka jalkoja väsytti) aina lenkin jälkeen.

se on joku liikunnanopettajien ja muiden liikunnasta palkkansa saavien salajuoni väittää että liikunta muka tuottaisi nautintoa.

Polje sillä vähintään puoli tuntia omaan tahtiisi. Voin vannoa, että jos toistat tuota muutaman päivän peräkkäin, alat tuntea erittäin hyvää oloa kaikin puolin sen jälkeen. Samalla huomaat ryhtisi parantuneen ja saat lisäenergiaa.

Polje sillä vähintään puoli tuntia omaan tahtiisi. Voin vannoa, että jos toistat tuota muutaman päivän peräkkäin, alat tuntea erittäin hyvää oloa kaikin puolin sen jälkeen. Samalla huomaat ryhtisi parantuneen ja saat lisäenergiaa.

jos koko elimistö on aivan sekaisin niin tuokin vaatii pitkäaikaista jatkuvaa hikeä tuottavaa liikunnan harrastamista. Pikku hiljaa sitä huomaa tulevansa endorfiininarkkariksi.

Minussa on varmasti sama vika. Mitään nautintoa en liikunnasta, minkäänlaisesta saa.

Liikun kyllä terveyden vuoksi.

toisensa jälkeen, koiraa lenkitetty niin että saa loppumatkasta suunnilleen työntää, töissä hikoillaan kolmisen tuntia ja perkele- ei mitään nautintoa. Täytyy olla jotain vikaa koska en kertaakaan- en edes vähemmällä liikunnalla- tunne mitään hyvänolon tunnetta. Joskus kyllä helpotusta, että tuo liikuntahelvetti on ohi.

kuntosalilaitekin on tällä hetkellä käytössä. Silti saan hyvää oloa vain verenmaku suussa liikunnasta. Eli esim. spinningissä kun painaa koko ajan ihan täysillä, niin tunnin lopuksi on hyvä olo. Kävellessä kovaakin ei tunnu muuta kuin hemmetinmoista vitutusta. Kesällä aloitin juoksemisen harjoittelun ja siitä sain hyvää oloa. Sitten alkoi kroppa pistää vastaan ja vaikka kuinka pidin taukoja ja ostin uusia lenkkareita, niin juoksemisesta ei tullut mitään. Täytyy kohta yrittää uudestaan. Mä olen tullut siihen tulokseen, että mä olen niitä äärilaitojen ihmisiä. Joko en välitä yhtään jostain asiasta tai sitten olen joka solullani mukana. Ehkä siitäkin juontaa tuo, että vain harvasta liikunnasta tulee hyvä ja energinen olo.

endorfiini - myllerrykset tulee tosiaan vasta sit kun on jo jonkinmoinen peruskunto (just esim.juoksussa)



alkuhan on yhtä tuskaa mutta kun on sitä pohjaa tullut niin sit tulee kans se hyvänolon tunne (endorfiinit). Eikä mullakaan kyllä pelkässä kävelyssä tule endorfiinipöllyä että kylle se raskaanpaa liikuntaa vaatii.... Muutaman kerran tullut sellainen flow-ilmiö juostessa, ei kyllä tosiaankaan joka kerta....

En osaa vastata tuohon, mutta itse olen jopa hivenen riippuvainen rääkin jälkeisestä tunteesta. Kun on juosssut esim. 1,5 h lenkin ja on aivan loppu, se tunne lenkin jälkeen on sanoin kuvaamaton.



En tiedä mistä se johtuu, mutta olen aina saanut aivan suunnatonta nautintoa varsinkin eritttäin rankasta liikunnasta. Punttiksen jälkeenkin tulee ihana olo, mutta vain jos on hikoillut ja tehnyt rankan treenin.



Ei kaikki nauti liikunnasta, eikä siinä mitään. En mäkään pidä suklaasta ja on vaikea kuvitella että joku saa kicksit sen syömisestä. Mutta meitä on moneksi, yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.

Muistan, kun yläasteella meillä piti kuntotestinä juosta 1500m. En ollut luokan huippukuntoinen. Tietysti juoksin niin kovaa kuin jaksoin sen pätkän, olin keskitasoa. Mutta suorituksen jälkeen tuli endorfiinihumala.

Jotta endorfiinihumalaan pääsee, pitää käydä rasituksen ylärajoilla. Ja oleilla siellä vähän aikaa. Eli suorituksen siinä pisteessä kun tuntuu, että nyt tulee noutaja vaikka sitten saa huomata, ettei tulekaan. Kun suoritus on ohi, tulevat endorfiinit.

olen aivan endorfiiniaddikti, käyn aerobisilla tunneilla 4-5 kertaa viikossa ja pari kertaa sen lisäksi punttisalilla. Parhaat kicksit saan spinningin jälkeen, punttikselta niitä ei tule. Mutta ei tuota endorfiinihumalaa todellakaan tullut pitkään aikaan kun olin liikunnan alkuajoilla, vaatii aikaa.