Apua! Teenkö väärin uhmaikäisen kanssa?!

Reilu 2-vuotias alkaa olla parhaassa uhmaiässä (tai toivottavasti ei tästä enää pahene). Muuten koen tilanteet aika hyvin hallitsevani, mutta olen miettinyt teenkö väärin ruokailujen suhteen...



Lapsi usein itse sanoo, että on nälkä tai minä kerron lapselle, että nyt olisi ruoka-aika. Menemme keittiöön ja alan valmistella ruokaa lapsen lautaselle. Siinä vaiheessa alkaa kiukku. Leluja ei haluaisi jättää odottamaan (meillä ei missään tilanteessa saa tuoda niitä ruokapöytään), ei halua tulla tuoliin istumaan, ei halua ruokaa, haluaa jotain muuta kuin mitä on tarjolla, ei halua maitoa jne loputtomasti.



Mitkään maanittelut eivät auta, ei huomion vieminen muualle. Kun lapsi lopulta istuu jollain konstilla pöydässä ei edelleenkään halua syödä.



Olen nyt alkanut sanoa lapselle, ei tarvitse syödä. Saa nousta pöydästä. Edelleen kiukkuaa, että ei halua syödä, eikä halua nousta pöydästä. Yleensä alkaa sitten syödä, kun alan komentaa että menepäs nyt siitä leikkimään, pois pöydästä huutamasta.



Eli viimeksi mainittu konsti toimii. Olen kuitenkin miettinyt, että onko huono homma antaa tässä kohtaa lapselle valtaa päättää syökö vai ei? Yleensä isoista asioista ei saa päättää eli mennääkö ulos/pesulle/nukkumaan. Niistä ei kiukkuakaan yleensä niin paljon. Tähän asti lapsi on siis yleensä aina alkanut syödä ja ruokailun kanssa sinänsä ei ole ongelmaa. Lapsi siis usein syö hyvin ja kasvaa hyvin.



Mietin vaan, että pitäisikö tässä kohtaa jotenkin olla tiukempana, sillä oikeastihan lapsi ei saa päättää syökö tai ei (noin pidemmän päälle). Nyt lapsi varmaan luulee saavansa.



Mielipiteitä? Jos jaksoitte lukea pitkän selostuksen... :)