onks kukaan löytänyt koskaan kaukaista sukulaista?
Mä löysin tänään sukulaisia Saksasta ja ne sai nyt sitten tietää juurensa 1700-luvulle saakka.
Mitäs sanotte?
Sukunimiä, päivämääriä ja paikkoja en niille kyllä antanut.
Mitä jos olisit noin 50-vuotias ja sinulle tuotaisiin muutaman sadan vuoden juuret käteen ja sukulaisten nimiä, joita voit alkaa etsiä ympäriltäsi? Oliskos kamala shokki?
Kommentit (6)
tiedän sukuni juuret 1600-luvulle Saksaan ja siellä on muutama tuhat sukulaista nytkin, jotka eivät tiedä minusta mitään. Ja miksi ihmeessä joku heidän isoisänsä isoisän isoisän isoisän jälkeläinen heitä kiinnostaisi?
Tästä samasta talosta on lähtenyt sukulaisia maailmalle tai kirkkomaalle noin 300 vuoden ajan.
Tutkimukset on muut tehneet, mutta en tunne tarvetta lähteä sukulaisia metsästämään mistään.
Nyt on taas yksi miniperhe sukulaisia sit Saksassa kun edelliset todellakin kuolivat koko porukka.
Nyt on taas yksi miniperhe sukulaisia sit Saksassa kun edelliset todellakin kuolivat koko porukka.
Jos sukulaiset kaikki kuolleet, niin ei niitä mistään lisää tule. Heillä ei ole sukulaisia, joten älä keksi heille sukulaisia tyhjästä.
Harrastajakollegoissa on useita kaukaisia sukulaisia, useimmat heistä moninkertaisia.
Sukukirjoissa on kymmeniä tuhansia sukulaisiani. Vanhempani ovat useaan kertaan sukulaisia keskenään (väh. 250v takaa, tosin), samoin kaikki isovanhempani.
Eli ei olisi shokki, ei ollenkaan:-)
Oikeasti ei suku kiinnosta kovinkaan monia ihmisiä, vain harvaa ja/tai ihan hetken. Itse olin aluksi innoissani noista kaukaisista serkuista, nyt ei pahemmin kiinnosta minuakaan enää. Ei kaikkiin pysty pitämään yhteyttä. Sellaiseen ei jää aikaa, jos haluaa harrastaa jotain muuta kuin sosiaalisia suhteita elämässään.
Vain lähisuvulla ja elävillä sellaisilla on merkitystä. He ovat tulleet entistä tärkeämmiksi, kun olen ymmärtänyt, että he ovat ainoat oikeasti läheiset. Ja silti sukututkimus ihan kiinnostaa.