Tiedättekö miksi haluan olla poikien äiti?
Ja nimen omaan monen pojan äiti (niitä on nyt neljä, ja kolme niistä on jo teinejä)
- pieninähän pojat on ns karmeita riiviöitä, joten niitten äitiydestä saa kunnian kruunun osakseen. Kaikki ihmettelee miten noitten kanssa jaksaa ;)
- isoina taas... miten muuten sitä vanha ämmä saisi tuijotella päivät pitkät komeita nuoria uroita olematta törkeä? Ne on kauneinta maisemaa mitä tiedän!
On meillä yksi tyttökin. Mutta se on taas tota perheen vanhaa äijää varten. Mua kiinnostavat nuo pojat enemmän.
Kommentit (18)
Eikö sua pelota miniät. NE voi laittaa sut lyttyyn.
Miten ne muka pystyisivät laittamaan minut lyttyyn? Eivät ne minun kanssani asu.
Aijon pitää sitä linjaa, että yhteyttä pidetään minun ehdoillani. Jos ei se kiinnosta miniää, niin sitten ei pidetä yhteyttä. Kukaan ei näes minua määräile. Ei minun tarvitse roikkua AIKUISISSA pojissani, sen enempää kuin tytössäkään. Minä nautin pojistani tässä ja nyt, kun he ovat vielä nuoria ja komeita. Seuraavan sukupolven kanssa voin autella, jos saan sen tehdä ihan omalla tavallani ja niin paljon kuin itseäni huvittaa. Mitään kaikenkattavaa hinkua nähdä lastenlapsia ei ole. Noissa omissa viidessä on ollut ihan tarpeeksi kasvattamista.
ap
outoja ajatuksia sulla, mutta kukin tyylillään.
Tunnet vetoa nuoriin, alaikäisiin poikiin? Sairasta!
lapsenlapsia syntyy. Sitten nöyristelet jo miniöitä. Odotas vaan.
lapsenlapsia syntyy. Sitten nöyristelet jo miniöitä. Odotas vaan.
Ensinnäkään ei ole ollut ikinä tapana nöyristellä ketään. Toiseksi en totta puhuen erityisemmin pidä pikkulapsista. Ne on rasittavia. Ainakaan en halua enkä aio noudattaa mitään ohjeita ja aikatauluja heidän kanssaan. Teini-ikää lähestyvät (pojat) on sitten asia erikseen. Voin sitten tarvittaessa "pelastaa" ne ilkeiltä äideiltään, jos heillä sellaisia on ;)
Ja eiköhän minulle tule niin paljon lastenlapsia, että niitä riittää riesaksi asti tarjolle.
Tunnet vetoa nuoriin, alaikäisiin poikiin? Sairasta!
Enkä myönnä sitä sairaaksi. Nuoret pojat ovat minulle veistoksia, taideteoksia, joita itse voin jalostaa lisää. Kyse ei ole seksistä, vaan siitä että he ovat upeaa materiaa, jonka kehitystä voi ohjailla haluamaansa suuntaan. He ovat ikään kuin henkisesti kiihottava haaste ;)
Ammattikin on valittu sopivasti tätä silmällä pitäen. Toimin opettajana peruskoulun yläluokilla ja lukiossa. Mahtavaa hommaa (jos nyt ei oteta lukuun muutamia rasittavia tyttöjä)!
Sitten sain pojan, tytöt on silti lähempänä!
Sitten sain pojan, tytöt on silti lähempänä!
On mulla siis se tyttökin, ei tämä johdu jostakin "happamia sano ketto pihlajanmarjoista" -ilmiöstä. Tyttö ei vaan ole kiinnostava. Ei häneen jaksa panostaa, toisin kuin poikiin.
Hyvä yritys, mut ap, sä olet liian innokas (ja liian nuori, et vaan osaa vielä). Ei joka ikiseen vastaukseen tarvitse vastata vaan lisätäkseen vettä myllyyn , se on liian paljastavaa. Pikkuisen jäitä hattuun, ja seuraavalla kerralla et sitten sorru liioitteluun niin näihin on mukavampi lähteä mukaan provoilemaan. Kyllä sä vielä onnistutkin, kun vaan sinnikkäästi harjoittelet.Tsemppiä vaan.
Ja ikääkin reippaasti yli 40. Kärkäs vastailu johtuu siitä että yritän keksiä jotain muuta tekemistä kuin tota lukiolaisten koenippua. Se pitäis olla huomiseksi valmis.
Mutta ei tartte uskoa jos on niin rajoittunut maailmankuva, että mun ajatuksia ymmärrä.
mutta en tunnista itsessäni ap:n ajatuksia. Minusta noi on, sori vaan, jokseenkin vinksahtaneita. Mulle tuli mieleen, että ap on aina ollut se ruma ankanpoikanen, josta miehet ei ole niin välittäneet. Siksi hän ei ole niin kiinnostunut tyttärestään (= joka todennäköisesti on ja tulee olemaan äitiään viehättävämpi) ja on epänormaalin kiinnostunut nuorista pojista. Tavallaan yrittää etsiä kompensaatiota sille, ettei silloin nuorena ollut kovin haluttu nuorten miesten silmissä, mut on nyt heille tärkeä muuta kautta.
komeiden poikien/nättien tyttöjen katselua? Mutta toki ymmärrän sen, miten kiva on katsella ihaillen omia lapsiaan, itsekin katselen tyttöäni mielelläni ja ylpeänä, miten kaunis ja fiksu siitä onkaan kasvanut.
Jotenkin voisin kuvitella, että jos oma tyttösi ei aiheuta sinulla samoja tunteita kuin poikasi, niin taustalla on jotain ongelmia, joita et ehkä vielä edes ymmärrä. Esim. ongelmia sinun omassa äitisuhteessasi, joka heijastuu siihen, ettet pysty olemaan tyttärestäsi yhtä ylpeä kuin pojistasi, tms.
Mullakin on 4 poikaa, niistä on kolme jo aikuisia.
Sekä yksi tyttö.
Pojat ovat olleet sata miljoonaa kertaa helpompia murrosiässä. Tyttö on vasta 13v ja sen kanssa on nyt jo vaikeampaa, kuin kaikkien isoveljiensä kanssa on ollut yhteensä.
En ikinä voisi katsella omien lasteni ikäisiä, muuta kuin äidillisessä mielessä. En kyllä tunne itseäni 20 v nuorempiin minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa.
Hyvä yritys, mut ap, sä olet liian innokas (ja liian nuori, et vaan osaa vielä). Ei joka ikiseen vastaukseen tarvitse vastata vaan lisätäkseen vettä myllyyn , se on liian paljastavaa. Pikkuisen jäitä hattuun, ja seuraavalla kerralla et sitten sorru liioitteluun niin näihin on mukavampi lähteä mukaan provoilemaan. Kyllä sä vielä onnistutkin, kun vaan sinnikkäästi harjoittelet.Tsemppiä vaan.
täällä, että on ihastunut 16-vuotiaaseen oppilaaseensa?
Veikkaan että moni muukin ajattelee samoin. Ei vaan kehtaa tunnustaa!