Miten vastentahtoisesti eronneet olette selvinneet siitä (ajatuksestkin) että mies on toisen kanssa?
Ero on todennäköisesti edessä, mutten mitenkään tiedä miten selviää siitä, kun joutuu miettimään että mies joka on ollut vain minun useita vuosia olisi jonkun toisen kanssa. Tekisi hänelle kaikki ne jutut ja sanoisi kaikki ne sanat..
Selviytymiskeinoja? Onko vain heti hankittava itsekin laastarimies (ei kyllä yhtään kiinnostaisi), vai tarkoittaako tämä että minun pitäisi keksiä kaikki mahdolliset keinot säilyttääkseni suhde?
Kommentit (14)
Todella huono syy pysyä yhdessä. Eihän se tietenkää tunnu erityisen hyvältä, että exällä on joku muu, mutta kun ero on tosiasia niin sitä keskittyy omaan elämäänsä ja unohtaa exän elämän. Ei kiinnosta pätkääkään, mitkä sanat hän nyxälleen sanoo ja mitä hänen kanssaan tekee. Sitä vaan ei ajattele, joten sillä ei ole mitään merkitystä. Jos tuollaisia jää eron jälkeen miettimään, on syytä hakeutua esimerkiksi eroryhmään tai terapiaan. Ei ole viisasta jäädä kiinni exään.
pääset vihavaiheeseen, saat vihasta voimaa. Kun vihavaihe on ohi, alat miettiä omaa tulevaisuuttasi ja omia mahdollisia suhteitasi exän sijasta. Voimia!
edelleen pahassa kiintymysvaiheessa, sillä nytkin kun mies on tilanteemme vuoksi pois kotoa minulla on häntä järjetön ikävä, itken yksinoloani! Jo nyt! En tiedä ollenkaan miten voin kestää useita ja pahempiakin tällaisia iltoja (nyt sentään tiedän missä mies on, ja meillä on vielä pienehkö mahdollisuus korjata asiat, ehkä). Ei meillä ole edes ihan kamalia ongelmia käytännössä, mies se kai on se joka aktiivisesti eroaisi minusta.. minä löytäisin aina syitä jatkaa..
Meneeköhän koko työviikko pilalle jos en saa yksin unta.. Itken vain vähän väliä ja ajatuskin siitä että hän olisi nyt toisen luona on kauhistuttava.. ei ole voimaa.
ap
Vaikeaa se aluksi on, mutta myöhemmin huomaat, että voit paljon paremmin ilman tuota miestä. Minulle kävi tosin niin, että mies lähti toisen naisen mukaan. Ja tiedättehän, millaiset miehet lähtevät toisen naisen mukaan? No sellaiset, jotka joutavatkin lähteä ja joiden kanssa elämä olisi mennyt hukkaan. Eli soronoo ja onnea vaan sille uudelle emännälle;-) varsinainen saalis...onnesta kiherrän, kun oivallan, että olisin kestänyt huonoa liittoa ja huonoa miestä, enkä olisi koskaan ymmärtänyt erota. Onneksi se bimbo pelasti loppuelämäni:-) KIITOS!
Vaikeaa se aluksi on, mutta myöhemmin huomaat, että voit paljon paremmin ilman tuota miestä. Minulle kävi tosin niin, että mies lähti toisen naisen mukaan. Ja tiedättehän, millaiset miehet lähtevät toisen naisen mukaan? No sellaiset, jotka joutavatkin lähteä ja joiden kanssa elämä olisi mennyt hukkaan. Eli soronoo ja onnea vaan sille uudelle emännälle;-) varsinainen saalis...onnesta kiherrän, kun oivallan, että olisin kestänyt huonoa liittoa ja huonoa miestä, enkä olisi koskaan ymmärtänyt erota. Onneksi se bimbo pelasti loppuelämäni:-) KIITOS!
selvinnyt. Minä vain olen superheikko..Ja meillä kun ei ole eroon mitään muuta syytä kuin elämännäkemyserot ja siitä seuranneet sanalliset hurjat riidat. Minulla ei ole varsinaisesti mitään yksittäistä hyvää syytä! En tiedä voiko esim hengellinen erimielisyys olla sellainen syy, että jälkeenpäin yksin ollessani saan koottua itseni ajattelemalla että se oli oikea päätös. Koska mitä jos ei ollutkaan? Turhaanko luovutan muutoin hyvin miehen toiselle? Mistä sen voisi tietää..
ps. SORRUIN ja laitoin miehelle viestin jossa sanoin, että minun puolestani saa tulla yöksi kotiinkin, vedoten parempiin yöuniin ja tulevaan arkiviikkoon..
ap-loser
Miten sitä onkaan vahingoniloinen ja tiedät tasan tarkkaa vielä, mistä syystä. ;)
ja lapsia, kannattaa yrittää. Ei ero koskaan helppo ole.
t, 6
"Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy". Itse luin tuota kirjaa kun erosimme. Ymmärsin paljon paremmin itseäni ja käymääni myllerrystä.
onko hänellä yhtään ollut kaipuuta tulla kotiin. Ehkä jos hän näin pyynnöstäni tulee vielä välittää minusta ainakin jonkin verran? Hänellä on eroajatuksia vähintään yhtä paljon kuin minullakin. Voi siis olla ettei asia ole lainkaan minun päätettävissäni.. Tuntuu vain että tämäkin tilanne on ollut tällainen jo pitkään.. usein olen aivan varma että vain pitäisi erota ja koittaa selvitä siitä.. jotta elämästä tulisi parempi.
ap
ja aika auttaa. Mutta kyllä se ajatuskin aluksi tosi pahalta tuntui, yritin parhaani mukaan olla ajattelematta sitä ollenkaan.
Sun pitää mennä siitä kuolemasta läpi ja löytää itsestäsi se mitä sen jälkeen tulee.
Valittavanasi on kaksi tietä: itsesääli ja läheisriippuvaisuus tai
se, että suret, itket, kostat mielessäsi, haet apua, kärsit, kiljut, kestät ja tulet toisesta päästä ulos paljon vahvempana.
Et tiedä sitä vielä, etkä voi siihen uskoa, mutta jotain paljon hienompaa on edessäsi.
Nimim. eronnut ja löytänyt jotain niin paljon parempaa kuin kuvittelin maailmassa olevankaan
itsekunnioituksen tähden älä mitään laastarimiestä etsi. Kieltäydy katkeroitumasta, se paskaläjä ei ole katkeroitumisesi arvoinen ja yksikään ihminen ei ole niin arvoton että hänen pitäisi joutua.
menestyksekkäitä selviytymiskeinoja ei ole..