Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityislasten huoltajat, oletteko saaneet kaikki
13.02.2012 |
palvelut lapsellenne ja apuvälineet. Tiedättekö ja mistä mitä teille kuuluisi?
Kuka teitä ohjaa ja neuvoo?
Kommentit (3)
mutta aika monista etuisuuksista ja avusta kuullut muilta vanhemmilta. Byrokratia, hakemuksien teko yms. vie voimia jatkuvasti, niiden takia esim. tietyt terapiat jääneet hakematta kun vaan ei jaksa. Sekin rasittaa, että eri kunnissa asiat hoidetaan ihan eri tavoin, on eri etuja ja taas toisia puuttuu.
- keharin äiti, muutettu 2 kertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaikea älyllinen kehitysvamma sekä ADHD
ja oikeasti se syö ihmistä kun joka vuosi kelaan täytät vammaisraha hakemusta ja haet eri terapioita.
Joka vuosi lääkärin lausunto jos vaikka lapsi olisikin ihmeparantunut.
Täällä kun on vielä hyvin tuikka linja että yksi terapia/ihminen eli kahta et saa.
Vaipat tulee mutta suojamuovi sänkyyn,
se sama joka sairaaloissakin semmoinen sininen ohut muotoon tehty muovi niin niitä saa 2/vuosi vaikka todellinen tarve olisi 2/kk
Kaupunki kuulemma säästää.
Omaishoidontuki meille myös lain mukaan kuuluu mutta emme saa kun lapsen omille vanhemmille sitä ei makseta,
asia olisi toinen jos me olisimme ottaneet otto/adoptiolapsena tuon kehitysvammaisen lapsemme joten silloin olisimme oikeutettuja myös tuohonkin tukeen.
Tukiperhekin meillä oli mutta sosiaalityöntekijä halusi vaihtaa hoitopaikkaa ja sijoitti tuonne vanhaan jo uuden lapsen.
Uudessa tukiperheessä ei sitten pärjätty meidän lapsen kanssa joten he ei halua nyt hoitaa lastamme joten nyt ei ole ketään.
Tässä näin lyhyesti kerrottuna.
Että näin hyvin hoitaa Lahden kaupunki :)
Alue: Aihe vapaa
Meidän "erityinen" on vielä vauvaikäinen. Meillä tarvikkeiden saanti on vaihdellut kovasti. Avannetarvikkeisiin saatiin lupalappu "automaattisesti", sen sijaan ruiskuihin piti pyytää erikseen ja saatu määrä on pahasti alakanttiin tarpeeseen nähden eli joutuu aika lailla taiteilemaan, että saa riittämään.
Muuta apua ja tietoa saa etsiä milloin mistäkin kivenkolosta tai opiskella kantapään kautta. Vähät neuvot on tullut lapsen lääkäriltä ja omahoitajalta, sekä sairaalan sosiaalityöntekijältä (jota päästiin tapaamaan vasta monen mutkan kautta). Myös neuvola on auttanut jonkin verran, mutta siellä ei tahdo erityisosaaminen riittää, vaikka tahtoa olisikin.