Murrosikäisen tyttären lihominen

vaikuttaa siltä että hänen pituuskasvu alkaa olla loppumassa jo.ja silti syö kuten lapsena on luvallista syödä lihomatta, kun kasvaa paljon pituutta.



Itsekin lihoin siinä vaiheessa kun pituuskasvu lakkasi, olin tuolloin lukiossa. Aika moni pyöristyy tuolloin, ja huomaa vasta myöhemmin, että jos ei vähennä herkkuja nin lihominen jatkuu ja jatkuu.



Jos mahdollista ostaisin kaappiin vain terveellistä ruokaa ja kysyisin kiinnostaisiko häntä jokin yhteinen liikuntajuttu, jos sinulla vain on aikaa.



tiedän, ei ole välttämättä helppoa ajan tai voimien löytymisen suhteen, jos et ole kotiäiti tai työtön....

Et vaan osta kotiin mitään makeaa syömistä ja teet terveellisiä ruokia. Tuo koko perheen puuttuminen asiaan todennäköisesti vain masentaa tyttöä ja ajaa syömään entistä enemmän.



Autolla liikkumista mahdollisimman paljon pois, kauppaan ym. kävellen. Kaupaksi voi valita myös kauempana olevan niin tulee liikuntaa enemmän.

vinkeistä. Olen kyllä valmistanut viime aikoina terveellisempiä ruokia, mutta nämä tyttö on onnistunut korvaamaan makeisilla, enkä minä pysty pahemmin kontrolloimaan hänen ostoksiaan ikävä kyllä..mutta vinkit oli hyviä että kyllä mie varmaan jottain keksin.=)

Pakkoliikunta ei ainakaan auta. Lievä lihavuus ei kuitenkaan ole vakavaa eikä siitä pidä tehdä vakavaa.

eihän se olekaan, mutta kun tyttö näyttää pyöristyvän päivä päivältä yhä enemmän, niin jotain on syytä keksiä..

tyttösi kenties masentunut?? Vai onko sattunut jotain ikävää jonka takia hän ns. "söisi suruunsa"??

tosin olen miettinyt sitä ettei tyttö vietä enää paljoa aikaansa kaveriensa kanssa, jotka vielä vuosi-pari sitten vierailivat miellä tiuhaan. Tyttö on myöskin aika heikkoa tasoa koulussa, mutta tyttö on kylläkin pääosin iloinen ja pirteä..joten vaikea tietää. Tyttö on kyllä itsekin havainnut ongelmansa jo aikoja sitten, mutta ikävä kyllä mitään edistystä ei ole vielä tapahtunut..

Meillä nyt 14v poika, jolla oli samantapaisia ongelmia 12vuotiaana. Pienet ja sievät viestittelyt eivät saaneet mitään todellista aikaiseksi. Asioista puhuttiinkin sitten suoraan unohtamatta rohkaisevaa ja kannustavaa asennetta. Poika tarvitsi konkreettisia neuvoja ja ohjausta käytäntöön. Niitä tehtiin yhdessä kouluterveydenhoitajan kanssa. Nyt painonnousu on onneksi saatu pysäytettyä ja paino kohtuuden rajoihin.



Meän poika saatiin innostettua päivittäisiin pyöräretkiin, joihin kannusti upouusi nopeusmittari.



Vastuu syömisestä on ensisijaisesti nuorella itsellään, jota perhe tukee.



Itse keskustelisin tytön kanssa suoraan, mutta rakentavalla mielellä. Tekisin yhteistyöllä suunnitelman liikkumisesta viikottain. Esim. säännöllinen liikuntaharrastus? Mitkä matkat kuljetaan jalan tmv. Juttelisin suoraan myös syömisestä, mitä pitäisi lisätä ja mitä ruokalajeja vähentää käytännössä. En unohtaisi korostaa sitä, miten tärkeä ja rakas lapsi hän minulle on. Lihomisen lisäksi korostaisin erityisesti terveysvaikutuksia. Lisäksi määräisin päivittäisen ruutuajan minimiin. Käytännössähän sen tilalle pitäisi lapselle tarjota tai olla muuta mielekästä tekemistä.

Voisiko esim. viikkorahaa pienentää, jos koko summa menee karkkiin? Tyttö varmaan ymmärtää, jos et ota puheeksi lihavuutta, vaan yleisesti, ettei karkin syönti tee hyvää.

poika pumpsahti ennen kasvupyrähdystä niin, että oli lievästi pulska. Kasvupyrähdyksen myötä poika laihtui niin, että on nyt kuin ajokoira. Miten ap sun 13-vuotiaalla on nyt jo kasvu pysähtynyt ja mistä tiedät, että näin on? Entäs jos tytön paino nousee samasta syystä kuin mun pojalla ja se kohta venähtääkin 10 senttiä pituutta?

vähentänyt viikkorahaa, mutta jollain kumman tavalla tytöllä riittää aina rahaa makeisiin. Tyttö ymmärtää kyllä asian tai ainakin niin on ilmaissut, mutta ei sitten koskaan osaa pitää lupauksiaan/päätöksiään.

kasvoi jo 10-11-vuotiaana huimasti pituutta, mutta kyllä se mahdollisuus vielä on että tyttö kasvaisi. Itse olen hieman häntä pidempi joten luulen että hän vielä venyy hippasen pituutta. Itsekin vielä tuon ikäisenä kasvoin muutaman sentin.

Olen huolestunut 13-vuotiaasta tyttärestäni. Hänen painonsa on noussut viimeisen vuoden aikana ainakin 15kg ja ei ole kasvanut pituutta kuin 1cm. Syömiselle ei ole tullut stoppia, vaikka olemme koko perheen voimalla yrittäneet saada häntä liikkumaan ja vähentämään syömistä, mutta hän vain istuu koneella ja syö jatkuvasti. Testeissä on käyty mutta mitään ei näytä olevan. Keinot alkavat olla vähissä joten voisitteko te neuvoa minua miten minun pitäisi suhtautua/toimia asian suhteen jatkossa? Tyttö on tällä hetkellä n. 160cm ja painaa 70kg, joten ylipaino alkaa piakkoin olla jo merkittävä eli Pitäisikö minun patistaa tyttö lenkille vai annanko hänen tehdä omat päätöksensä??

...jos hän on alun kolmatta metriä pitkä

Itse sairastiin teini-iässä ahmimishäiriöön ja vanhempani olivat niin hienotunteisia etteivät ottaneet ahmintaani puheeksi, vaikka lihoin heidän silmiensä edessä 20kg. Tunsin itseni tavattoman yksinäiseksi!



nyt ap keskustelu tyttös kanssa asiasta, ole kärsivällinen. Asia voi olla hänelle niin arka, että suuttuu, mutta älä luovuta, äläkä anna asian olla. Nuorille on monia matalan kynnyksen mt-palveluja, joissa tyttös vois käydä.

Itse sairastiin teini-iässä ahmimishäiriöön ja vanhempani olivat niin hienotunteisia etteivät ottaneet ahmintaani puheeksi, vaikka lihoin heidän silmiensä edessä 20kg. Tunsin itseni tavattoman yksinäiseksi!

nyt ap keskustelu tyttös kanssa asiasta, ole kärsivällinen. Asia voi olla hänelle niin arka, että suuttuu, mutta älä luovuta, äläkä anna asian olla. Nuorille on monia matalan kynnyksen mt-palveluja, joissa tyttös vois käydä.

Älä tuomitse, syyllistä tms. vaan kysy esim. tuntuuko hänestä, että syöminen on ongelma, sitten voit selittää, että ihminen voi sairastua ahmimishäiriöön jne. Muista halia tyttöäs ja olla turvallinen. Omat vanhempani eivät halineet koskaan tai kertoneet että rakastavat... Uskon että heidän etäisyytensä laukaisi häiriön

13-vuotias on vielä niin nuori, että kyllä hänen terveytensä on aikuisen vastuulla, joten ei voi jättää omaksi päätökseksi.



Mitään helppoa vastausta en voi antaa, mutta tärkeintä on päästä eroon jatkuvasta syömisestä. Liikunta on tärkeää, mutta kukaan ei voi liikkua niin paljon, ettei syömällä myös voisi itseään lihottaan. Usein tosin liikunnalla on myös se positiivinen vaikutus, että harvapa sitä karkkipussia lenkillä mukana kantaa.



Eli päivät pitäisi saada kokonaan uusiksi niin, että passiiviselle olemiselle on vähemmän aikaa, koska silloin ihminen yleensä mässäilee. Parasta olisi korvata tämä tietenkin jollain mieleisellä liikunnalla, mutta mikään varsinainen urheiluharrastus sen ei tarvitse olla.

Lihoin 17 vuotiaana 175cm/59kg mitoista 70 kiloon. Minun ruumiinrakenteellani olin sitten pyöreä niin kropasta kuin kasvoistanikin jo tuossa painossa vaikka se ei mitään mittavaa ylipainoa ollut. Ulospäin olin ihan pirteä, mutta elämäntilanne oli rasittava tiettyjen syiden vuoksi. Vanhemmat eivät varmaan tajunneet mitään. Hitaita kun ovat.



No isäni kuitenkin fiksuna aina täräytti kun olin mutustamassa jotain keittiössä, että "taasko oot täällä persettäs levittämässä" tai jotain muuta rakentavaa ja sitten epämääräistä vihjailua ettei miehet pidä läskeistä naisista.



Ehh, parin vuoden päästä sitten laihduinkin ihan takaisin tavallisiin mittoihini.. mutta noi kommentit on kyllä jääneet mieleen. Miksei niissä jotain totuuttakin ole, mutta voisi hieman kauniimmin ilmaista.



Kannattaisi varmaan kannustaa harrastuksiin ja uusiin paikkoihin hankkimaan kavereita. Voi olla, että kavereiden kanssa on sukset ristissä tai jonkin muun asian takia stressiä. Myös vaatekaapin uusiminen ja meikkien ostaminen tulee mieleen. Uusi tyyli voi kannustaa laihtumaankin. Tyttö ei välttämättä myöskään tajua paljonko ruokaa oikeasti voi syödä lihomatta kun meikäläinenkin oli tikku lapsena vaikka veti pussin munkkeja päivässä.

pönäkkä tyttö sulta kieltämättä

viesteistä kaikille. Luulempa että viesteistä oli paljolti hyötyä =)