Lue keskustelun säännöt.
Miten entisaikain äidit jaksoivat? Mummollani, 8 lasta ja navetta.
05.02.2012 |
Ja talo, pellot ja metsät vielä hoidettavana. Tietenkin jäi vielä leskeksi, kun miehensä menehtyi sodassa.
Ei tajua! Muka yhden lapsen kanssa valvottu yö on jo liikaa lämmitetyssä talossa äitiyslomalla.
Hävettää.
Kommentit (69)
tuskin oli vain yksi aikuinen taloa pitämässä.
Eli vaikka varmasti oli tosi raskasta, siellä oli muita aikuisia läsnä, edes henkisenä tukena, juttelukaverina jne. Ei tarvinnut selviytyä yksin ainoana aikuisena (kuten nyt on monesti, äiti on yksin pitkät päivät). Ehkä se auttoi jaksamaan.
Lisäksi lapset katsoivat toistensa perään, ei oltu niin hysteerisiä, että koko ajan pitää aikuisen katsoa lasten perään.
Ja kun ei ollu nettiä eikä telkkaria (jotka vievät paljon aikaa), niin sitä aikaa oli eri tavalla käytettäväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niistä kahdeksasta isommat sitten osasivat jo vähän alkaa autella talon töissä. Mun työnantaja, 60-vee, syntyi maatilalla ja ajoi traktoria seitsemänvuotiaana.
Eipä tulis mieleen silti laittaa meidän esikkoa pelloille hommiin.
oliskin näky kun esikko ajais traktoria :)
Mitä eläimiä te oikein lapsinanne ihmiset pidätte :D
sekin auttoi jaksamaan, että silloin ei ollut edes sellaista lähtökohtaista oletusta kuin nykyään että elämän pitää olla kivaa, hauskaa, huoletonta ja helppoa eikä elämä saa rasittaa ihmistä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun joskus huomaan olevani tyytymätön.
Oli usein anoppi samassa huushollissa, ei aina. SIlti:
-kaasuvalojen sytytys tai öljylamppujen
-hellansytytys, jotta sai kahvia navettahommien jälkeen. kahvi piti jauhaa kahvimyllyllä.
-puunkanto, lisäksi halonhakkuu jos ei ollut sopivia lämmityspuita
-uunin lämmitys, jossa omat niksit ettei lämpö karkaa ja pala talo
-ruuanlaitto: aamulla, päivällä illalla. Ei mikroja.
-AINA käsintiskaus
-leipomista
-lattianlakaisut useat kerrat päivässä, kun tuli puuroskaa jne
-lapsenhoitoa siinä lomassa:
-vaippapyykki ja lastenvaatteita pestiin tuvassa päivittäin
-isopi pyykki kerran, pari talvessa järvessä
-jos maitoa ei tullut äiidiltä, pelattiin lisäruuan kanssa: kauralimaa, vedellä laimennettua lehmänmaitoa...
-ruuan säilytys etenkin kesällä ongelma, kun ei ollut jääkaappeja
-ruuaksi aina niitä perunoita ja leipää, ehkä suolakalaa, lihaa tuskin edes kerran viikossa
kaupunkiin, kirkonkylälle saattoi päästä kerran vuodessa...
ystäviä kävi harvoin kylässä, kun oli pitkät välimatkat, saatikka että olisi ites lähtenyt kylään
joka välissä oli yritettävä parsia ja korjailla vaatteita, ommella uusia...
kun nuorin oli imeväisikäinen, yksi oli kuollut jo keuhko- tai sydäntautiin. Meillä harvemmin lapsia enää kuolee mihinkään.
Heillä oli vain 1 lehmä, talo oli todella köyhä ja sairaalassakin pääsi käymään varmaan pari kertaa kaikkien niiden vuosien aikana, naapurin reen kyydissä kun omaa hevosta ei ollut. Nykyisin kuljetaan julkisilla, jos ei ole omaa autoa. Parhaan hoidon saavat ne, joilla on varaa maksaa lääkäristään.
Köyhyys oli niin totaalista, että perhe sai apua Kummikerholta ja kunnalta ja sen myötä päälle tuli suunnaton häpeä. Nykyisin on sosku ja se on joillekin häpeä, joillekin ei. Asenteet ovat muuttuneet.
Lapset hoitivat itse toisensa alle kouluikäisistä alkaen. Mummu oli sen ajan äidiksi lempeä ja tarjosi syliäkin, mutta ei hänellä ollut äitiyden suorittamisesta sellaisia paineita kuin nykyään on. Mummu oli kotona, nykyäidit ovat poissa kotoa töissä ja lapsille on etsittävä palkattu hoitaja.
Lapset muuttivat varhain pois kotoa sen myötä, että hakivat töitä elannokseen ja opiskelut jäivät lyhyiksi. Nykyisin nuoret eivät saa töitä eivätkä asuntoa ja jäävät kotiin masentumaan apaattisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa mummun niskassa on ollut sen ajan lastensuojelu tai vastaava, häntä oli painostettu antamaan kaikki 5 lastaan pois kun ei tulisi kuitenkaan toimeen. Mummu ei ollut antanut vaan ilmoittanut, että hän pärjää.
9, jonka mummu kuoli 63-vuotiaana 1973
yhden tärkeän jokapäiväisen askareen:
VEDENKANTO!
Monta kertaa päivässä sisälle,
ja sitten eläimille myös, se vasta raskasta olikin!
HArvoin oli sisällä viemäriäkään, joten likavedet piti myös kantaa ulos...
kun joskus huomaan olevani tyytymätön.
Oli usein anoppi samassa huushollissa, ei aina. SIlti:
-kaasuvalojen sytytys tai öljylamppujen
-hellansytytys, jotta sai kahvia navettahommien jälkeen. kahvi piti jauhaa kahvimyllyllä.
-puunkanto, lisäksi halonhakkuu jos ei ollut sopivia lämmityspuita
-uunin lämmitys, jossa omat niksit ettei lämpö karkaa ja pala talo
-ruuanlaitto: aamulla, päivällä illalla. Ei mikroja.
-AINA käsintiskaus
-leipomista
-lattianlakaisut useat kerrat päivässä, kun tuli puuroskaa jne-lapsenhoitoa siinä lomassa:
-vaippapyykki ja lastenvaatteita pestiin tuvassa päivittäin
-isopi pyykki kerran, pari talvessa järvessä
-jos maitoa ei tullut äiidiltä, pelattiin lisäruuan kanssa: kauralimaa, vedellä laimennettua lehmänmaitoa...
-ruuan säilytys etenkin kesällä ongelma, kun ei ollut jääkaappeja
-ruuaksi aina niitä perunoita ja leipää, ehkä suolakalaa, lihaa tuskin edes kerran viikossakaupunkiin, kirkonkylälle saattoi päästä kerran vuodessa...
ystäviä kävi harvoin kylässä, kun oli pitkät välimatkat, saatikka että olisi ites lähtenyt kylään
joka välissä oli yritettävä parsia ja korjailla vaatteita, ommella uusia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän joutui 7-9 -vuotiaana hoitamaan pikkusisaruksensa jo ja vei uimaan ja kaikkea yksin. Oli vähän katkerakin vastuusta, joka oli tuon ikäiselle annettu.
Oma isoäitini synnytti 6 lasta vuosien 1944-1953 välillä. Taloudessa ei asunut mitään mummuja vaan isoäiti ja isoisä + lapset. Lisäksi siinä oli pientilan työt, lehmät, siat ja kanat. Oli kerran sanonut äidilleni 60-luvun taitteessa, että 15 vuoteen ei ole saanut hetkeä omaa aikaa tai rauhaa vaan koko ajan on revitty ja vaadittu. Oli kuulemma oikein puuskahtanut asiasta. Kyse oli kai siitä, että nuorin meni kouluun ja silloin tuli ekan kerran se, että saa olla hetken itsekseen kotona.
äiti oli yksinhuoltaja. Olen syntynyt -64. Jouduttiin lapsena tekemään paljon töitä. Pääsin helpoimmalla kuin muut, koska olin nuorin. Silti jouduin alle 10-v pesemään kontallaan okt:n lattiat, kantamaan vettä kolmelle lehmälle järvestä, kasamaan polttopuita, marjastamaan tuntitolkulla, lumitöitä lapiolla, kesäisin kitkemään ja perunannostoa. Inhottavin työ oli pyykätä käsipyykillä veljien villasukkia ulkosaunassa.
Nykylapsilta ei vaadita mitään ja joka pienestä työstä saavat vielä viikkorahaa. Lasten kanssa ei pärjätä, ennen lapset laitettiin tekemään ja uskomaan aikuisia. Tuomiot tulee, jos lapsen jättää yksin hetkeksi, kun menee navettaan. Tai jos tukistaa, ennen oli itsestään selvää, että lasta sai kurittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin oman lapsuutesi elit, 13? Oliko lapsuutesi mielestäsi sopivan vaativa?
Ennen oli vain pakko jaksaa. Itse 45 ja lypsykarjatilan emäntä. Peltoja raivattu lisää 60 ha ja metsätöitä tehty. Sekä minä että isäntä. Lypsytöiden ja muiden maatalous- ja taloustöiden ohella. Neljä lasta hoidettu(esikoinen, puolentoista vuoden kuluttua seuraava ja kaksoset siitä kahden vuoden kuluttua. Eikä ollut isovanhempia apuna. Eikä saanut kodinhoitajaa kuin viikoksi kaksosten syntymän jälkeen. Ja lomittaja lypsyhommiinkin vain muutamaksi viikoksi synnytysten jälkeen. Ja hyvin on mennyt. Lapset fiksuja ja pitkälle koulutettu. Ovat aina omasta halustaan olleet avuksi tarvittaessa. Navettatöihin en päästänyt. Elämä opettaa jaksamaan. Itsekin harrastanut aktiivisesti urheilua kilpatasolle asti.
Ihmisestä itsestään kaikki on vain kiinni. Ja lapsen yöitkut ovat lyhyt valvomiskausi elämästä. Äkkiä huomaat että tämä valvottava lapsi on jo lähes aikuinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asenteet olivat ennenvanhaan erilaiset. Sitä on pitänyt jaksaa eikä ruikutettu pienistä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ei myöskään ollut ns. ylimääräisiä juttuja eli televisioita tai tietokoneita, ei shoppailtu eikä tehty mitään ns. ylimääräistä. Päivät koostuivat kokonaan lastenhoidosta, kodinhoidosta ja peltotöistä. Vauvat kai "asusteli" enemmän äitinsä sylissä tai "kanto"liinoissa, että aikaa jäi kotihommille.
Kyllähän ennenvanhaan tehtiin hommia enemmän yhdessä. Lapset oli enemmän ns. kaikkien lapsia ja heitä kaitsettiin ja komennettiin ihan samanlailla kuin omiakin. Nykyään jos menet ohjeistamaan naapurin lasta, saat syytteen. Samassa talossa asui kolme sukupolvea ja jokaisesta oli toisilleen myös apua.
Yhteisöllisyys oli vahvaa, toisin kuin nykyisin.
Lasten annettiin kasvaa eikä oltu niin neuroottisia kaiken kanssa kuin nykyään. Lapset meni pelloilla mukana ja opivat pienestä pitäen huolehttimaan itsestään. Elämänasenne oli varmasti rennompi tuohon aikaan, vaikka ehkä itse elämä ei.
ja samankaltainen lapsuus kuin nro 13.
Oltiin pientilallisia, 4-5 lehmänkantturaa surkeassa navetassa. Isä (sotaveteraani) teki ennen infarktiin kuolemistaan töitä mitä sai , sekatyömies. Nukkui varmaan 4 tuntia yössä kiireisimpinä aikoina ja nekin kipulääkkeen voimin. Lihakset kipeänä kun päivän eli 12 tuntia teki lumimetsässä metsurin töitä.
-meillä oli ulkohuussi
-pyykki pestiin kerran viikossa pulsaattorikoneessa
-sauna 2 kertaa viikossa, nyrkkipyykkiä saunareissun yhteydessä
-vesi tuli ja meni sisälle, muistan onnellisuuteni, kun joskus 1980-luvun alussa saatiin ostettua lämminvesivaraaja
-töitä piti tehdä pienestä saakka, ei ollut vaihtoehtoa. käsintiskaukset, ruuanlaitto, leipominen, siivous, pyykkihuolto, marjankeruu, kasvimaanhoito, sadonkorjuu
-lehmien hoito: heinänteko kesäisin, talvella vedenkantoa, ruokinta
-pyykinpesu vedenkantoineen kuului lauantaipäivien ohjelmaani joskus 11 - vuotiaasta saakka (nykyisin varmaan lastensuojelu puuttuisi lapsen 11 tuntiseen työpäivään vedenkantamisineen)
-meitä oli 4 lasta ja olin 10 v kun isä kuoli.Olin kuopus ja isoihin sisaruksiini verrattuna pääsin varsin helpolla.
Kyllä, yritän opettaa lapsiani työntekoon ihan pienestä pitäen ja opetan heille rahan arvoa, sen eteen on tehtävä työtä.
Ja, edelleen nautin etenkin talvipakkasilla kun saan käydä lämpimässä sisävessassa, peseytyä silloin kun haluan, painaa vain nappia kun laitan pyykit pesuun...
kuin oman lapsuutesi elit, 13? Oliko lapsuutesi mielestäsi sopivan vaativa?
Isänikin teki talon traktorihommat jo 12-vuotiaasta alkaen.
Lapset olivat paljon yksin, jollei taloudessa ollut jotain iäkästä mummoa tms. joka kykeni vahtimaan.
Tapaturmia sattui hyvin paljon, ja esim. lasten hukkumiskuolemat olivat hyvin yleisiä.
Jaksaa sen verran kuin on pakko
Kun ei valitus auta
Mutta kyllä sillä lailla lapsia vinoon kasvoikin
Jaksaa sen verran kuin on pakko
Kun ei valitus auta
Mutta kyllä sillä lailla lapsia vinoon kasvoikin
ja ihminen venyy kun on pakko venyä