Kertokaa mulle, pitääkö miestä passata?!!!
Ollaan käyty jokunen keskustelu aiheesta miehen kanssa. Mies kertoo miten muiden esim. työkavereiden perheissä toimitaan. Vaimo tekee valmiit eväät jääkaappiin. Kun mies tulee töistä niin kahvi on laitettu valmiiksi ja leivottu jotain pullaa yms. Jos vaimo ei satu olemaan kotona niin on kuitenkin tehty jotain valmiiksi kaappiin. Ja tietenkin nainen tekee ruokaa aina kun on tarvetta. Vaimo hoitaa kotityöt ja lapset. Mies auttaa vain jossain pienissä askareissa.
Oletko sinä tällainen nainen, toimisitko näin jos sinulla olisi kumppani? Mun on pakko sanoa että minä en tee noista asioista kuin jokusen. En todellakaan tee esim. eväitä taikka leivo pullaa juuri siksi hetkeksi kun mies saapuu kotiin jne. Eihän mieskään tee minulle eväitä jne. Olenko minä siis tosi huono vaimo? Jotenkin siltä tuntuu... Ja nyt ei ole kyse pelkästään ns. kotiäideistä vaan ihan kaikista naisista.
Kommentit (54)
...ja mies passaa mua.. =9
t.21 v yhdessä
Joskus 1960-luvulla tosiaan monissa perheissä toimittiin noin. Minä olen 45-vuotias, eikä yhdenkään kaverini perheessä passata miestä tuolla tavalla.
Se on sitten eri asia, että joskus on oikein kiva ja suhdetta parantavaa helliä toista pienillä yllätyksillä ja palveluksilla.
minä kotona. en odota että hän tekis vielä kotitöitä ym, yksi vapaapv, jolloin saa levätä tarpeeksi, sitten antaakin aikaa lapsille. tämä sopii mulle´. minä panostan kotiin ( lapset, kodinhoito jne) hän työhön.ei tietty kaikille sovi. kutsukaa vanhanaikaiseksi jos haluatte:)
Elämä on kuitenkin aika pitkälle puurtamista, ja sitä vaan jaksaa paremmin, kun saa huolenpitoa. Minä teen meillä kaikki ruuat (olen tosin vielä kotona, pienin vauva) ja siivoan, niin että kun mies tulee kotiin, on ruoka valmista ja talo siisti. Pakastimessa on aina pullaa ja pöydässä salaatteja joista mies pitää. Pesen kaikki pyykit ja hoidan siivoukset. Illalla annan miehen olla omissa oloissaan ja katsoa rauhassa lemppariohjelmansa kun lapset on nukahtaneet.
Mies taas:
- käyttää joka aamu koiran aamulenkillä, että saan nukkua puoli tuntia pitempään koska olen aamu-uninen (tekee tämän siis silloinkin kun ollaan molemmat töissä)
- keittää mulle aamukahvin valmiiksi
- tankkaa aina auton ja huolehtii huollot
- kantaa kaikki raskaat esineet/kauppakassit ja tekee raskaat hommat
- huolehtii, ettei tee enää työhommia iltaisin kotona, vaan keskittyy perheen kanssa olemiseen
- tulee kotiin hyvällä päällä vaikka töissä ois ollut huono päivä. Tätä arvostan kaikkein eniten, ja tiedän kuinka iso psyykkinen prosessi on jättää kotimatkalle kaikki pettymys, väsymys ja ärtymys.
Näitä asioita, joita mies tekee minun puolestani, on vielä valtavasti enemmän, tässä vain muutama. Mä koen olevani tässä vähintäänkin yhtä lailla huolenpidon kohteena kuin hän.
En mä laita miehelle mitään ruokaa valmiiksi. Joskus keitän kahvit aamulla valmiiksi, rapsuttelen ja hieron miestä ym mutta en muuta. Mies tekee meillä ruoat, muut kotityöt ovat aika lailla minun vastuullani.
En todellakaan jaksaisi mitään mammanpoikaa, jota varten pitää tehdä kaikki. Sitä varten minulla on lapset, joita pitää palvella. Mies on aikuinen ja hoitaa itse asiansa, ei hänkään tee minulle mitään eväitä valmiiksi tms - ellen pyydä.
Kotiäidillä VOI (siis voi) olla aikaa ja halua tehdä noin, mutta minäkään en ole koskaan kuullut että vaimo tekisi miehelle eväät töihin ja ruuat valmiiksi kaappiin.
että palvelkaa toinen toisianne. Me tehdään niin, mies on vähän voitolla tuossa passaamisessa ja olen sen hänelle sanonutkin. Nimim. 30 vuotta aviossa
minä keitän aamu- ja iltapäiväkahvit ja laitan ruoan, ja pesen pyykit. Mies hoitaa taloyhtiön isännöintiviikoilla siihen kuuluvat hommat (nurmikon leikkuu, lumen luonti) sekä auton huollot yms. Kertaakaan ei olla pahemmin riidelty/tapeltu mistään, homma toimii.
Ei sun parisuhteen hyvinvointi perustu sille, että sä luet täältä miten me muuta passaamme miehiämme ja hermostut siitä. Minä teen nämä asiat miehelleni koska tiedän että hän toivoo niitä ja pitää niistä. Sun miehellä on omat toiveet, joita sun ois hyvä joskus kysyä ja joita varmasti toteutatkin tälläkin hetkellä, et vaan ehkä juuri tällä tavalla kuin joku muu.
Ei mies tosiaan ole mikään koira eikä lapsi vaan ihminen, josta tuntuu hyvältä kun joku haluaa, että hän on onnellinen ja on valmis näkemään vaivaa sen eteen.
20
Perheen työkuorma pitää jakaa tasan - eli molemilla on suunnitelleen yhtä paljon vapaa-aikaa. Jos toinen on koton, niin toki hän tekee enemmän kotihomia - siis ainakin jos lapset on isompia. Jos kotona on koliikkivauva ja uhmaikäinen taapero, niin lasten hoito toisen poissa ollessa riittää.
Hemmottelu parisuhteessa on sitten toinen asia. Kun toinen ihminen on tärkeä, niin haluaahan häntä huomioida - mutta se ei tarkoita sitä, että toinen sanelee asiat tyyliin "mä haluun aina tuoretta pullaa". Jos toinen siitä pitää, niin miksei joskus leipois, mutta ei se voi olla vaatimus, mikä pitää aina toteuttaa.
Jakakaa työkuorma tasan ja hemmotelkaa toisianne. Hyvässä parisuhteessa kumpikin saa ja antaa.
t. mies
mitä miehesi tekee työkseen (ja mikä koulutus suunnilleen)? Olen 33 v enkä ole ikinä kuullut tuollaisesta. Tuttavapiirissä yleisesti kohotellaan kulmia, jos mies ei ole lainkaan hoitovapaalla, ja useammin kuin kerran olen kuullut miespuolisen työkaverini aidon hämmästyneenä kysyvän isältä, joka on pitänyt vain isäkuukauden, että "miksi niin vähän".
Ymmärrän että joku muinaisjäänne voi olla missä vaan ikäpolvessa, mutta että koko työporukka...?
Ihan eri asia on, että hyvässä parisuhteessa molemmat haluavat voimavarojensa mukaan tehdä toisille hyviä asioita, totta kai.
Olemme yli kolmekymppisiä. Minun äitini on tehnyt lähes kaiken ja tekee vieläkin. Kuorii perunat valmiiksi lautaselle jne. Mä en siis ikinä voisi tehdä niin kuin oma äitini toimii. Ja joku kysyi miehestäni. Kyllä, mieheni on passattu, äiti teki kaiken ja aloimme olemaan yhdessä tosi nuorena...
ap
Se tekee joka ehtii. Meillä molemmat käy töissä, mutta mies keittää aamupuuron, minä teen yleensä iltaruuan. Mutta kotona ollessa tein varmasti enemmän kotitöitä, mutta miksi sille työssäkäyvälle niitä eväsleipiä tekisi, eihän niitä tee kukaan työssäkäyvälle vaimollekaan? Ystävällinen ja avulias pitää olla, mutta ei nykyaikaisessa parisuhteessa tuollaisia rooleja ole. Minä teen lumityöt ja leikkaan nurmikon, mutta en leivo ikinä pullaa.
Nyt on vähän erilaiset ongelmat päällä. Asutaan eri osotteissa mun tahdosta... Että semmosta.
ap
Siis ei voi olla totta, tää on mun vanha viesti! Nyt on vähän erilaiset ongelmat päällä. Asutaan eri osotteissa mun tahdosta... Että semmosta.
ap
En minäkään olisi uskonut että näin tulee käymään että joudun lähtemään kodistani...
ap
En minäkään olisi uskonut että näin tulee käymään että joudun lähtemään kodistani...
ap
Aina sitä pärjää, oli sitä yksin tai yhdessä.
Voi kuulostaa hullulta mutta todellakin teen miehelle eväät illalla valmiiksi kaappiin, jos minulla on vapaapäivä niin usein leivotaan lasten kanssa jotain juuri niin että on kahvit ja leivonnaiset valmiina kun mies tulee töistä (niitä toki syö koko perhe samalla), teen joka päivä ruuan, pesen aina kaikki pyykit, huolehdin yksin talon siivoamisesta, monesti laitan miehelle iltapalaakin kun mies katsoo telkkaria. Haluan että mieheni on tyytyväinen.
Myös minä hyödyn tästä, mies tekee mukisematta kaikki remontit mitä pyydän tekemään, ei puutu sisustamiseen eikä kyseenalaista ostoksiani. Mies käy varta vasten tankkaamassa auton puolestani ihan vaan koska en tykkää siitä bensan hajusta, mies hieroo joka ilta jalkojani, mies muistaa aina kehua miten ihana olen ja miten pidän hänestä hyvää huolta. Minusta siis suhteemme on onnellinen ja varsin tasa-arvoinen, molemmat antavat ja molemmat saavat.
Siis ettei pihalla olevalle ilmoitettaisi, että ruoka on valmista. TÄH?
Ja ap: miestä tulee passata, mutta miehen tulee passata sinua myös. Kukin itselleen ominaisella tavalla. Se miten työkaverin vaimot miehiään passaa, ei liity mietenkään tietenkään siihen, miten sinä miestäsi passaat.