Lue keskustelun säännöt.
Olen palavasti ihastunut itseäni 35 vuotta vanhempaan CP-vammaiseen mieheen :S
04.02.2012 |
Olen siis ollut kyseisen miehen henkilökohtainen avustaja jo pitkään, ja alusta asti on ollut tunteita, jotka kokoajan syventyvät. Mikäli olen oikein tulkinnut, niin tunne ei välttämättä ole edes yksipuolinen. Mitähän tässä tekis? Pitäskö lopettaa työt ja elää sossulla kunnes löytää jotain muuta työtä ja yrittää unohtaa koko mies, vai yrittää piilottaa tunteet työn ohessa vai tehdä asialle jotain?
Kommentit (8)
Työ ja omat ihmissuhteet kannattaa pitää erillään. Ala etsiä uutta työpaikkaa.
Sit voit kokeilla niitä tunteitasi ja miehen vastatunteita ihan käytännössä. Mies tarvii tietenkin uuden avustajan, eikös niin? Vai ajattelitko alkaa omaishoitajksi, jos tunteisiisi vastataan?
Kannattaa harkita. Talous on tärkeä asia. Älä sössi omaa elämääsi sillä et et mieti lainkaan tätä hetkeä pidemmälle. Vain´mo ei yleensä ikinä voi olla henkilökohtainen avustaja, joten ne rahat jää kunnalta saamatta. Sen sijalle astuu omaishoidontuki, onkos se nyt jotain 370 e/kk. Ja se olisi SINUN ainoa tulosi, koska et voine olla samaan aikaan muussa työssä kun hoidat rakastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, jos jätit hänet...
nim: itsekkin Cp-vammainen mies.
Et voi olla tosissasi!! Niele ihastuksesi! Liian vanha sinulle! Kärkytkö hänen perintöä vai miten kukaan haluaa isänsä ikäisen miehen? HYI
Anna elämän edetä omalla painollaan! Kyllä ihmisen elämään rakastumista mahtuu montakin kertaa, anna tunteiden tulla ja kehittyä.
No tunneasioissa ei yleensä olekaan mitään järkeä. Ikä on vain numero jos kaksi ihmistä viihtyy yhdessä. Vamma on vain ominaisuus, ihminen ei ole yhtä kuin vamma. Ehkä kannattaa ottaa miehen kanssa tunteet puheeksi ja jos saat niihin vastakaikua, etsi sitten toinen työpaikka jotta sinulla on muutakin elämää kuin miehen täyspäiväisenä omaishoitajana oleminen. Se nimittäin voi lopulta syödä suhteen aivan samoin kuin jatkuva yhdessä nyhjääminen missä tahansa suhteessa. Jos suhteenne siis etenee niin pitkälle.
Asioista ei kannata tehdä vaikeampia kuin ne ovat, anna elämän mennä omalla painollaan. Tämä hauskuus loppuu kuitenkin aikanaan joten elä rakastaen.
Maailma on täynnä ulkopuolisen silmin käsittämättömiä suhteita. Muista myös että ihmiset joilla on erilaisia vammoja, ovat sisimmässään samanlaisia kuin muutkin: jokainen kaipaa rakkautta.
Yksi uskomattoman hieno ja inspiroiva esimerkki rohkeudesta ja elämäntahdosta on Nick Vujicic, tunnettu puhuja joka syntyi täysin ilman raajoja. Hän on naimisissa kauniin naisen kanssa jota ei miehen vamma ole estänyt rakastumasta. Ks linkki:
http://www.stara.fi/2012/02/17/nick-vujicic-kuvattiin-rantalomalla/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mitään vaimoa itsestäni tekemässä, en halua naimisiin. Mutta sydämessäni haluaisin suhteen, koska tunteet on vahvoja, järki kuitenkin sanoo ihan muuta ikäeron ja miehen vamman ja meidän välisen työsuhteen takia.
Joku kysyi mihin olen ihastunut miehessä. Tosi vaikea sanoa jotain tiettyjä asioita, mutta mun on tosi helppo ja hyvä olla miehen seurassa, pystyn puhumaan mistä tahansa ja olemaan täysin oma itseni, mikä on mulle tosi harvinaista. Meillä on ihan samanlainen huumorintaju, ja mies saa mut nauramaan, meillä on tosi hauskaa yhdessä. Mies on tosi fiksu niin tunneasioissa kun tietotasollakin, ja meillä on samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Lisäksi mies on tosi eläin- ja lapsirakas, mitä arvostan miehissä tosi paljon.
Järjellä ajateltunahan ei ole mitään järkeä yrittääkän mitään suhdetta. Mutta toisaalta tuntuisi kamalalta luopuakaan noin harvinaisesta ihmisestä, joka saa mun olon niin hyväksi. Pelkään että katuisin loppuelämäni, koska hänenlaistaan en enää löydä. Mielummin haluaisin siis pitää edes nämä välit mitä on nyt, kun luopua kokonaan ystävänäkin. Kuitenkin mun tunteeet on niin vahvoja, että pelkkä hoitosuhde/kaveruus siinä sivussa tuntuu tuskalta...
ap
Työ ja omat ihmissuhteet kannattaa pitää erillään. Ala etsiä uutta työpaikkaa.