Lue keskustelun säännöt.
Ei kannata erota
11.02.2012 |
kevein perustein, jos on lapsia. Siis on syitä, jolloin kannttaa, mutta paino on sanalla "kevein". Näen työssäni koko ajan lapsia, jotka kärsivät vuosikausia vanhempiensa erosta, se jättää lapsiin uskomattoman syvät jäljet. Jos aikuinen pystyy ja haluaa ajatella lapsen kannalta, niin silloin ei kannata tuottaa lapselle tuskaa, vaan katsoa pidemmälle eikä vain oman mielihyvän perään. Tosin nykyään korostetaan vain omaa hyvää, joka menee kaiken edelle, myös lapsen.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onko se lapselle hyväksi, että näkee vanempiensa pahan olon koko ajan...?
jos muuttais jotain itsessään?
Pomppia toisen mielijohteiden mukaan ja yrittää kaikin tavoin miellyttää itsensä kustannuksella niinkuin vanhaan hyvään aikaan? Tosi hyvää mallia lapsille.,,,
Mä uskon myös ettei kevein perustein saa erota ja lapsille se on tosi vaikeaa, varsinkin jos vanhemmat rynnii heti virittelemään itselleen lohtu-ja itsetunnonpönkitysssuhteita. Mutta täytyypä sanoa et ne vuodet kun meillä voitiin huonosti ja riideltiin olivat hirveitä myös lapsille. Nyt kun olen saanut itseäni kuntoon ja kotona on lapsilla rauhallinen, myönteisesti elämään suhtautuva vanhempi, hekin voivat paljon paremmin kuin ennen. Ennen eroa mulla oli 2 vaihtoehtoa; ilmaista tunteeni ja tarpeeni eli aiheuttaa riita tai sitten olla sovussa eli masentunut. Kumpi oli parempi lasten kannalta??? Näissä seuvoissa unohtuu aina se että ihminen ei voi kontorooida ja hallita kaikkea, ei edes omia tunteitaan aina. Lapsille on erittäin vauroittavaa elää tukahdutetussa tunnevammaisessa ympäristössä- eron jälkeen-kun vahemmat ottavat vastuun pahoinvoinnistaan- heillä on mahdollisuus toipua ja saada terveempi elämä. Eri asia on sitten se kuinka moni vanhempi näin tekee. Mut lapsi joka näkee että tunteet ja tarpeet ja niiden ilmaisu on väärin ja pahasta ja aiheuttaa riitaa, vaurioituu ERITTÄIN PAHOIN.
mistä olette niin varmoja että se on nimenomaan se ero josta se lapsi kärsii? Sen se lapsi varmaan sanallistaa mutta mä en kyllä usko tuohon kuin murto-osassa tapauksia. Enemmänkin näen sen sillai että lapsi on joutunut kärsimään vanhempiensa huonosta suhteesta ehkä vuosia, ympärillä on ollut ahdistava ja ikävä ja riidan- tai vaikenemisentäyteinen ilmapiiri. Lopulta on erottu, ja se on kaikille helpotus, mutta lapsi oireilee vielä vuosia noita riitoja mitkä oli ihan sitä että vanhemmat ei osanneet elää aikuisesti yhdessä eivätkä tajunneet erota ajoissa.
Osa ahdistuksesta lienee sitä yhteiskunnan ydinperhehössötystä että voi voi erolapset kärsii ai jai jai, totta kai sen uskoo kun sitä kauan kuulee.
Haluaisinkin tietää että miten ihmeessä ammatttilainen voi päätellä että lapsi kärsii nimenomaan siitä erosta, se kun on aika lyhyt tapahtuma sinänsä, eikä ennemminkin siitä että on joutunut todistamaan ne kaikki eroon johtaneet, ahdistavatkin jutut? En minä ainakaan sellaista selvänäköä hallitse.
eli itse en haluaisi juuri tuon takia erota mutta jos puoliso on löytänyt toisen joka on kaikessa parempi niin enpä voi paljon asiaan vaikuttaa. sääliksi käy lapsia mut minkäs teet...
Sitä paitsi myöhäistä enää mennä muuttamaan jos toinen on jo vaihtanut huushollia. Sitä paitsi vähän vaikea ruveta akateemisesta duunariksi. Enkä edes halunnut. Enkä vieläkään halua.
eli itse en haluaisi juuri tuon takia erota mutta jos puoliso on löytänyt toisen joka on kaikessa parempi niin enpä voi paljon asiaan vaikuttaa. sääliksi käy lapsia mut minkäs teet...