Miten lapsi, joka on ollut aina suorastaan surkea
matematiikassa ja tarvinnut paljon ohjausta ja apua 9. luokalle saakka, eikä siitä oppimisesta meinannut tulla useina vuosina yhtään mitään, vaikka oli yksityinen tukiopetus ja kaikki, alkoikin yhtäkkiä lukiossa tajuta ja on nyt tosi hyvä siinä?
Kommentit (9)
vaan asenne muuttunut? Motivaatio tekee ihmeitä.
Kyllä varmaan sekin. Mutta kun ajattelee niitä vuosia, jolloin jo mietin, mitä ammattia hän voi edes kaavailla ja voiko lukioon edes ajatella menevänsä, tuollainen muutos tuntuu suorastaan hämmentävältä. Vaikka toki on ihana asia.
että sen voi joko ymmärtää tai olla ymmärtämättä ja ratkoa tehtäviä kaavojen yms. perusteella. Olisiko lukion opettaja onnistunut kaavojen johdattamisen ym. kytkösten reaalimaailmaan avulla saanut aikaan lapsessa ahaa-elämyksen, jonka avulla hän pystyy ymmärtämään sellaisiakin matemaattisia ilmiöitä jotka aiemmin eivät ole hänelle valjenneet?
Olisiko lukion opettaja onnistunut kaavojen johdattamisen ym. kytkösten reaalimaailmaan avulla saanut aikaan lapsessa ahaa-elämyksen, jonka avulla hän pystyy ymmärtämään sellaisiakin matemaattisia ilmiöitä jotka aiemmin eivät ole hänelle valjenneet?
Hän kuvailee sitä itse noin. Että ihan kuin joku verho olisi kiskaistu edestä ja tuli sellainen suuri ahaa-elämys ja suuri innostus, et hei, näinhän tämä meneekin! Ja ensimmäiset 9 kouluvuotta menivät kuin sumussa.
ettei hän olekaan tyhmä matikassa... Ekan luokan ope iskosti kalloon, että lapsi on huono koulussa, nyt sitten toista vuotta on tankutettu että näin ei todellakaan ole.
matematiikka oli tosi helppoa, osasin jo kertolaskut ja jakolaskut ennen kouluunmenoa ja vielä ysiluokalla sain aina liki täydet pisteet, mitä nyt huolimattomuusvirheitä tuli. Luin sit laajaa matikkaa lukiossa, fysiikkaa ja kemiaa, ja yhtäkkiä olin surkea kaikissa.
No lopulta pääsin rämpien ylioppilaaksi hyvän reaalin ansiosta, ja pääsin opiskelemaan humanistista ainetta yliopistoon.
Lapseni on nyt hyvä matikassa, mutta onneksi saa paljon lisätehtäviä yms, jospa oikeasti oppisi:-)
Että vaikka matematiikka on lukiossa "korkeammalla tasolla" kuin peruskoulussa, siellä ihan toisella tavalla selitettiin esim. uusien laskukaavojen tullessa eteen, että miten ne aikanaan on luotu, ja mihin niitä käytetään (esim. pakkausmateriaalin minimointi). Tämä ainakin auttoi minua ymmärtämään matematiikkaa kokonaisuutenakin entistä paremmin, vaikken ikinä peruskoulussakaan ollut "huono" oppilas.
Olisiko lukion opettaja onnistunut kaavojen johdattamisen ym. kytkösten reaalimaailmaan avulla saanut aikaan lapsessa ahaa-elämyksen, jonka avulla hän pystyy ymmärtämään sellaisiakin matemaattisia ilmiöitä jotka aiemmin eivät ole hänelle valjenneet?
Hän kuvailee sitä itse noin. Että ihan kuin joku verho olisi kiskaistu edestä ja tuli sellainen suuri ahaa-elämys ja suuri innostus, et hei, näinhän tämä meneekin! Ja ensimmäiset 9 kouluvuotta menivät kuin sumussa.
t. 4
paljon. Itseä ei ruotsin kieli ole kiinostanut hitsiäkään mutta hyvä opettaja sai asiaan muutoksen.
Matematiikkaa voi opettaa eri tavoin. Aloittajan lapsi on ilmeisesti viimein saanut opettajaksi sellaisen, joka itse ymmärtää matematiikkaa ja osaa selittää sen myös oppilailleen.
Taustalla voi olla erilainen koulutus. Oman kokemuksenin mukaan insinööri opetti matematiikkaa jotenkin ymmärrettävämmin kuin FM.
vaan asenne muuttunut? Motivaatio tekee ihmeitä.