Kuinka paljon annatte miestenne auttaa yh-siskoanne??

Jos tarvitsen apua, pyydän sitä sinkkukavereiltani, isältäni tai siskoltani, en hänen mieheltään. Siskoni on tullut avuksi sitten miehensä kanssa. Ei tulisi mieleenikään tunkeilla siskoni avioliittoon. Kyse on hänen miehestään, ei minun. Minulle hän on aina vain siskon mies ja sen etäisyyden haluan säilyttää. En myöskään halua olla avuton ruikuttaja.

Ehkä voisin ajatelle, että esim. siskon muuton jälkeen voisi käydä auttamassa jossain jutuissa, mutta jatkuva auttaminen ei välttämättä edes kiinnostaisi miestäni (aika ei riitä).



Apua saa pyytää, mutta ei saa loukkaantua, jos sitä ei anneta.

Osaan porata betoniseinää iskuporakoneella, koota huonekalut, asentaa lamput joissa on vanhanaikaiset sokeripalat, huoltaa autoani ja kantaa raskaita esineitä vaikka olen melko pienikokoinen nainen. HEMMETTI: OPETTELE! Itseäni nöyryyttäisi pyytää apua keneltäkään mieheltä, en tarvitse enkä ole tarvinnut miestä eron jälkeen enää mihinkään. Kirjaimellisesti, en mihinkään.

Onko liikaa vaadittu että siskojen miehet auttaisivat tällaisissa uusissa asioissa?

Saako pyytää apua vai pitäisikö siskon tajuta tarjota apua?? Vai pitääkö nykymaailmassa kaikki apu ostaa? Mitä mieltä?

Siis kumman apua haluat? Siskosi vai siskosi miehet? Miksi siskosi pitäisi tajuta tarjota miehensä apua? Onko hänen mies joku yleistalouskone jolla ei ole omaa tahtoa? Itse ajattelisin, että siskosi saattaisi kysyä, auttaisiko hänen miehensä, jos siskostasi tuntuu siltä. Hänen miehensä saattaisi tarjota apua, mutta ei nyt siskosi voi miehensä puolesta luvata sitä.

Kuulostaa aivan joltain arabimaailmalta, mutta käänteisenä. Kun siskosi on nainut miehen, on suvullanne ilmeisesti miehinen työkalu käytettävissä. No kaikki eivät ole ihan kasvatettu tuollaiseen ajatteluun. Ettäkö pyytämättä siskosi mies tulisi jotain tekemään noin vaan, kun siskosi vain keksii?

Juu ei. Jos olet avuton, voit kai pukeutua seksikkäästi ja mennä naapurin oven eteen ja avautua, kuinka et saa telkkarin kanavia ja se ja se saippuasarja jää näkemättä. Jos siellä ei ole vaimo kaulimen kanssa saattaa onnistua. Sama perusajatus tuossa on kuin ehdottamassasi, paitsi en usko siskosi tulevan kaulimella kimppuusi. Kirjoittaa vaan tänne av:lle avuttomasta yh-siskostaan, joka luulee kaiken tulevan tarjottimella.

Muistutat setääni joka jäi alle viiskymppisenä leskeksi (lapseton) ja vei pyykkinsä siskolleen pestäväksi / haki muovikassillisia kotiruokaa ja leivonnaisia pakastimeen kun ei mukamas osannut tehdä niitä itse.



Olisin ymmärtänyt jos kyseessä olisi ollut surun aiheuttama avuttomuus, mutta sitä samaa avuttomuutta jatkui siihen päivään saakka kun uusi emäntä saapui taloon. Miksi ihmeessä jotkut jäävät ikivanhojen sukupuoliroolien vangiksi?! Ap:n luettelemissa asioissa ei ollut mitään sellaista jota olisi mahdotonta tai edes vaikeaa opetella.

Mikähän oikeus sinulla on siskon mieheen? Tai siskon miehellä velvollisuus sinun kykenemättömyytesi paikkailemiseen?



Ap, yksinhuoltajuus ei tee tyhmäksi. Eikä naiseuskaan sen puoleen (oletko nainen?). Hanki halpa pora, poraa itse reikäsi ja asenna itse pyykinpesukoneesi. Ei ole vaikeaa kun minäkin selviydyn niistä ilman ongelmia ja lasken itseni kuitenkin aika tumpeloksi remppahommissa.



Apua saa toki pyytää, mutta et voi edellyttää että toiset paapovat sinut jos et viitsi mitään opetella.



t:Yh ja vielä nuori ja vielä opiskelija ja kummasti älykkyys riittää valitsemaan oikean poranterän tai ainakin kysymään ohjeet rautakaupassa.

Ei mies käytössä kulu, ettekä te sitä koko ajan kuitenkaan itse tarvitse. Antaisitte lainaan huonompiosaiselle aina silloin tällöin, päiväksi tai yöksi, niin maailma on paljon oikeudenmukaisempi.

siskot ja niiden miehet, veljet ja niiden naiset, ne on perhettä.

Tottakai niitä autetaan ja apua tarvittaessa pyydetään jos ne ei tiedä muuten avuntarpeesta.

Ja just ihan niin paljon kun sitä apua tarvitaan, ei siinä lasketa minuutteja, tunteja tai päiviä.

Meidän suvussa on kaikkien talotkin rakennettu pääosin talkoilla, ihan niin kuin Suomessa on tehty satoja vuosia.

Tosin fiksut ihmiset osaa myös tarjota apua pyytämättäkin...

Osaan porata betoniseinää iskuporakoneella, koota huonekalut, asentaa lamput joissa on vanhanaikaiset sokeripalat, huoltaa autoani ja kantaa raskaita esineitä vaikka olen melko pienikokoinen nainen. HEMMETTI: OPETTELE! Itseäni nöyryyttäisi pyytää apua keneltäkään mieheltä, en tarvitse enkä ole tarvinnut miestä eron jälkeen enää mihinkään. Kirjaimellisesti, en mihinkään.

Samoin. Siperia opettaa. Ja olisi noloa olla koko ajan pyytamassa apua tuollaisiin pikkuasioihin. Isoissa asioissa sen sijaan en hapeile pyytaa kavereilta apua. Ja autan itse heita.

Ja tarttisin miesapua joihinki joit en ennestään osaa itse, ni eka jolta apua pyytäisin olisi isäni ja veljeni.



Mut musta kyl tuntuu täysin luontevalta sekin ajatus et pyytäisin siskoniki mieheltä tarvittaes apua. Tai vaikka tätini mieheltä tai enoltani tms.



Musta sukulaisia ja ystäviä saa pyytää avuksi, mikä paha siinä olisi?

Musta sukulaisia ja ystäviä saa pyytää avuksi, mikä paha siinä olisi?

Jos pyytäisit siskoltasi miehesi apua tai jopa olettaisit siskosi tarjoavan sitä, tilanne eroaisi aika lailla. Joka tapauksessa ei apua kannata vain odottaa, ei sitä tule kuin poikkeuksissa ja siihen, mihin ei välttämättä kipeimmin kaipaa. Pyytämällä asiat etenee parhaiten.

Auttaahan siskoni meitäkin esim. hoitamalla lastamme että saadaan vapaata jne. Eipä siihen kauaa mene jos kahvilla käymme ja samalla mies tekee muutaman remppahomman, kantaa tavaroita tai vaihtaa autoon renkaat (vaikka ne osaisin itsekin tehdä), ei se miestänikään haittaa. Saapa puuhailla vähän vanhempien lasten kanssa välillä. Ja nämä lapset ovat meille melkein kuin omia erinäisistä syistä johtuen. Olemme siis mieheni kanssa asiasta puhuneet ja siskoni kysyykin apuja suoraan häneltä.

apua voi antaa ja ottaa ja pitääkin mutta pakko ei ole mihinkään suostua ja siitä ei saa suuttua,järkevä ihminen kysyy että käykö??