Lue keskustelun säännöt.
Pakkoajatuksista
23.12.2006 |
Olenkohan mä ihan täysjärkinen kun pelkään hysteerisesti tuon ainoan lapsen menettämistä? Melkein päivittäin jossain vaiheessa ainakin mietin, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tuon ihanan lapseni? Ja että varmasti mua kohta rankaistaan ja se otetaan pois. Yritän olla ajattelematta mutta ajatukset tulee kuin jollain pakkosyötöllä. Syön masennuslääkettä ja olen muuten kunnossa mutta jotenkin on sellainen hirveä oli usein, että en ole ansainnut tätä onnea. Lapsi on jo 5- vuotias emmekä saa enempää lapsia.
Kommentit (5)
Ole vaan onnellinen(helpohan mun on sanoa) mutta yritä elää tässä hetkessä ja nauti siitä mitä sinulla nyt on.
Itselläni oli toi vaihe pahimpana lapsen ollessa alla vuoden. Tulee niitä hetkiä nykyäänkin ettei osaa olla ajattelematta menettämistä(varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä). Toivon että saisit jutella jonkun kanssa ongelmastasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ne ajatukset tunkee vaan. Joskus aikoinaan kuvittelin mieheni kuolevan mutta nyt kuvittelen lapsen kuolevan. Jotenkin tuntuu, että MITEN se voisi selvitä hengissä? Ja että mä ja mieheni muka saatais kenties joskus lapsenlapsia? Kyllä nää ajatukset vähän häiritsee elämää. Mutta ne pahenivat sen jälkeen kun selvisi, että emme saa enempää lapsia. Jotenkin koen, että toinen lapsi edes niin ei olisi niin " turvaton" olo. Ei oo yhtään kivaa. Haluan nauttia elämästä enkä miettiä synkkiä!!!!!!!!
Itsellesi voit syövän hommata jos stressaat kovasti. Pidä aina takaportti mielessäsi auki: jos lapsesi sattuisi menehtymään; voit aina tehdä itsemurhan ja pääset heti takaisin hänen luokseen.
Kahden lapsen rakastaminen on eri asia kun yhden lapsen rakastaminen. Oikeastaan en saa rakkautta juuri mistään muualta kun omalta lapseltani enkä rakasta ketään niin paljon kun lastani. En oikein tiedä uskonko noihin taivasjuttuihin joten en tiedä pääsisinkö lapseni luokse vaikka tekisin itsemurhan. Uskon jälleensyntymään ja uskon siihen, että kun synnyn uudelleen niin kohtaisin kyllä tyttäreni mutta en tietäisi sitä, että olen menettänyt hänet edellisessä elämässä.
Esikoisen menetinkin ja siitä nämä johtui.