Yksin synnyttäneitä? Siis ilman puolisoa/tukihenkilöä?

En mä ketään sinne oikeesti olisi tarvinnutkaan.

tukihenkilöä. Ekalla kerralla mies ei ehtinyt mukaan, kaikki tapahtui niin nopeasti. Toka kertakin oli nopea. Olimme etukäteen sopineet, että jos on ilta/yö, mies jää kotiin esikoisen kanssa. Ja toka(kin) kerta oli ihan mahtava, kätilö oli aivan super, meitä oli siinä kahden naisen supertiimi:-) Kaikki menee hyvin, usko vaan!

ainakaan jos synnytys ei pitkity (voisin siis kuvitella seuran olevan tarpeen, jos joutuu kauan "odottelemaan").



Itse pääsin suoraan synnytyssaliin ja lapsi syntyi viisi tuntia tulostani. Sain seuraa henkilökunnasta, sain pitää puhelinta päällä ja valita radiosta kanavan.

anna mennä yksin vaan. Minä synnytin viimeisen kolmesta yksin, ja harmitti etten ollut aiemmin älynnyt miten kivaa se on. Tai eihän se ikinä sillä tavalla kivaa ole, kuten tiedät, mutta jotenkin oli eri fiilis. En ole sellainen siliteltävä tyyppi muutenkaan, nautin kun sain ähistä rauhassa :)

mies ehti paikalle ponnistusvaiheeseen.

Ihan jees, jos on vahva aikuinen nainen.

Synnytys kesti 17 tuntia ja päättyi lopulta kiireelliseen sektioon. En todellakaan kaivannut paikalle ketään muuta. Kätilö oli huoneessa aina kun vain pystyi ja siinä oli ihan riittävästi.

molemmat lapseni yksin. Ensimmäisen siksi, koska mies jäi nukkumaan krapulaansa eikä suostunut tulemaan mukaan. Toisen siksi, koska olin yh.



Molemmat synnytykset olivat nopeita, ekassa kerkesin olla sairaalassa alle 3 tuntia ennenkuin vauva syntyi. Sain epiduraalin ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa kun kulutin aikaa. Sairaalan puolelta ei ollut ketään seuranani vaan olin lähes koko ajan yksin.



Tokalla kerralla kerkesin olla 2,5 tuntia. Tosin se tuntui 22,5 tunnilta koska en saanut kivunlievitystä, joten keskityin lähinnä huutamiseen ja kädenulottuvilla olevien tavaroiden rikkomiseen. Olin lähes koko ajan yksin, lukuunottamatta kun kätilö kävi tarkastamassa tilanteen ja juoksi seuraavaan huoneeseen.



Lähinnä tuossa toisessa synnytyksessä olisin kaivannut kipujen takia kädestä pitelijää/jotakuta keneen olisi voinut tuskansa kohdistaa.



Mutta omasta mielestäni synnytykset meni sinänsä hyvin enkä tiedä olisinko sinne halunnut ketään.

Kiitos vastauksista!



Laskettu aika alkaa olla käsillä ja nyt tää asia on ruvennut mietityttämään. Kyllä mä sitten selviän, jos tekin. :)



Ehkä sillä hetkellä, kun se vauva vihdoin on maailmassa, olisi ihanaa jakaa se ilo jonkun kanssa, mutta kerkeehän ne sukulaiset ja ystävät sitä ihastella sittenkin kun tulevat katsomaan vauvaa ekan kerran. :)



Eli rohkeesti kohti synnäriä vaan!



--Ap.

olen synnyttänyt 3x yksin, kahdessa oli mies mukana. Nuo kolme yksinäistä kertaa ovat ne nopeat, ja helpon oloiset :D Johtuisiko sitten siitä, että olen alitajuisesti kuitenkin jännittänyt kun mies on ollut mukana? Mutta hyvin on mennyt, enkä ole ketään mukaan kaivannutkaan. Jos epäilet, niin oletko miettinyt doulaa yhtenä vaihtoehtona?

mies ei päässyt mukaan, muistan hetkittäin sen tunteen kun makasin synnytyssalissa ja mietin että näinkö tässä nyt kävi? yksin täällä ilman miestä. Mulla oli kuitenkin ihana kätilö ja opiskelija, joka piti koko ajan seuraa. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin eikä sitä tullut paljoa edes sitten ajateltua koko yksin synnyttämistä, ei siinä oikein kerkeä eikä pysty kun tosi toimet on käynnissä!



Se hetki, kun miehelle soitti että lapsi on syntynyt laukaisi sitten vasta haikeuden, silloin jotenkin tuntui miehen puolesta pahalta, ettei mukaan ollut päässyt.



Mutta kokemuksena ei siis ollenkaan kamala se yksin olo.

Itse olen synnyttänyt ainokaiseni yksin. Isä ei ollut mukana kuvioissa siinä vaiheessa eikä aikonutkaan osallistua elämäämme (en ala tarinaa tässä avata, ei kuulu tähän), joten en häntä sinne halunnut, vaikka hän kerran tarjoutuikin tulemaan mukaan, jos haluaisin. En halunnut, koin tilanteen niin intiimiksi, etten halunnut hänen olevan paikalla, jos kerran ei myöhemmin tahdo olla kanssamme tekemisissä.



Äitiäni en halunnut mukaan, mainitsemistasi syistä. Sisarillani ei ole lapsia enkä oikein osannut heitäkään kuvitella mukaan synnytykseen. Muutamakin synnyttänyt ystäväni tarjoutui tulemaan mukaan ja osa on tyyppinä sellaisia, että voisin kuvitella heistä olevan iloa synnytyssalissa. Olin kuitenkin alusta asti sitä mieltä, että menen yksin synnyttämään.



Ystäväni eivät halunneet yksin synnyttämisestä kuulla mitään, joten väitin aina, että joku muu kyllä olisi tulossa mukaan (nämä ystävät eivät siis kaikki tunne toisiaan). Kun sitten tuli lähtö sairaalaan, ensin tosin vain kontrolliin lapsiveden menon takia (supistuksia ei silloin vielä ollut), lähdin äitiyspolille eikä ketäään hetkauttanut se, että menin sinne yksin. kontrollissa todettiin, että kotiin ei kannata enää lähteä ja siirryin melko pian synnytyssaliin. Näin vältyin kaikelta kauhistelulta. :)



Itse synnytys oli helpohko ja nopeahko, joten en ehtinyt kaivata ketään vierelleni, edes juttuseuraksi. Synnytyksen jälkeen tosin jouduin ommeltavaksi ja leikkaussalissa meni pari tuntia. Oli ikävä ajatella, ettei vauvalla ole ketään "omaa" henkilöä lähellä. Toisaalta en tiedä oliko sillä vauvalle suurtakaan merkitystä, että se oli kätilöiden seurassa elämänsä ensimmmäiset pari tuntia suhteessa siihen, että se olisi ollut jonkun äidin ystävän seurassa. Vauvalle vieraita ihmisiä yhtä kaikki.



Jälkikäteen ajatellen olen ollut tosi tyytyväinen, että päätin mennä synnyttämään yksin. Toki mahdollinen pitkittnyt synnytys olisi todennäköisesti ollut mukavampi seurassa, mutta tuossa ajassa en tosiaan ehtinyt ketään kaivata. Pikemminkin luulen, että tukihenkilö olisi mielestäni ollut tiellä... ;)



Oman kokemukseni perusteella voin siis suositella, jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että haluaisit synnyttää yksin. Olisi kuitenkin ehkä parasta varmistaa, että joku - hätätapauksessa vaikka se päsmäröivä äiti - olisi saatavissa paikalle suhteellisen nopeasti, jos jostain syystä alkaa tuntua siltä, että sittenkin olisi mukava saada joku läheinen vierelleen.

on mies ja hyvä sellainen, mutta en halunnut häntä synnytykseen. Olen vaan sellainen luonne että kivun hetkellä haluan yksinäisyyttä ja rauhaa enkä kestä toisia lähellä. Onneksi mieskin oli sitä mieltä että ei välttämättä kestäisikään synnytystä joten on ok että en halua häntä mukaan.



Minusta siis synnytys oli paljon helpompaa ilman "tukihenkilöä" kuin sellaisen kanssa. MIhin ihmeeseen siinä mitään muuta tukea kaipaa kuin ammattitaitoisen kätilön joka auttaa lapsen ulos? Ei niissä kivuissa paljon kädestäpitelyt ja lohduttelut auta kumminkaan.

Hänelle se oli vaikuttavaa ja tärkeää. Mustakin oli ok, että hän oli mukana. Mutta totuuden nimissä, ihan yhtä hyvin olisin pärjännyt ilmankin. Hyvää synnytystä ap:lle!