Miten saan 4 v:n syömään kaikkia ruokia??

Me ollaan tehty hyvin vähän numeroa syömisestä ja maistamisesta. Ihan pienestä asti laitettu lapselle lautaselle samaa ruokaa kuin muillekin, tietysti vähemmän maustettua jos on voimakkaat mausteet muuten. Lapsi syö siitä mitä syö, ei siinä sen ihmeempää. Seuraavalla kerralla laitetaan ihan samalla tavalla ja taas saa syödä mitä haluaa. Muut lapset ja vanhemmat syö kaikkea, ja pieni usein matkii muita ja haluaa syödä samaa kuin isommat lapset.



Aina siinä lautasella jotain syötävää on ja vahingossa tulee maistettua uuttakin ja totuttua siihen. Ei erityisesti kiinnitetä huomiota tai tuputeta tai houkutella. Syöminen on kivaa ja lapsista on jopa hauskaa maistella uusia juttuja.

ei kukaan syö kaikkia ruokia, ihan vink vink.



Eli älä edelleekään tee mitään numeroa, jatka siis samaan rataan. Eli tarjoa, jos ei kelpaa, ok, se sitten siitä.

5-6 ruokaa jota suostuu syömään. Keittoja esim ei ollenkaan. Kohta menee päiväkotiin niin eihän siitä mitään tule ettei mikään ruoka kelpaa.ap

5-6 ruokaa jota suostuu syömään. Keittoja esim ei ollenkaan. Kohta menee päiväkotiin niin eihän siitä mitään tule ettei mikään ruoka kelpaa.ap

itsestään. Ryhmäpaine saa lapsen syömään.

kuinen voi tehdä uuden maun maistamisesta helpompaa lapselle. Apuna käytetään kaikkia aisteja ja leikkiä. Vaikka monipuolinen ruokavalio on terveyden vuoksi tärkeää, lapsen ei tarvitse pitää kaikista mauista.



Makumieltymykset alkavat kehittyä jo sikiönä. Äidin ruokatottumukset vaikuttavat lapsiveteen, jota vauva nielee kohdussa. Mieltymykset vahvistuvat imeväisiässä, kun vauva maistaa äidinmaidon välityksellä, mitä äiti syö.



Pieni lapsi oppii pitäminen ensin makeasta, koska siitä saa energiaa. Lapsi mieltyy jo varhaisessa vaiheessa myös suolaiseen makuun.



Ihminen ei luonnostaan pidä karvaasta ja happamasta mausta, mutta hän voi opetella pitämään niistä. Jo varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen, oppiiko lapsi hyväksymään karvaan maun. Toisille maku on todella raju, toiset hädin tuskin aistivat sen.



Epäluulo uusia makuja kohtaan on usein voimakkaimmillaan 2–3-vuotiaana. 5–6-vuotiaat ovat jo innokkaita maistajia, etenkin jos he pääsevät itse osallistumaan ruuanlaittoon. Tämänikäisellä lapsella on kokemusta ruuasta, hän kyselee paljon ja riemuitsee omasta oppimisestaan. Koululaisella saattaa iskeä nirsous, mutta teini-iän lopulla nuori syö yleensä jälleen monipuolisemmin.



http://www.yhteishyva.fi/vapaa-aika_perhe/lapset_kasvatus/lapset_ruoka_…

Lisäksi laitan vain vähän ruokaa lautaselle. Lapsi ei heti ahdistu ruuan määrästä.

Eli kaikkea tarjolla säännöllisesti ja lapsi oppii syömään kaikkea.

Luuletko että kuvan lapset eivät suostuisi maistamaan:

http://wehatefatpeople.files.wordpress.com/2011/07/starving-children-af…



Eli älä jaksa tehdä ongelmaa asiasta joka ei ole ongelma. Tarjota sitä ruokaa mitä haluat tarjota, lapsi syö sen verran kuin haluaa syödä. Ei se nälkään kuole.

kai syöt t lapsen kanssaai syötte koko perhe rauhasa ja nautnnolla? Lapsihan oppii matkimalla.



Älä palkitse jos lapsi syö,hyvä ruoka on oma palkintonsa. Kehua tietysti pitää!

itsestään. Ryhmäpaine saa lapsen syömään.

meni hoitoon (oli tuolloin 5v.). Hoitajat eivät olleet uskoa, että lapsi nirsoili kotona ruuasta, tarhassa sitä nimittäin syötiin kilpaa kaverin kanssa =D

ei neljävuotiaan vielä tarvitse osata syödä kaikkia ruokia, ei tarvitse edes haluta maistella. On hyvä jos syö sen verran että kasvaa normaalisti. Otappa sellainen linja, että mitään ei ole PAKKO syödä niin johan alkaa ajan kanssa uudetkin ruoat maistumaan. Tuo pakottaminen aiheuttaa lapselle traumoja ja vääränlaisen suhtautumisen ruokaan. Kohtahan se ei syö ollenkaan. Meillä lapset syö lautaselta sen minkä haluaavat mutta ylimääräisiä välipaloja ei tipu. Hyvin syödystä ruoasta saa silloin tällöin jotain hyvää jälkkäriksi. Joskus kehoitetaan ottamaan esim. 2 lusikallista vielä, jos on syönyt erittäin huonosti, vedotaan siihen että tulee huono olo kun ei syö ja seuraavaan ruokaa on pitkä aika. Uudet maut ovat alkaneet kiinnostaa lasta, kun on nähn yt niitä meidän vanhempien lautasella ja todella monen maistelukerran jälkeen on halunnut sitä omalle lautaselleen, josta on jatkanut maistelua omaan tahtiin. Meillä neljävuotias syö nyt useampaa laatua vihanneksia, hedelmiä, marjoja, salaattia, normaalit kotiruoat menee yms.

kaikkea uutta ruokaa kohtaan. On ollut päiväkodissa 3-vuotiaasta ja pikkuhiljaa alkanut syömään maustetumpia ruokia. Päiväkodissa on pakko maistaa, edes nuolaista kaikkea ja sama linja meillä kotona. Nyt on kuitenkin jo useita mieliruokia, joka helpottaa kotiruoan tekijää:-) Ja tosiaan, kun tarpeeksi monta kertaa maistaa jotain uutta, siitä voikin tulla sitten lemppari. Tällainen on meillä esimerkiksi itse tehty pesto.

Nirsous on merkki siitä, että alkukantaiset selvitytymisvaistot toimivat.



Meillä lapsi ei syö päiväkodissa. Keksi nimittäin aika äkkiä, että jos ei syö, ei tarvitse mennä päiväunille, koska siellä ei pöydästä pääse pois ennen kuin on syönyt. Lapsi siis istuu lautasen äärellä, muut menevät nukkumaan. Hän ei saa välipalaa, koska lounas syömättä, mutta ei se näytä haittaavan. Paitsi hoitajia.

Meidän 2.5 vuotias kuopus on tällainen lapsi myös. Syö muutamia ruokia, mutta ei suostu maistamaan, siis edes ottamaan suuhun asti niitä ruokia/aineita/hedelmiä jne, joita ei tunne.



On ollut hoidossa elokuusta, ja siellä on syönyt uutena aineksena riisiä. Useimpina päivinä ei syö hoidossa kuitenkaan mitään. Toistaiseksi olen hänet hakenut aina puoli 3, ja kotona on sitten syönyt ruisleipää ja omenaa tai vastaavaa välipalaa. Luulisi että sitten taas maistuisi ruoka, mutta ei välttämättä syö iltaruuallakaan. Herkkuja ei syö, ja hänkin voi olla helposti syömättä. Esim oli 2 viikkoa ilman oikeaa ruokaa, siis aamu ja iltapuurot ja jotain leipää, kun yritin että sitten kyllä syö kun nälkä tulee -keinoa. 2 viikon jälkeen mies sanoi, että nyt tämä ihmiskoe saa loppua.



Nyt teen n joka toinen päivä sellaista ruokaa, josta hän pitää, jotta pysyy tuntuma niihin ruokiin yllä. Sitten niinä muina päivinä istuu pöydässä, katsoo kun muut syövät, itse ei koske ruokiin.



Esikoinen (5v) on normaali ruuan kanssa, eli ei syö mitenkään hurjasti, mutta maistaa ja syö monipuolisesti.



En tiedä, mikä kuopuksella on tämän ongelman laukaissut. Ei ole mm koskaan laittanut lelujakaan suuhun. Vuosikkaana meinasi tukehtua korppuun, ja tilasin ambulanssin ja oli yleinen hirveä hätä hänen puolestaan, joten mietin olisiko voinut saada siitä jonkun trauman. Isänsä on myös ollut nirsoilija.



Onneksi on ihan hyvän kokoinen lapsi, mutta ongelmahan tämä on. Syksyllä sitten pitäisi hänen olla pitkään hoidossa.. Mutta väkisin syöttämistä/maistattamista en missään nimessä halua, siitä on vain haittaa. Joka päivä asiaa miettii, ja toivoo että helpottaisi.



Jos jollain kokemusta tällaisista ongelmista, niin laittakaa viestejä!

Meidän 2.5 vuotias kuopus on tällainen lapsi myös. Syö muutamia ruokia, mutta ei suostu maistamaan, siis edes ottamaan suuhun asti niitä ruokia/aineita/hedelmiä jne, joita ei tunne.

On ollut hoidossa elokuusta, ja siellä on syönyt uutena aineksena riisiä. Useimpina päivinä ei syö hoidossa kuitenkaan mitään. Toistaiseksi olen hänet hakenut aina puoli 3, ja kotona on sitten syönyt ruisleipää ja omenaa tai vastaavaa välipalaa. Luulisi että sitten taas maistuisi ruoka, mutta ei välttämättä syö iltaruuallakaan. Herkkuja ei syö, ja hänkin voi olla helposti syömättä. Esim oli 2 viikkoa ilman oikeaa ruokaa, siis aamu ja iltapuurot ja jotain leipää, kun yritin että sitten kyllä syö kun nälkä tulee -keinoa. 2 viikon jälkeen mies sanoi, että nyt tämä ihmiskoe saa loppua.

Nyt teen n joka toinen päivä sellaista ruokaa, josta hän pitää, jotta pysyy tuntuma niihin ruokiin yllä. Sitten niinä muina päivinä istuu pöydässä, katsoo kun muut syövät, itse ei koske ruokiin.

Esikoinen (5v) on normaali ruuan kanssa, eli ei syö mitenkään hurjasti, mutta maistaa ja syö monipuolisesti.

En tiedä, mikä kuopuksella on tämän ongelman laukaissut. Ei ole mm koskaan laittanut lelujakaan suuhun. Vuosikkaana meinasi tukehtua korppuun, ja tilasin ambulanssin ja oli yleinen hirveä hätä hänen puolestaan, joten mietin olisiko voinut saada siitä jonkun trauman. Isänsä on myös ollut nirsoilija.

Onneksi on ihan hyvän kokoinen lapsi, mutta ongelmahan tämä on. Syksyllä sitten pitäisi hänen olla pitkään hoidossa.. Mutta väkisin syöttämistä/maistattamista en missään nimessä halua, siitä on vain haittaa. Joka päivä asiaa miettii, ja toivoo että helpottaisi.

Jos jollain kokemusta tällaisista ongelmista, niin laittakaa viestejä!

jostainhan tämä lapsi saa energiaa jos on kuitenkin hyvän kokoinen lapsi kuten kirjoitat. Jos syö palan omenaa ja ruisleipää eikä juuri muuta niin ei kai voi kasvaa normaalilla tavalla? Ehkä liioittelet syömättömyyttä?

Meidän 2.5 vuotias kuopus on tällainen lapsi myös. Syö muutamia ruokia, mutta ei suostu maistamaan, siis edes ottamaan suuhun asti niitä ruokia/aineita/hedelmiä jne, joita ei tunne.

On ollut hoidossa elokuusta, ja siellä on syönyt uutena aineksena riisiä. Useimpina päivinä ei syö hoidossa kuitenkaan mitään. Toistaiseksi olen hänet hakenut aina puoli 3, ja kotona on sitten syönyt ruisleipää ja omenaa tai vastaavaa välipalaa. Luulisi että sitten taas maistuisi ruoka, mutta ei välttämättä syö iltaruuallakaan. Herkkuja ei syö, ja hänkin voi olla helposti syömättä. Esim oli 2 viikkoa ilman oikeaa ruokaa, siis aamu ja iltapuurot ja jotain leipää, kun yritin että sitten kyllä syö kun nälkä tulee -keinoa. 2 viikon jälkeen mies sanoi, että nyt tämä ihmiskoe saa loppua.

Nyt teen n joka toinen päivä sellaista ruokaa, josta hän pitää, jotta pysyy tuntuma niihin ruokiin yllä. Sitten niinä muina päivinä istuu pöydässä, katsoo kun muut syövät, itse ei koske ruokiin.

Esikoinen (5v) on normaali ruuan kanssa, eli ei syö mitenkään hurjasti, mutta maistaa ja syö monipuolisesti.

En tiedä, mikä kuopuksella on tämän ongelman laukaissut. Ei ole mm koskaan laittanut lelujakaan suuhun. Vuosikkaana meinasi tukehtua korppuun, ja tilasin ambulanssin ja oli yleinen hirveä hätä hänen puolestaan, joten mietin olisiko voinut saada siitä jonkun trauman. Isänsä on myös ollut nirsoilija.

Onneksi on ihan hyvän kokoinen lapsi, mutta ongelmahan tämä on. Syksyllä sitten pitäisi hänen olla pitkään hoidossa.. Mutta väkisin syöttämistä/maistattamista en missään nimessä halua, siitä on vain haittaa. Joka päivä asiaa miettii, ja toivoo että helpottaisi.

Jos jollain kokemusta tällaisista ongelmista, niin laittakaa viestejä!

jostainhan tämä lapsi saa energiaa jos on kuitenkin hyvän kokoinen lapsi kuten kirjoitat. Jos syö palan omenaa ja ruisleipää eikä juuri muuta niin ei kai voi kasvaa normaalilla tavalla? Ehkä liioittelet syömättömyyttä?

Syö siis hyvin niitä ruokia, joihin on tottunut. Esim pestopasta, pinaattiletut, tietyt lihapullat, tofumakkarat, nakit. Mutta joka päivä ei näitä ole siis tarjolla. Näitä ruokia yritetään sitten mahdollisimman terveellisinä vaihtoehtoina tarjota (täysjyväpasta, itse tehdyt pinaattiletut jne).

Muita kotiruokia, kuten muut pastakastikkeet tai vaikkapa pelkkä keitetty pasta, ei syö.

Varmasti tässä on meidän vanhempien syytä osa, mutta esikoinen kuitenkin on "normaali" syömisessä, ja samalla tavalla tätä toistakin on hoidettu. Jossain meni pieleen, mutta korjausliike onkin sitten hankalampi.