Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne liian herkkä viemään lapsia lääkäriin? Anopin mielestä olen.
03.02.2012 |
Yleensä toimin tähän tapaan:
Lievä flunssa muutaman päivän --> en vie
Kuumeeton nuha/yskä parikin viikkoa, muuten ok vointi --> en vie
Kova flunssa, korkea kuume, väsähtänyt lapsi --> vien muutaman päivän jälkeen
Flunssassa erityisoireita kuten hengitysvaikeutta --> vien päivystykseen
Lievähkö mahatauti --> en vie
Kova oksentelu pienellä (alle 5 v.) --> vien parin päivän jälkeen
Lapsi valittelee toistuvasti outoa kipua jossain päin eikä kivulle löydy selitystä --> vien tilanteen mukaan esim. viikon, parin jälkeen. Vakavissa tapauksissa veisin heti (esim. hyvin voimakas päänsärky tai mahakipu), mutta sellaisia ei ole ollut
Lievät ohimenevät päänsäryt ja mahakivut --> en ole vienyt
Jos olen huolissani tai epävarma, kysyn melko herkästi neuvoa terveyspalvelujen neuvontanumerosta tai esim. neuvolasta ja toimin saamieni ohjeiden mukaan, eli joko seurailen kotona tai vien lääkäriin. Kaiken kaikkiaan kuulun omasta mielestäni siihen koulukuntaan, joka kysyy mieluummin lääkärin mielipidettä kuin ihmettelee huolissaan pitkään kotona epäselvissä tilanteissa. En kuitenkaan ole ns. hankala potilas, joka ei usko lääkäriä/hoitajaa vaan vaatii kaikki tutkimukset vaivaan kuin vaivaan. Eli menen melko herkästi, mutta uskon lääkärin arvioon.
Anopin mielestä olen ylihuolehtiva, käytän lapsia lääkärissä aivan liian herkästi ja sitä kautta altistan heitä aivan turhille ja kivuliaille tutkimuksille ja pelolle. Tosiasiassa tutkimuksia tai hoitoja on tarvittu vain silloin tällöin (esim. perusverenkuva tai virtsanäyte, kerran suonensisäinen antibiootti) ja niiden tarpeellisuus on aina perustunut lääkärin päätökseen, ei minun vaatimukseeni.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo ei kuulosta miltään liikahössötykseltä vaan ihan järkeviltä nuo esitetyt periaatteet vaikuttavat.
Liekö anoppi sitä vanhanajan väkeä kuin minunkin anoppini, joiden käsitys on "eihän lapsilla mitään ole", vaikka luulisi jokaisen ymmärtävän että lapsetkin sairastaa joskus jopa ihan hoitoa vaativasti. Tai sitten se on tulkinnut jotenkin väärin sen millaisilla perusteilla käytät lapsia lääkärissä. Itse en tuollaiselle ihmiselle kertoisi näistä lääkärikäynneistä enää juurikaan.
Mä veisin jopa tilanteessa, jossa kuumeeton nuha/yskä jatkuu pari viikkoa. Olen nähnyt siinä tilanteessa niin monta korvatulehdusta ja liimakorvaa, että vien kyllä tarkistutettavaksi. Ja usein on tarvittu antibiootit.
Täysin järkeviähän nuo sinun ajatuksesi ovat. Ja mitä se sitäpaitsi anopillesi kuuluu vaikka veisitkin "liian" herkästi?
olen sitä mieltä, että parempi katsoa kuin katua. Eli mielummin vie "turhaan" lääkäriin kun jättää menemättä. Sen herkemmin vien mitä pienempi lapsi kyseessä. Isommat lapset osaa jo itse vähän kertoa voinnistaan. Mielestäni toimit ihan järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ihan ryöpytti minua, kun olin jälleen kerran vienyt hänen mielestään lapsen lääkäriin turhaan. Ehkä häntä sitten harmitti, että uskoin ennemmin neuvontanumeron sairaanhoitajaa kuin häntä. Hoitaja siis kehotti lähtemään päivystykseen, anopin mielestä ei olisi tarvinnut.
ap
Sinänsä kuulostaa että viet perustellusti lääkäriin, mutta jos käytte monta kertaa kuukaudessa lääkärillä niin kenties olet aika herkkä ottamaan yhteyttä neuvontaa/ neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensäkin flunssan jälkitaudit ei tule parin päivän sisällä, eikä oksennustaudissa kuivu parin päivän sisällä.
Mun on vaikea sanoa, että milloin lähden lääkäriin lasten kanssa, mutta sanoisin että näen tilanteen lapsesta pitääkö lähteä vai ei.
Mikäli lääkäri tarkastaa vain lapsen ja lapsi ei tarvitse lääkettä, eikä sairaalahoitoa, niin liian helpolla menette.
että jos usein käytte vain silleen että lääkäri tarkistaa lapsen eikä lapsi tartte ees lääkettä niin kyllä silloin on menty liian herkästi. Toki nitä turhia käyntejä joskus tulee, mutta jos useinkin, niin sitten käytte turhan herkästi.
Kuinka usein te sitten käytte lääkärissä? Mä oon käyttäny meidän 4-vuotiasta ihan muutaman kerran hänen elämänsä aikana. Kerran jalka piti kipsata ja sitten on ollu jotain silmätulehduksia. Ihan perusflunssan takia ei tulis mieleenkään viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos usein käytte vain silleen että lääkäri tarkistaa lapsen eikä lapsi tartte ees lääkettä niin kyllä silloin on menty liian herkästi. Toki nitä turhia käyntejä joskus tulee, mutta jos useinkin, niin sitten käytte turhan herkästi. Kuinka usein te sitten käytte lääkärissä? Mä oon käyttäny meidän 4-vuotiasta ihan muutaman kerran hänen elämänsä aikana. Kerran jalka piti kipsata ja sitten on ollu jotain silmätulehduksia. Ihan perusflunssan takia ei tulis mieleenkään viedä.
eli jos vanhempi ei osaa etukäteen olla tasan yhtä taitava kuin lääkäri ja varmasti tietää, milloin tarvitaan lääkettä tai muuta sairaanhoitoa, mennään liian herkästi? Mihin me enää lääkäreitä tarvitaan jos kaikkien tulee automaattisesti tietää tuo? Laitetaan samantien kaikille äideille reseptinkirjoitusoikeus, kun ollaan kerran niin viisaita.
ja sanoisin että jokaista käytetään lääkärissä pari kertaa vuodessa. Eli yhteensä lasten asioilla käydään lääkärissä keskimäärin joka toinen kuukausi. Tietenkään käynnit eivät mene noin tasaisesti, vaan saattaa olla puoli vuotta taukoa ja sitten kuukauden sisällä käydään monta kertaa.
Ja minustakin on outo ajatusmalli tuo, että jos ei määrätä lääkettä eikä joudu sairaalaan, niin on menty liian herkästi. Jos ei mitään löydy niin sehän on iloinen asia, eikä käynti ole turha jos sillä saa esimerkiksi mieltä vaivanneen huolen pois. Vanhempien (tai ylipäätään muidenkaan maallikkojen) velvollisuus ei ole pystyä arvioimaan sairauksiaan niin tarkkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensäkin flunssan jälkitaudit ei tule parin päivän sisällä, eikä oksennustaudissa kuivu parin päivän sisällä.
Meidän 1-vuotiaalle iski kova flunssa ja 40 asteen kuume. Vein hänet lääkäriin jo toisena päivänä. Oli korvatulehdus molemmissa korvissa sekä keuhkoputkentulehdus.
3-vuotiaalle taas oli niin kauhea oksennustauti, että kuivumista todettiin jo vuorokauden sisällä, toisen vuorokauden jälkeen tyttö otettiin sairaallaan tippaan. Ja kyllä, olimme juottaneet osmosalia.
mutta en halua ottaa mitään riskiä siitä, että lapsella jää toteamatta vakava sairaus koska minä olen viivytellyt tai vähätellyt oireita.
Joudun itse lopunikääni kantamaan sitä taakkaa, että eräässä tilanteessa aliarvioin omat oireeni ja minulla todettiin vakava sairaus, josta jäi pysyvä haitta. Ei olisi jäänyt, jos olisin mennyt ajoissa. :(
Minulle on aivan yksi lysti, jos lääkäri tai joku muu ajattelee minun vieneen lapsen tutkimuksiin turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei kuulosta hössötykseltä.
Minä taas äitini mielestä vien lapsia lääkäriin liian harvoin, kun en esim. vienyt 2-vuotiaan yskäistessä häntä tutkimuksiin... Äitini kuuli tuon yskäisyn puhelinkeskustelumme aikana ;).
Että näin meillä.. Minäkin toimin aivan samoin kuin ap.
Mitäpä nuo asiat edes sille anopille kuuluu? Ei ole hänen asiansa kommentoida näitä. Vanhemmat ovat hoitovastuussa ei anoppi!