En tunne iloa raskaudesta. Muita?

Huonoltahan kuulostaisi se, ettet yhtään mieti tulevaisuutta, parisuhteen tilaa tai muutakaan. Totta helvetissä se iso leka kajahtaa päähän, kun tulee plussa tikkuun. :) Sitten vain hätistellään pikkulinnut muualle pään ympäriltä pyörimästä ja aletaan miettiä asioita.

Ja se lapsen saanti ei todellakaan ole pikkuasia. Sehän muuttaa kaiken. Kun saimme positiivisen raskaustestin hoitojen jälkeen, olin iloinen todella vähän aikaa. Sitten tuli huoli pärjäämisestä, parisuhteestä, töistä yms. Pikkuhiljaa ne kuitenkin väistyivät odotuksen tieltä, ja tulivat uudestaan vähän ennen synnytystä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että minä nyt vaan olen sellainen ihminen, että ajattelin sitä lapsen saantia todella isona asiana, johon en suhtautunut kevyesti. Sitten kun lapsi syntyi, kaikki muuttui, mutta minulla on yhä oma elämä.

ovat olleet toivottuja ja haluttuja mutta silti pakokauhu onkin yllättänyt kahdessa odotuksessa, itseasiassa juuri plussaus-hetkellä! Jotenkin outoa, koska juuri sitä raskautumista on kuitenkin toivonut.



Mennyt sitten ohi ajan kanssa ja onneksi ainakin puolet raskausajasta on aina jo ollut seesteinen mieli. Kyllä sinullakin niin käy! Tuo on ihan normaalia.

Ihana kuulla, että muillakin on ollut tällaista. Ehkä en olekaan äitinä ihan tuhoontuomittu :D



ap

jonkin aikaa tuntuu siltä. Jos ei ahdistus ala pikkuhiljaa väistymään, niin siitä kannattaa mainita neuvolassa. Voivat vaikka osata auttaa :)



Mut sit kyllä kannattaa myös miettiä omaa suhtautumistaan. Minun mielestä lapsen saamiseen sopii erittäin hyvin erään laihdutusleikkaukseen menneen oivallus. Häneltä kysyttiin, että harmittaako häntä, kun ei enää koskaan saa syödä normaalisti ja hän sanoi, että kyllä hän saa syödä normaalisti, ei vaan sillälailla kun ennen, koska normaali muuttuu. Lapsen saannissa normaali muuttuu kans. Elämä ei ole samanlaista, niinkuin ennen, mutta tosi nopeasti se on silti "normaalia" ja tuntuu omalta elämältä, siinä on vaan sit se yks suloinen ja välillä ärsyttäväkin osanen lisää.



Ihminen on sopeutuvainen eläin ja kaikki menee varmasti hyvin. Muista myös, että raskausaikana hormonit saattaa sekoittaa mielen aika perusteellisesti. Itsekin stressasin raskausaikana pari kuukautta kuolemanpelon kanssa ja kun raskaushormonit sitten vähitellen poistuivat, en voinut uskoa, että olin ollut niin kauhuissani... Koko kriisi oli ihan hormonien aiheuttama ja jälkikäteen mietin, että olin ihan niinkuin eri henkilö! Ei sitä vaan hormonipäissään tajua vaikka jälkikäteen näkeekin kaiken kirkkaammin ;)

Hormonimyrsky alkuraskaudessa saa mielen järkkymään. Raskausaika on onneksi sen verran pitkä, että elimistö tottuu hormonien aiheuttamiin muutoksiin ja mieliala usein seesteistyy jossakin vaiheessa.

suosittelen ap:lle kirjaa "raskausajan kriisit". Toi on oppikirja, jossa käsitellään raskautta rehellisesti äidin tunne-elämän näkökulmasta.