Täällä kun kauhistellaan Jennin ja Saulin ikäeroa

ei ole sinun ongelmasi.



Koetetaan nyt vaan antaa jokaisen ihan itse valita itselleen mieluisa ja rakas puoliso.

ajatella sitä mitä tulevaisuus on? Miksi he ei saisi olla onnellisia NYT! Eihän koskaan voi tietää onko heistä toista enää olemassakaan 10-vuoden päästä.



Elä ja anna toisten elää.

Jos haluavat elää hetkessä ja ajattelematta tulevaisuutta. Tällöin elävät aikanaan tulevaisuudessa ja varmaan ajattelevat asiaa silloin kun se on ajankohtaista. Jos se vaivaa ja homma ei toimi, niin voivat erota. Niinhän sitä hetkessä eletään...

vielä hieman lisää!



Siis tod kypsäntuntusta niinku 42-vuotiaan tädin tekstiä, ap.

Meillä on ikäeroa 26 vuotta. Minä olen 37, mieheni 63. En osaa sitä noin ollenkaan ajatella että onpa järkkyä olla vanhan ukon kanssa. Se sama rakas ihminen se siinä on, vaikka ruumis muuttuukin vanhuuttaan. Se on kyllä ihan hyvä tällaiseen ryhtyvän miettiä että oikeasti myös kestää sen, että todennäköisesti se mies sairastuu ja kuoleekin omana elinaikana, ja voi olla lopussa pitkäkin aika jolloin toinen on käytännössä hoivattava ikänsä takia. Minä olen sen jo aikoinani ajatellut ja päättänyt seisoa mieheni rinnalla loppuun asti. Se on kummallista että se joitain muita ihmisiä toisinaan kaivelee mitä toiset aikuiset ihimset on valintoja elämässään tehneet.

Jenni on Saulin oman LAPSEN tuttuja, siis samaa ikäluokkaa ja sitä kautta tutustuttu. Voisitko itse kuvitella alkavasi suhteeseen lapsesi kaverin kanssa (siis sittenkään, kun lapsi on jo täysikäinen)?



Mun on vaan vaikea hahmottaa, miten voi suhtautua oman lapsen ikäiseen ihmiseen tasavertaisena kumppanina ja aikuisena. Ja silti omaan lapseen ihan toisen sukupolven edustajana.