Lue keskustelun säännöt.
Oravanpyörästä pois...
25.01.2012 |
Olisiko täällä kellään rohkaisevia esimerkkejä paremman työ- ja muun elämän tasapainon löytämisestä? Miten olette selvinneet te, joilla vaativa työ kääntyy voimavaroja imeväksi taakaksi, joka vie kaikki mehut ja elämänilon? Olen unelma-ammatissani, mutta en jaksa enää. Unelmasta ja hyvästä työstä on tullut musta pilvi, joka varjostaa kaikkea. Takana on pitkä työkokemus, nousua uralla ja nyt hirveä väsyminen. Ja huono ilmapiiri töissä, monimutkainen juttu.
Haluaisin jättäytyä kotiin, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista. Ja lapset ovat jo koululaisia, itse keski-ikäinen. Haluaisin enemmän aikaa ja voimavaroja perheelle kun lapset vielä ovat kotona, mutta samalla pitää miettiä asioita pidemmällä tähtäimellä. Selvää on, että töitäkin on vielä tehtävä, joten kokonaan ei voi jäädä pois työelämästä. Kun lapset aikanaan lentävät pesästä, voi hyvin olla, että vaativampi työkin taas maistuu? Vaikea sanoa.
Olen miettinyt vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta olen umpikujassa. Miten voisi pysyä kiinni ammatissaan, mutta tehdä muutaman vuoden helpomaa työtä. Vai lieneekö enää "helpompia" töitä olemassakaan? Onko kaikissa töissä sellaista, että työpäivät eivät riitä ja koko ajan pitäisi venyä ja lisäksi kehittää ammattitaitoaan ja työtään.
Olen kantanut vastuuta koko ikäni, haluaisin välillä hellittää jotenkin ja voida paremmin.
Kiitos kun jaksoitte lukea ja varsinkin kiitos eimerkeistä ja ratkaisuehdotuksista, sillä näköaloja kaipaan.
Kommentit (30)
sinuna yhteyksissä työnantajasi kanssa asiasta. Miettikää, voisitko jäädä vuorotteluvapaalle tai osa-aikaiselle? Tai sitten jos on totaaliuupuminen niin pidempi sairasloma, jotta saat kerättyä voimia ja koota ajatuksesi. Onko jotain sattunut nyt, kun et voi nauttia työstäsi vai onko taakka kasvanut pikkuhiljaa ja nyt se tuntuu ylivoimaiselta? Onko työyksikössäsi mahdollisuutta siirtyä "kevyempiin tehtäviin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat tosiaan tämänn päivän vitsaus.
Olet ollut fiksu, kun olet tajunnut sijoittamisen tavoitteellisesti. Luulen, että tuosta riippumattomuuden näkökulmasta pitäisi puhua enemmän ihan yleisestikin.
Kiitos kysymästä, mutta en oikein haluaisi ruotia työilmapiiriasiaa julkisesti. Alan olla sitä mieltä, että työpaikkakiusaamisen tunnukset täyttyvät, näköjään asiaa ei ole ihan helppo heti edes hahmottaa :-(
terveisin Ap
muutokset aiheuttavat huolta. Itsekin mietin vaihtoehtoja. Itse olen pyrkinyt kohti taloudellista riippumattomuutta sijoittmisella ja säästämisellä. Pienestä olen aloittanut ja nyt aika paljon jo kasassa, muttei riittävästi. Kertoisitko tarkemmin työilmapiiristä, mikä tekee siitä huonon? Onko työpaikkakiusaamista, kohdistuuko se sinuun?
palkka laski 1000 eurolla, mutta nyt jaksan kotonakin, töihin on kiv mennä ja kaupan päälle sain tosi hauskat ja kivat työkaverit.
on töitä, jonne mennään, tehdään töitä ja sitten laitetaan kone kiinni - kilik- ja jatketaan seuraavana päivänä.
kijrassa Irti oravanpyörästä.
http://www.kaarinadavis.com/p/irti-oravanpyorasta.html
Hyvä kirja. Siitä saa monta neuvoa kuinka hypätä oravanpyörästä tai vähentää sen otetta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt teen puolikasta viikkoa, tulot tippuivat loppujen lopuksi vain noin 800e / kk, sillä veroprosentti laski myös. Tiukempaa toki ja ei olisi varaa ellei mies hyvässä työssä, mutta itse voi ensimmäistä kertaa vuosiin hengittää, tehdä kotitöitä ja viimeistellä opintoja. Olen parempi äiti ja nautin kun voin tehdä miehelle kotirouvajuttuja, hyvä lämmin ruoka pöydässä ja sellaista luksusta, mihin ennen ei ollut aikaa ja energiaa.
Toivottavasti onnistun kirjoittamaan tämän loukkaamatta tai provosoimatta (koska se ei ole tarkoitus), mutta siis ihmettelen, miten ei ole varaa toisen osapuolen jättäytyä kotiin? Jos kuitenkin olet ollut töissä, useita vuosia (?), ilmeisesti hyvässä työpaikassa, jossa palkkakaan ei ole ollut hassumpi?
Meillä olisi varaa mun jäädä kotiin vaikka heti, jos haluaisin. Ja mieheni on kuitenkin aivan tavallinen duunari, palkka kutakuinkin keskitasoa, mutta ei päätä huimaa.
Kaksi lasta meillä myös.
No meillä ei kuitenkaan ole mökkiä, ei veneitä, lapset eivät harrasta kalliita harrastuksia (harrastavat kyllä kuitenkin), minä en ostele merkkivaatteita/laukkuja, eikä autoa vaihdeta joka vuosi. Keittiökin on 90-luvulta (mutta hyvin toimii edelleen!).
Mun mielestä on kamalaa, että ihmiset väsyvät töissään noin totaalisesti kuin ap kirjoittaa väsyneensä, mutta talous on jotenkin vedetty niin kireälle, että ei ole oman terveytensäkään menettämisen uhalla mahdollisuutta hengähtää.
Olisiko mahdollista ap:n karsia jotain "materiaa" elämästään, jotta ilmeisesti todella tarpeen tuleva hengähdystauko onnistuisi? Terveys menee kuitenkin "hulppeiden puitteiden" ohi.
(Ja niistä pienistäkin puroista syntyy iso virta!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkapa vuorotteluvapaa sinulle pienen hengähdys- ja ajattelutauon?
Ihanaa on elämä nyt entiseen oravanpyörään verrattuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai työpaikan vaihto?
Itselläni on hyviä kokemuksia. Olin tosi hyväpalkkaisessa työssä, mutta tein töitä päivin ja öin. Olin tosi väsynyt ja kireä. Sitten mulle tarjottiin töitä toisesta paikasta. Palkka pieneni oleellisesti, mutta eipähän ole juuri lainkaan tarvinnut tehdä ylitöitä. Ala ja työkin on hyvin pitkälti samaa, mutta enää en tee yksin kolmen ihmisen töitä.
Ei ole toki kiva, kun ei ole enää varaa matkustella ja shoppailla niin paljon kuin aiemmin. En ole kuitenkaan katunut sekuntiakaan!
Kannattaa keskustella ensin oman pomon kanssa, että olisiko nykyisessä työssä mahdollisuutta kevennykseen. Jos ei, niin sitten kannattaa katsoa toista työpaikkaa.
ajatuksesta. Pitää varmaan alkaa selvitellä miten vuorotteluvapaa toimii.
vaikkapa vuorotteluvapaa sinulle pienen hengähdys- ja ajattelutauon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli työpaikoissa on eroja ja vaihto voi oikeasti auttaa. Vaikka alussa se syökin energiaa.
Kouluttautumista? Muuta henkistä virkistäytymistä?
Usein ei tarvitse olla se mustavalkoinen ratkaisu oravanpyörästä täysin vapaalle, eli se voi olla suurempi stressi. Vaan juuri noita pienempiä muutoksia...
omalta alalta, vai aloitko tehdä jotain ihan muuta? Haluaitko kertoa vähän tarkemmin minkätyyppisestä työstä vaihdot osa-aikaiseen työhön.
En nimittäin keksi, että minkätyyppiseen työhön sitä vaihtaisi. Ai, että osa-aikainen työ kuulostaa ihanalta. Onnea sinulle onnistuneesta vaihdoksesta!
Minä hommasin työpaikan läheltä ja vielä osa-aikaisen eli teen töitä vain 3 pvnä viikossa
Ihanaa on elämä nyt entiseen oravanpyörään verrattuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoin samankaltaisissa työtehtävissä, mutta omilla ehdoin. Stressi helpotti, kun sain ajankäytön ohjat omiin käsiini. Pystyn säätelemään työmäärää voimavarojen ja tilanteen mukaan ja valitsemaan mielekkäitä projekteja. Myös taloudellisesti vaihtoehto on osoittautunut kannattavaksi.
Huonona puolena on tietysti työyhteisön puute, jos alkaa yrittäjäksi yksin. Toisaalta minun kohdallani tämä oli varsinkin alkuun suuri helpotus, sillä työpaikallani oli niin ikään vakavia ílmapiiriongelmia, jotka olivat tärkeä osasyy ratkaisuuni.
omalta alalta, vai aloitko tehdä jotain ihan muuta? Haluaitko kertoa vähän tarkemmin minkätyyppisestä työstä vaihdot osa-aikaiseen työhön. En nimittäin keksi, että minkätyyppiseen työhön sitä vaihtaisi. Ai, että osa-aikainen työ kuulostaa ihanalta. Onnea sinulle onnistuneesta vaihdoksesta! Minä hommasin työpaikan läheltä ja vielä osa-aikaisen eli teen töitä vain 3 pvnä viikossa
Ihanaa on elämä nyt entiseen oravanpyörään verrattuna
Voisitko ihan ensi alkuun tehdä lyhennettyä viikkoa/päivää, saisit vähän miettimisaikaa.
toista työpaikkaa.
Jokin aika sitten minua kosiskeltiin toiseen työpaikkaan, jossa vastuualue olisi ollut vähän pienempi - ja palkka myös huomattavasti pienempi. Silloin ajattelin varmaan liikaa tuota palkka-asiaa, mutta tällä väsymyksellä se alkaa menettää merkitystään. Ehkä olisi kumminkin pitänyt vaihtaa.
Kiva kuulla, että sinulle on löytynyt hyvä yhtälö, jossa pienemmän palkan kanssakin tulee toimeen. Haluatko yhtään vihjaista minkätyyppisessä työssä olet?
Jotenkin minua pelottaa sekin, että jos vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön, mutta työtä on siinäkin tehtävässä vaikea rajata. Työpaikan kulttuuria ja tavoitteiden realistisuutta on aika vaikea arvioida haastattelutilanteessa (toki vastuualueista voi tehdä päätelmiä). Juuri nyt minusta tuntuu, etten edes halua tehdä samantyyppistä työtä kuin nyt. Olen jotenkin vihainen, että nykyinen työpaikkani on ajanut minut niin nurkkaan, että oma ala tuntuu väärältä. Kun se kumminkin on vuosikausia tuntunut oikealta ja kiinnostavalta ja innostavalta!
Työpaikan vaihtokin tuntuu nyt liian isolta projektilta. Mistä löydän iloisen itseni, joka pärjää kilpailutilanteessa (haastatteluissa). Kuka tällaisestä kehäraakista kiinnostuisi...
Lyhennetty työviikko taitaisi tuoda lisää stressiä, tuohon vuorotteluvapaaseen pitää tutustua.
Kiitos.
Tai työpaikan vaihto? Itselläni on hyviä kokemuksia. Olin tosi hyväpalkkaisessa työssä, mutta tein töitä päivin ja öin. Olin tosi väsynyt ja kireä. Sitten mulle tarjottiin töitä toisesta paikasta. Palkka pieneni oleellisesti, mutta eipähän ole juuri lainkaan tarvinnut tehdä ylitöitä. Ala ja työkin on hyvin pitkälti samaa, mutta enää en tee yksin kolmen ihmisen töitä. Ei ole toki kiva, kun ei ole enää varaa matkustella ja shoppailla niin paljon kuin aiemmin. En ole kuitenkaan katunut sekuntiakaan! Kannattaa keskustella ensin oman pomon kanssa, että olisiko nykyisessä työssä mahdollisuutta kevennykseen. Jos ei, niin sitten kannattaa katsoa toista työpaikkaa.
kovin tutulta. Itselläni aivan vastaava tilanne, tosin pienin lapsemme, iltatähtemme, on vielä taapero.
Itse olen juuri tehnyt ratkaisun siirtyä osa-aikaiseen, kevyempään työhön uuteen työpaikkaan, täysin koulutustani vastaavaan työhön.
Kai sítäkin voisi miettiä. Mieheni vain on yrittäjä (ihan eri alalla) ja vähän hirvittäisi kaksi yrittäjää perheessä, varsinkin kun huonot taloudelliset ajat alkavat näkyä hänen työssään.
Voi tätä elämän ankeutta (ja silti pitäisi osata olla kiitollinen, että on työtä).
Jatkoin samankaltaisissa työtehtävissä, mutta omilla ehdoin. Stressi helpotti, kun sain ajankäytön ohjat omiin käsiini. Pystyn säätelemään työmäärää voimavarojen ja tilanteen mukaan ja valitsemaan mielekkäitä projekteja. Myös taloudellisesti vaihtoehto on osoittautunut kannattavaksi. Huonona puolena on tietysti työyhteisön puute, jos alkaa yrittäjäksi yksin. Toisaalta minun kohdallani tämä oli varsinkin alkuun suuri helpotus, sillä työpaikallani oli niin ikään vakavia ílmapiiriongelmia, jotka olivat tärkeä osasyy ratkaisuuni.
Taidat olla oikeassa siinä, että ns. helpompia töitä ei ole tosiaan olemassa. Yritysmaailmassa pienempi vastuualue tarkoittaa usein sitä, että työssä joustavuutta, esim. kiire tulee ylhäältä annettuna, eikä sen ajankohtaan voi mitenkään vaikuttaa tms.
Osaatko sanoa mikä sinua uuvuttaa eniten: työn määrä vaiko esim. ongelmatilanteet oppilaitten/vanhempien tai kollegoiden/esimiehen kanssa? Vai oletko liian yksin ilman vertaistukea ja tiimihenkistä työnsuunnittelua? Jos pääsisit ongelman ytimeen kiinni, ehkä voisit löytää juuri siihen apua tai helpotusta. Vaikka miettimällä otatko jostain osa-alueesta liikaa vastuuta (yritätkö esim. vaikuttaa asioihin, joihin sinulla ei ole valtaa). Auttaisiko keskustelukumppani (kollega vaikka opiskeluajalta tai muusta koulusta), työnohjaus,kurssi juuri siitä osa-alueesta, jonka ehkä koet vaikemmaksi?
Ainakin teet tärkeää työtä, toivottavasti löydät siitä jaksamisen eväitä. Kaikki eivät tee merkityksellistä työtä. Ja varmaan aineenopettajalla on muunkinlaisia työllistymismahdollisuuksia, kun oikein miettii (kirjoittaminen, ainealueeseen liittyvä harrastustoiminta, aikuisopetus tms).
terveisin Ap