Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oravanpyörästä pois...
25.01.2012 |
Olisiko täällä kellään rohkaisevia esimerkkejä paremman työ- ja muun elämän tasapainon löytämisestä? Miten olette selvinneet te, joilla vaativa työ kääntyy voimavaroja imeväksi taakaksi, joka vie kaikki mehut ja elämänilon? Olen unelma-ammatissani, mutta en jaksa enää. Unelmasta ja hyvästä työstä on tullut musta pilvi, joka varjostaa kaikkea. Takana on pitkä työkokemus, nousua uralla ja nyt hirveä väsyminen. Ja huono ilmapiiri töissä, monimutkainen juttu.
Haluaisin jättäytyä kotiin, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista. Ja lapset ovat jo koululaisia, itse keski-ikäinen. Haluaisin enemmän aikaa ja voimavaroja perheelle kun lapset vielä ovat kotona, mutta samalla pitää miettiä asioita pidemmällä tähtäimellä. Selvää on, että töitäkin on vielä tehtävä, joten kokonaan ei voi jäädä pois työelämästä. Kun lapset aikanaan lentävät pesästä, voi hyvin olla, että vaativampi työkin taas maistuu? Vaikea sanoa.
Olen miettinyt vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta olen umpikujassa. Miten voisi pysyä kiinni ammatissaan, mutta tehdä muutaman vuoden helpomaa työtä. Vai lieneekö enää "helpompia" töitä olemassakaan? Onko kaikissa töissä sellaista, että työpäivät eivät riitä ja koko ajan pitäisi venyä ja lisäksi kehittää ammattitaitoaan ja työtään.
Olen kantanut vastuuta koko ikäni, haluaisin välillä hellittää jotenkin ja voida paremmin.
Kiitos kun jaksoitte lukea ja varsinkin kiitos eimerkeistä ja ratkaisuehdotuksista, sillä näköaloja kaipaan.
Kommentit (30)
vaikka kuukauden sairasloman, uupumuksen vuoksi. Sen jälkeen katsot kun olet saanut levätä että onko asiat paremmin. Tietenkään tämä ei mihinkään työilmapiiriin hirveenä vaikuta mutta omaan jaksamiseesi. Väsyneenä burn outin partaalla ei jaksa ajatella asioista mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ihan totaalinen muutos ei onnistu kovin hyvin, siis niin, että ammatti, toimiala,tulotaso, asuinpaikka jne muuttuu kerralla (esim. kaupunkilaislääkäristä kalastajaksi saaristoon).
Huono ilmapiiri syö ihan valtavasti voimavaroja. Sitä ei voi muuttaa yksin, siksi usein on paras paeta. Täytyy olla itse valtavam hyvissä voimissa, ettei työpaikan huono ilmapiiri vaikuttaisi omaan jaksamiseen. Muuttuisiko tilanne vaihtamalla toiseen yksikköön? Sellainen liike voi onnistua nopeastikin.
Jos sitten itse työ on se rasite, niin onnistuisiko näkökulman vaihto? Esimiehestä asiantuntijaksi? Asiantuntijasta kouluttajaksi? Sama työ, mutta eri asiakaskunta?
Voiko samaa työtä tehdä jollain toisella toimialalla?
Mä olen näitä keskusteluja käynyt aika paljon itseni ja tiimini kanssa ja usein se vastaus ei olekaan se työnteon lopettaminen, vaan ihan joku muu.
Sitten yksi näkökulma vielä on muu arki. Mä jaksan vaativan työni, kun mulla on helppo koti.Ei ole paljoa kotitöitä, tavaraa on vähän, etäisyydet lyhyitä. Arki sujuu helposti. Asuttiin välillä eri lailla, mutta kun koti alkoi tuntua toiselta työmaalta, niin muutettiin helpompaan kotiin.
mutta vähän "alemmalta" tasolta, joko siis osa-aikaista työtä tai sitten vähemmän vaativaa. Jos alastasi pidät ja olet siihen päässyt kiinni, niin älä päästä siirtä irti. Meillä on paljon, jotka eivät koskaan saa tehdä itselle oikeita töitä, etkä halua liittyä tähän joukkoon.
Halua siirtyä ns. alaspäin ihmetellään varmasti kyllä, mutta pystyt selittämään sen esimerkiksi työpaikan paremmalla sijainnilla (olipa se sitä tai ei), uusien haasteiden etsimisellä jne. Jos osa-aikaisuudesta on kyse, niin voi sanoa myös suoraan, että halusit juuri osa-aikaisuuden, eikä se nykyisessä työssäsi ole mahdollista.
Huomasin, että viesiini onkin tullut ihan uusia vastauksia, kiitos niistä.
Vastaan nyt erikseen tähän viestiin. Ei meillä ole venettä eikä mökkiä emmekä ole matkustaneetkaan kovin paljoa. Lapset harrastavat paljon, mutta eivät huippukalliisti. Urheilukisamatkat tosin maksavat, mutta ne ovat lapsille tärkeää kokemuspääomaa. Asuntolainaa maksellaan, mutta laina ei ole ylisuuri. Yrittäjämiehellä on juuri nyt jonkin verran huolenaihetta verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, joten yksinkertaisia ratkaisuja ei ole tarjolla, jomman kumman vähintään on tienattava. Toki voidaan ruveta tarkemmiksi päivittäsen kulutuksen suhteen ja varmasti saamme vaikka lyhennysvapaata pankista ja autostakin voidaan tarvittaessa luopua. Kodista ei kyllä tee mieli luopua, se on osa lastenkin turvallista elinpiiriä ja omankin rentoutumisen kannalta tärkeä paikka. Arjen kotiaskareet tai lenkkeily toisten alueen äitien kanssa ovat minusta parasta rentoutumista (jos ei ole niin piipussa, ettei jaksa aedes arjen hommia...)
Se mitä alussa kirjoitinkin on, että en voi kuvitella, että voisin lähteä työelämästä lopullisesti. Breikki tekisi hyvää tai sitten helmpompiin tehtäviin vaihtaminen. Jotenkin en näe, että työelämästä voisi kokonaan syrjäytyä, ei yhteiskunnallisesti ajatellen, eikä myöskään oman vanhuuuden takia, enkä ehkä olisi valmis luopumaan kodistamme. Mutta muuten voisin kyllä elää vaatimattomammin.
Olen muuten nyt parin viikon sairaslomalla ja ehkä saan selviteltyä sitä vuorotteluvapaata tai ajateltua työpaikan vaihtoa. Voisihan olla, että terveempi työilmapiirikin antaisi yllättävän paljon eväitä jaksaa.
Kiitos kirjavinkistä, tsempeistä ja ehdotuksista kaikille ja iloa arkeenne. Kiva, jos uudetkin vastaajat viitsivät kertoa kokemuksistaan.
Toivottavasti onnistun kirjoittamaan tämän loukkaamatta tai provosoimatta (koska se ei ole tarkoitus), mutta siis ihmettelen, miten ei ole varaa toisen osapuolen jättäytyä kotiin? Jos kuitenkin olet ollut töissä, useita vuosia (?), ilmeisesti hyvässä työpaikassa, jossa palkkakaan ei ole ollut hassumpi? Meillä olisi varaa mun jäädä kotiin vaikka heti, jos haluaisin. Ja mieheni on kuitenkin aivan tavallinen duunari, palkka kutakuinkin keskitasoa, mutta ei päätä huimaa. Kaksi lasta meillä myös. No meillä ei kuitenkaan ole mökkiä, ei veneitä, lapset eivät harrasta kalliita harrastuksia (harrastavat kyllä kuitenkin), minä en ostele merkkivaatteita/laukkuja, eikä autoa vaihdeta joka vuosi. Keittiökin on 90-luvulta (mutta hyvin toimii edelleen!). Mun mielestä on kamalaa, että ihmiset väsyvät töissään noin totaalisesti kuin ap kirjoittaa väsyneensä, mutta talous on jotenkin vedetty niin kireälle, että ei ole oman terveytensäkään menettämisen uhalla mahdollisuutta hengähtää. Olisiko mahdollista ap:n karsia jotain "materiaa" elämästään, jotta ilmeisesti todella tarpeen tuleva hengähdystauko onnistuisi? Terveys menee kuitenkin "hulppeiden puitteiden" ohi. (Ja niistä pienistäkin puroista syntyy iso virta!)
nousua ei ole ollut ja työsuhdekin on määrä-aikainen. Olen keski-ikäinen opettaja.
Taloudellinen tilanne sellainen, että vaatimattomasta asunnosta on vielä 40 000€ velkaa, mies osa-aikatyössä jolla emme elä.
Työviikon jälkeen olo on kuin krapulaisella, niin väsynyt olen (en siis juo). Lauantait meneveät kuin hidastetussa filmissä, en pysty tekemään mitään. Sunnuntaina yritän pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa, kaikkea sitä mitä viikolla ei ehdi tai pysty. Jatkuva huono omatunto siitä, että vieraannun omista alakoululaisista lapsistani. Olen totaalisen loppu.
Ei elämä voi olla tällaista!
Minulla ei ole vuorotteluvapaa -mahdollisuutta, tai lyhennetyn työajan mahdollisuutta. Kuka palkkaa aineenopettajaa mihinkään hommaan? Moni työ on hyvin pienipalkkaista, mutta silti kokoaikaista ja vaativaa. Kotikaupungissani on korkea työttömyysprosentti ja varmasti kaikkiin osa-aikaisiin töihinkin on haettavalle alalle päteviä hakijoita pilvin pimein.
Mielestäni ap:n mainitsemia "helpompia" töitä ei ole. Jos työ sinänsä on "helpompaa", niin erilaiset tulostavoitteet, odotukset ja KIIRE tekevät siitäkin työstä paineisen.
Ehdotuksia minäkin ottaisin mielelläni vastaan - ja sympatiat kaikille kanssani samassa tilanteessa oleville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutokset aiheuttavat huolta. Itsekin mietin vaihtoehtoja. Itse olen pyrkinyt kohti taloudellista riippumattomuutta sijoittmisella ja säästämisellä. Pienestä olen aloittanut ja nyt aika paljon jo kasassa, muttei riittävästi. Kertoisitko tarkemmin työilmapiiristä, mikä tekee siitä huonon? Onko työpaikkakiusaamista, kohdistuuko se sinuun?
vuorotteluvapaalla? Saisit aikaa miettiä ja palautua ja hakea voimia. Ehkä joku oma ratkaisukin ongelmiisi löytyisi, kun sinulla olisi aikaa miettiä. Toisten on paha neuvoa tuntematonta, kun ei tiedä, mistä pidät, millainen olet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin takana on avioero kahden vuoden takaa ja nykyinen yksinhuoltajuus sekä vaativa työ.
Olen jäämässä 3 kuukaudeksi vuorotteluvapaalle, se on minimiaika. Ajattelin, ettei siinä mene talous kuralle ja annan siinä aikaa itselleni pohtia tulevaisuutta.
Yrittäminen on ehkä se todennäköisin vaihtoehto. Vuorotteluvapaata voi hakea myös 3 kk tälle vuodelle ja esim. 3 kk ensi vuodelle ja näin keventää vuosittaista työtaakkaa.
suosittelen tuota jo mainittua Kaarina Davisin kirjaa. Joskin hän on tehnyt tosi radikaaleja ratkaisuja ja harva oikeasti haluaa ihan niin alhaisen elintason, mutta ajateltavaa kirja kyllä antaa monille. Laittaa ajattelemaan, mitkä oikeasti ovat itselle niitä tärkeitä asioita, viis siitä mitä muut ajattelevat. Yleensä ihmiset tosiaan pärjäävät jo sillä, että yksi perheestä käy töissä, mutta se voi edellyttää aikamoisia muutoksia elämään. Vuorotteluvapaa voisi olla hyvä aikalisä noin ensi alkuun. Ja se kirja :)
Alue: Aihe vapaa
helppoa läytää kevyempi työ? Miten onnistuit löytämään sen? Ihmeteltiinkö haastattelussa haluasi vaihtaa kevyempään?