Asumisesta. Huh.

Tuttavaperhe on asunut rakennuttamassaan omakotitalossaan parisen vuotta. Olen ihaillut talon hyviä puolia,jotka passaavat heille, mutta myös todennut, että ei sopisi meille.



Tuttava pyysi perusteluja. Vastasin.



1) Ensinnäkin tulisi meille liian kalliiksi hankkia ja ylläpitää noin suurta taloa (ei olla kerrottu, että meillä on paremmat tulot ja enemmän säästöjä, mutta voi tietää). Koemme, että lainan määrä olisi meille liian suuri.

2) Emme halua niin paljoa huolehdittavia asioita kuin omakotitalossa pihoineen on.

3) Lapsemme ovat pieniä (heilläkin on pienet lapset) ja viihtyvät kiinni meissä vanhemmissaan (tulevat leikkeineen aina olohuoneeseen), joten iso talo jäisi osittain vähälle käytölle.

4) Minulla on ollut vaikeuksia muistaa mitä kaikkea omistamme ja jos tilaa olisi enemmän muistaisin vielä huonommin. En halua lisää tilaa, vaan haluan vähentää säilytettävän tavaran määrää.

5) Haluan helpon elämän. Lyhyet työmatkat. Paljon aikaa olla yhdessä perheen kanssa.



Olinko töykeä, kun kerroin rehellisen mielipiteeni? Kaveri tuntui suuttuvan, kun alkoi sanomaan, että "sinä olet sellainen laiha nirppanokka, jolle ei mikään kuitenkaan olisi tarpeeksi hienoa..." Sis nytkö hän kadehtii hoidettua ulkomuotoani, vaikka minä olen aina ihaillut hänen hoidettua pihaansa ja vimpanpäälle uutta sisustusta uudessa talossa.