Te jotka olette saaneet isoja perintöjä. Miten olette toiminneet niiden kanssa?

Olen pitänyt sen itselläni ja tuotot käyttänyt elämiseen (autoon, asunnon ostossa osana omarahoitusosuutta jne.)

Tosin mikä nyt sitten on iso perintö? Olen perinyt isäni pari vuotta sitten, semmoinen tavallinen perintö, talo, auto, kesämökki, pieni firma, niistä osuus, jaettu siskon ja veljen kanssa, ei mitään miljoonia, alle satatuhatta/nenä. Auto on siirretty mun nimiini, kun oli melkein uusi ja sisarukset ei katsoneet tarvitsevansa, kun molemmilla on kaksi autoa perheessä. Kesämökki on myyty, samoin isän pieni firma ja rahat jaettu. Talossa asuu äiti niin kauan kuin haluaa, niin että sitä ei ole realisoitu.



Rahat on minun osalta kulutettu viisaasti. Isä aloitti persaukisena puoliorpona, niin että olen rahoja käyttäessäni miettinyt, miten isä olisi homman hoitanut, en ole tuhlannut.



Mutta mulle tuli äsken yllätysperintö ukkini lapsettomalta siskolta, kummitädiltäni. Saan testamentilla 3 asuntoa, tädin oma kolmio ja kaksi yksiötä, joissa on vuokralaiset. No nyt mulle tulee noiden asuntojen laskutkin. Ihan pihalla vielä toimintasuunnitelmasta...jotain kai on pakko myydä, että saan perintöverot maksettua.



Toiset perii miljoonia, mulla on ongelmia jo näistäkin...en osaa oikein vielä sulatella tätä. Ostin viime vuonna asunnon ja olen rempannut sen, olen kesällä eronnut. Asunnosta on pankille lainaa. (Ositus on luojan kiitos tehty ja siinä ei mennyt isänperintöä, isäni laittoi testamenttiinsa, ettei aviopuolisoilla ole oikeutta tähän).



Ihan pöllämystynyt olo. Muistan ne ajat, kun opintolaina oli loppu ja piti syödä pelkkää makaronia kesätyötiliin, kun en ilennyt vanhemmilta pyytää...kehtaisinko mä jopa nyt vähän hurvitella lasten kanssa?



ja siskolle terveisiä, jos tunnistit.

me ei olla saatu kaikkea kerralla, vaan vähän kerrallaan ja vielä on tulevaisuudessakin tulossa. Homman idea on meillä se, että sitä omaisuutta yritetän hoitaa ja kasvattaa - ei siis sinänsä "realisoida" eikä "säästää", vaan vastuullisesti hoitaa ja kasvattaa. Joskus jotain pitää myydä, että sen voi vaihtaa johonkin hyödyllisempään. Joskus se hyödyllisempi on toki myös jotain, mikä ei ole puhtaasti taloudellista, esimerkiksi koulutukseen panostamista tai vastaavaa. Hoitamisessa on aika paljon työtä.

Meidän suvussa periminen on tavallista ja normaalia. Ajatuksena on se, että omaisuus on meillä lainassa ja se annetaan seuraaville. Tämä ei merkitse sitä, että ei käytettäisi saatua varallisuutta vaan sitä, että omaisuutta hoidetaan hyvin ja pidetään se tuottavana.

Isovanhempien kuoltua perijät realisoivat asunnot ja jakoivat rahat. Kukin taisi maksaa lähinnä omat asuntolainat pois.

Olen perinyt maatilan metsineen ja parine asuinrakennuksineen, kaikki sileeks ja rahoiks koska ei napannu ruveta jyväjemmariksi... kaikki pitäis nyt sitten saada itse käytettyä / tuhlattua, lapsia ei ole, eikä sisaruksia.

perintöä saada......me selvisimme ottamalla lainaa, jolla maksoimme verot. Nyt alkaa olemaan voiton puolella.....

ja menee sitten sitä kautta omille lapsille perinnöksi. Meille tuli mun isovanhempien aikoinaan jättämän osakepotin ansiosta n. 1,7 miljoonan omaisuus kuutisen vuotta sitten.

Sen verran on annettu myöten ns. luksuselämälle, että on ostettu Espanjasta asunto ja ostettu uudet autot. Siitä on lähdetty että perintö siirtyy pääosin lapsille ja tiettyjä järjestelyjä verorasituksen välttämiseksi on jo tehty.