Kun omaiset velvoitetaan vanhushoitoon AIOTKO HOITAA VANHEMPASI?

Sitäpaitsi jos on itse töissä, mitäpä siinä ketään pystyy hoitamaan. Autan tietysti muuten parhaani mukaan Suomessa käydessäni.

he ovat hoitaneet minun lapseni...

Tai valehtelen olevani orpo.

Äitini on narsisti ja isäni pedofiili. Näivettykööt.

Molempien äidit kuolleet. Oma isäni asuu 600km päässä ja miehen isä 850km päässä. En aio muuttaa, enkä aio ottaa kumpaakaan meille. Minun on 17v omakohtainen kokemus kolmen sukupolven yhteiselämästä ja se oli kaikkea muuta kuin mukavaa.

veroja korkeintaan nostetaan. Minua ei tarvitse velvoittaa, aion hoitaa itse, jos vain suostuvat muuttamaan Helsinkiin. Päivittäinen matka Suomussalmelle olisi jo liikaa työssäkäyvälle 3 lapsen äidille :-). Miehen vanhemmat Inarissa. Ja ollaan molemmat ainokaisia.

Ainakin hän on aina ollut hyvätuloinen, ja äitini kuoltua hän hallitsee kaikkea sitä omaisuutta.



Kai saamme myydä isäni omaisuutta hänen hoitokulujensa kattamiseksi?



Minä en todellakaan aio häntä kotiini ottaa, hän ei ole ollut yhtään kiinnostunut minunkaan perheestäni ja on vuosi vuodelta yhä enemmän ventovieras.

Isänkin hoitoon osallistuin, hän kuoli muutama vuosi sitten. Myös anopin ja appiukon hoitoon osallistumme. Käyn siivoamassa kaikki kolme taloutta (anoppi ja appi ovat eronneet ajat sitten) parin-kolmen viikon välein, pesen appeni pyykit. Mies saunottaa isänsä viikottain, leikkaa kesällä nurmikon, tekee osan lumitöistä talvella, käymme kaupassa ja hoidamme juoksevia asioitia kaikkien kolmen siis.



Käytän äitiäni lääkärissä, labrassa, kaupassa, ostamme yhdessä hänelle vaatteet, kengät yms. Soitamme miehen vanhemmille päivittäin, äitini asuu kilometrin päässä, joten käyn hänen luonaan joka päivä. Kun äitini sairastaa, yövyn hänen luonaan.



Kaikki kolme ovat reilusti yli 80 v, mutta pärjäävät vielä kotonaan kun avustetaan. Onneksi meitä on useampia sisaruksia molemmilla puolilla, mutta minulla on suurin vastuu äidistäni.



Kyllä tämä on rankkaa, kun molemmat käyvät töissä ja on lapsia, vaikkakin jo kouluikäisiä. Aina on huoli, eikä minnekään pidemmälle matkalle voi lähteä. Lisäksi vanhukset voivat olla todella rasittavia myös henkisesti.

Eivät edes suostuisi ottamaan lapsiltaan apua vastaan tuollaisessa asiassa.

olen siis nytkin valmis siihen ja asennoitunut niin, että jos niin on, isäni voi tulla meille tai anoppini (äitini ja appeni kuolleet), jos siis siinä kunnossa, että pystytään täällä hoitamaan.

Ehdotin että äiti muuttaisi meille kun sen aika tulee, mutta hän sanoi ettei aio lastensa nurkkiin tulla riippakiveksi. Loukkaannuin, ajattelin että se olisi mukavaa (vaikka rankkaakin ehkä).

Potkasi pihalle kun olin 16-v. En todellakaan hoida "äitiäni".

kun kokoomus uudistaa vanhustenhuollonkin. Ja ne rikkaat joutavatkin huonolle hoidolle yksityisiin laitoksiin.

mutta en ala omaishoitajaksi, eivät vanhemmat sitä itsekään toivo.

Isän hoitoon voin osallistua, mutta yksin en rupea sitä vastuulleni ottamaan. Äitini saa pärjätä miten parhaiten taitaa - niin olen minäkin pärjännyt, kun häntä ei huvittanut olla äiti. Ja tiedän, että joka ainoa sisaruksistani ajattelee samoin. Siinähän sitten itkee kuppilan nurkassa, että tuli väännettyä 6 lasta, joista kukaan ei halua edes nähdä saati että suostuisi hoitamaan vanhaa äitiään.