Miten pääsen eroon kaverista?

Yleensä nuo jutut ei ole yksipuolisia eli todennäköisesti myöskään kaverisi ei enää ole niin ihastunut sinun seuraasi mutta tavan vuoksi(?) on yhteydessä tai haluaa olla "hyvä ihminen" joka ei hylkää kavereita.

Miksi pitäisi asiasta tehdä niin iso juttu tyyliin ala-asteen "mä en enää leiki sun kanssa"? Eikö olisi aikuisempaa vain antaa ystävyyden hiipua eli jos ystävä ottaa yhteyttä, olla suostumatta tapaamisiin tai tavata ihan pikaisesti. Vastata ystävän viesteihin tms kohteliaasti mutta lyhyesti.

Jäin miettimään että miksi koet ystäväsi niin hankalaksi ihmiseksi? Onko kyse ystävästäsi vai osittain myös sinun asenteestasi? Kaikkien kanssa ei tarvitse olla bestiksiä mutta kuulostaa oudolta jos ystäväsi saa sinut noin pois tolaltaan:(

Aina se ei ole molemminpuolinen tunne. Mulla oli ystävä, josta tykkäsin tosi paljon. Tunne taisi olla yksipuolinen.



Aina hänellä oli jotain tärkeämpää, kuten vaikkapa muiden kavereiden näkemistä tai naapurin koiran kusetusta. Koskaan hän ei meillä käynyt, ei kutsunut häihinsä, ei ollut aikaa mihinkään ja jos totta puhutaan, ei hän yleensä edes vastannut puhelimeenkaan. Otti kyllä yhteyttä silloin kun kaipasi apua ja aina autoinkin vaikka keskellä työpäivää - ihan pelkästään siksi kun tykkäsin ihmisestä niin kovasti.



Kerran olin itse tosi pahassa pulassa ja olisin tarvinnut kipeästi apua. Taas se alkoi, kuinka taas on kaikkea muuta ja ei ehdi edes puhumaan puhelimessakaan. Katin kontit!



Olin täysin hajalla toisesta asiasta, mutta se oli viimeinen pisara. Viimeisillä voimilla ja tästä asiasta täysin raivostuneena laitoin ystävälleni viestin, että antaa olla tää juttu ja älä enää ikinä ota muhun yhteyttä jos yhtään kunnioitat ihmisenä.



No mitäs sitten, eipä kunnioittanut ja tietysti tuli taas jotain höpöhöpö viestiä perään. Siihen vastasin jo reippaammin ja taisin loppujen lopuksi toivottaa, että painukoon helvettiin.



Olo oli yllättävän kevyt.



Olin laittanut välit niin totaalisesti poikki, polttanut sillat ettei siitä varmasti ole paluuta. Ei vaikka mikä olisi.



Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että tuo yksipuolinen ystävyys söi ihan hirveästi naista. En arvostanut itseäni yhtään, kun suostuin tuollaiseen ihmissuhteeseen.



Nyt ex-ystäväni voi käyttää kaiken aikansa ja energiansa paremmin, minä myös. Tilanne oli täysin win-win.



Jos haluat päästä ystävästäsi eroon, älä tee kuten ex-ystäväni teki vaan sano reilusti, että antaa olla. Se on teidän molempien etu.

Itse et ikinä ehdota. Kun hän soittaa, et vastaa.

Jos näet hänet jossakin, et juttele kauaan, vaan moikkaat vaan, puhelet jotakin ja sanot sitten että sori on vähän kiire, nähdään joskus.

Noormmalijärkinen ihminen tajuaa , ettei hänen seuraansa kaivata ja lopettaa itsekin soittelemasta.



Voit tietysti sanoa suoraankin. Noin, niinkuin kirjoititkin. Ettet näe mitään järkeä yhteydenpidosa, etkä halua tavata häntä enää. Olette niin erilaisia , teillä ei ole mitään yhteistä etkä jaksa kaveerata kenenkään kanssa vaan tavan vuoksi.

paljon jos keksii verukkeita, kuin sanoo suoraan ettei kiinnosta sun seuras. Riippuu vähän "ystävästä" kenestä haluaa eroonkin. Mulle olis voinut sanoa suoraankin ja mieluummin jo vuosia aiemmin.

Mutta ystävälleni tämä tyyli sopi paremmin, ei halua loukata.

Mua ainakin inhottaa ihmiset, jotka eivät sano suoraan. Sen sijaan pitävät mua ihan tyhmänä keksimällä milloin mitäkin veruketta, että ei voida tavata. Selkärangatonta!

syvältä, miksei hoitaa asiaa kerralla?



Jos sanominen tuntuu pahalta, lähetä kirje tai postikortti. Siinä asian voi ilmaista ystävällisesti ja lyhyesti.



Jos et halua viettää vapaa-aikaasi seurassa X, ei kannata.

kun kaveri ehdottaa tapaamista, niin sanot ettei sulle käy. Sanot myös, että sinä otat häneen sitten yhteyttä, kun sulle käy. Etkä sitten ota sitä yhteyttä. Käveri ymmärtää ajan mittaan, että että teidän polkunne on eronneet.

Mulla on ihan samanlainen tilanne!

Ihan naurettavaa katkaista välit ihmisen kanssa, jolla sinä et mitä ilmeisemmin merkkaa roskapussia enempää. Anna olla.

Ihan naurettavaa katkaista välit ihmisen kanssa, jolla sinä et mitä ilmeisemmin merkkaa roskapussia enempää. Anna olla.

tekee sen eron kunnon drama queenin elkein, niin se homma oikeasti katkeaa.

Minulla ongelma oli siinä, että vaikka moneen kertaan olin loukkaantunut ystävälleni niin aina menin sitten lankeamaan hänen "ihanuuteensa".

Sanokaa mitä sanotte, mutta raukkamaista on keksiä verukkeita tai olla vastaamatta yhteydenottoihin.

Silloin ex-kaverisi jää hämilleen ihmettelemään mistä on kyse.



En ymmärrä muutoinkaan miksi yhteys ystävään on katkaistava totaalisesti. Voisitko kirjoittaa hänelle sähköpostia/kirjeen, jossa selittäisit teidän olleen aikanaan hyviä ystäviä. Sen jälkeen olette kliseisesti kasvaneet erilleen ja muuttuneet ihmisinä niin paljon, ettet koe saavasi tiiviistä ystävyydestä sellaista, jota ystävyydeltä toivot. Ehdottaisit kirjeessä vaikka vuositapaamista tai joulukortin yhteydessä kuulumisten vaihtoa ja toivottaisit sydämestäsi mukavaa jatkoa. Moikataan, kun törmätään!



Jotain tuon tapaista.



Ole reilu.

Perut aina tapaamiset, mielellään viime tipassa, et soita ja harvoin soitat takaisin.



Voi kyllä olla, että ehkä sinäkään et niin kovin häntä kiinnostaa.

Mutta mieti miksi teet noin? Onko tosiaan niin, että kaverisi on ärsyttävä vai onko omissa asenteissasi parantamisen varaa? Mitä jos sinä olet muuttunut? Jos susta on tulla p....pää?

Tajusin jossain vaiheessa miten kiero ja epäluotettava tää ihminen on. En enää kertonut hänelle asioitani tai luottanut häneen, jolloin hän joutui keksimään juttujaan. Oon vähentänyt tapaamisia, mutta eroon en ole päässyt.



Ehkä feidailen sit pois. Nyt en jaksa edes ajatella, nukkumaan... pa. eiku ap. :D No pa myös.

Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä sanoisin sinun tapauksessasi ihan suoraan. Sokeroituna, mutta suoraan. "On ollut mukavaa tuntea sinut, mutta meillä ei ole enää aikoihin ollut mitään yhteistä. On varmaan parempi, ettemme enää tapaa. Hyvää jatkoa!" Tämä tietenkin sinun omilla sanoillasi.

Peru tapaamiset ja jos menet niihin, poistu nopeasti paikalta jollakin verukkeella. Ihan älytöntä kirjoitella kaverille erokirjeitä, aikuinen ihminen. Yksi kaveri oli mulle tosi kateellinen, kun löysin varakkaan miehen ja aloin odottaa tälle vauvaa. Se sitten kirjoitti jonkun lapsellisen sepustuksen, miten olen muuttunut. Hullunahan mä sitä nykyään pidän, pääsi tosin eroon musta.

Minulla on ollut tosi kurja "kaverisuhde", johon jouduin jotenkin puolivahingossa ja joka jatkui vastentahtoisesti vuosia. Olimme kaikin tavoin aivan erilaisia ihmisiä. Varmaan puolin ja toisin aistittiin se epärehellisyys ja se ettei toisistamme pidetty ja oltiin koko ajan hirveämpiä toisillemme - ihan sairasta siis. Jonkinlainen sado-masosuhde. Lopulta tuntui, etten kestä enää sekuntiakaan... Sanoin suorat sanat niin rumasti kuin kykenin, ettei siitä ihmisestä enää varmasti kuulu mitään, eikä ole sen koommin kuulunut. Luojan  kiitos ja suuri helpotus, huokaus. Se mikä harmittaa, on että päästin jutun niin pitkälle, oma vikani, ja että moinen lapsellinen ihmissuhde ja sen lapsellinen lopettaminen on vienyt niin paljon aikaani. En siis ole ylpeä käytöksestäni.

Kannattaa opetella sanomaan ei ja vetämään ihmissuhteissa selkeitä rajoja. Sen voi tehdä kohteliaasti ja kauniisti. Jos pinna venyy liian tiukalle, ei enää jaksa olla kohtelias.

Ole rehellinen ja sano, että et halua tavata.

verukkeilla. Oli tupperware ym. tärkeitä kissanristiäisiä kun ehdotin yhteisiä juttuja.

Kokeile, voi toimia.

Feidaaminen vaan tuntuu tosi lapselliselta. Mutta onko se "armeliaampaa" kuin sanoa suoraan etten halua sua enää nähdä..? Kumpi parempi? Suoraan sanominen tuntuu tosi vaikeelta, mutten haluais olla epäreilu. ap

paljon jos keksii verukkeita, kuin sanoo suoraan ettei kiinnosta sun seuras. Riippuu vähän "ystävästä" kenestä haluaa eroonkin. Mulle olis voinut sanoa suoraankin ja mieluummin jo vuosia aiemmin.

Mutta ystävälleni tämä tyyli sopi paremmin, ei halua loukata.