Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, joiden lapsilla on kaksi kotia. Miten puhutte
01.02.2012 |
lapsillenne kodeista, siis millä nimillä? Olen kiinnittänyt vain huomiota sellaiseen, että kahden eri ystäväni lapset, jotka asuvat vuoroin äitinsä ja isänsä luona, puhuvat äidin kodista ja isän kodista. Vähän särähtää korvaan, kun kumpikaan ei ole lapsen koti. Huomasin myös, kun vein omaa lastani päiväkotiin, niin eteisessä lapsi kysyi isältään, että menenkö mä äidin kotiin vkonlopuksi.
Kommentit (6)
vastaavasti kotona isän luona. Molemmissa paikoissa lapset sanovansa olevansa "meillä" tai "meillä kotona".
Lapset viikko-viikko-systeemillä jo viisi vuotta, nyt 7- ja 9-vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla särähti korvaan sun vittumainen luontees.
tai aika harvoinhan me kodeista puhutaan, enemmän puhutaan siitä, mitä tekee tai on tehnyt isän kanssa
menevänsä äidille tai isälle. Lapsille tämä oli hyvin luontevaa, koska eivät osanneet muuta systeemiä ajatellakaan ja molemmissa paikoissa oli 'täysi varustus' heille. Aikuisestahan se tuntuu oudolta, kun on totuttu ajattelemaan, että ihmisellä voi olla vain yksi koti...
Nykyisin kun ovat teinejä puhuvat menevänsä kakelle tai seijalle, äiti ja isä ei ole enää niin trendikkäitä.
Tosin kyllä aina kun ollaan äidin luota kaupassa, mennään tietysti kotiin eikä äidille. Hyvin luontevasti edelleen pitävät molempia paikkoja kotinaan.
Mutta kolme kotia kyllä :) Lapsuudenkoti Pohjanmaalla, Helsingin koti ja vielä virka-asunto Brysselissä, jossa oleskelen työn puolesta viikkoja yhteen menoon. Mikään ei ole enemmän tai vähemmän koti minulle, kaikki ovat oikeita koteja. Ja kotiin sanon aina meneväni, en erikseen Helsingin kotiin :D
Sitten on iskä, jossa vieraillaan. "Mennään iskälle"