"Siinähän se kolmaskin menee sivussa"

vain yksi lapsi

vain yksi lapsi kerrallan 6 v välein?

t. karjanhoitaja, joka on sitä mieltä, että toiset tekee mitä ne haluu ja toiset mitä osaa

se sinua liikuttaa, miten toiset lapsensa hankkivat? Jos sinulla ei riitä syliä sun muuta useammalle, se olkoon sinun asiasi.



Mutta läpällähän sinäkin kirjoitat :)

se kolmas.

kun perheessä nyt kuitenkin pitää olla ns. lapsiperherutiinit, siinä sivussa eli rutiinien puitteissa menee isompikin lapsilauma. Puuttumatta mitenkään jokaisen lapsen individualismiin, kehitystasoon, ikään tai muuhunkaan muuttujaan.

Ajatteleeko joku tuon muka oikeasti niin, että ne kaikki tenavat menevät sivussa eli laiminlyötynä ja äiti porskuttaa? Voi urpot.

tottahan se on, mitä ap sanoo. Ei mene siinä sivussa. Toki toisilla on helpompaa kuin toisilla, esim. mulla on tässä naapurissa neljän lapsen äiti, jonka kolme ensimmäistä lasta ovat todella sävyisiä tapauksia. Neljäs on vielä vauva, joten hänestä ei osaa vielä sanoa, millainen on isompana, mutta ainakin näin vauvana on myös hyvin rauhallinen tapaus. Sitten taas toisen tutun kolmen lapsen perheessä on välillä melkoinen hässäkkä, kun varsinkin esikoinen on hieman hankalampi tapaus, joka villitsee sitten keskimmäisenkin - keskimmäinen on ilman esikoista paljon miellyttävämpi ja helpompi.



Mulla on vasta yksi, mutta en kyllä hetkeäkään usko, että menisi siinä sivussa.

joten päivät meni huutaessa äiti äiti noi ei päästä mukaan. Ja kun menin läpi lasien leikkeihin niin muut ei halunneetkaan enää leikkiä. Ihme sakkia.

Kyllä monen pienen äiti joutuu kohdella lapsiaan enemmän massana. Mun vanhempien naapurissa asuu kolme lestadiolaisperhettä ja heidän elämää seuranneena voin sanoa että kyllä ne useat lapset jossain näkyy. Tietty asia on eri onko 7 vai 3 lasta. Kolmestakin sanoisin että kaveria katselleena haastavinta tuntuu olevan pikkuvauva-aika. Kun äiti imettää niin ei ehdi katsomaan mitä 2 muuta tekee. Ja kaksi keksii vaikka mitä sillä välin ja saa tapellakin mielin määrin. Mä en haluais kolmatta pienellä ikäerolla kahteen edelliseen. En tiedä tuleeko kolmatta ikinä, mutta ei ainakaan ennen kuin vanhin on eskari-ikäinen, myönnän rehellisesti että rahkeet eivät riittäisi kolmen pienen kanssa, lapset eivät saisi riittävästi läsnäoloa ja tajuan siksi olla tekemättäkään enempää tähän hätään.

Kolmas lapsi aiheutti kaaoksen, kauhun tasapaino murtui eli ennn oli yksi käsipari,kutakin lasta kohti vaan ei enää. Aikataulut sekaisin, lähtemiset kaaosta, ja ihan joka paikkaan on mukana raahattava kolme lasta, kin olen totaalitukiverkoton. Kahden lapsen kanssa tukiverkottomana pärjäsi, kolmen kanssa on taistelua selviytymisestä.

Mutta pois en vaihtaisi, ja tieän että rankkuus johtuu pienistä ikäeroista, kolme alle 5v naperoa. Helpompaa olis jos iät vaikka 12,8, ja5; )

Siihen peruuttamiseen lapsimäärässä tuli tarve saada uusi lapsi.



Meillä OLI tilanne jossa oli 2 isompaa, pienellä ikäerolla ja 2 pienempää pienellä ikäerolla.



Sitten maailma hajosi ja tuli tarve saada uusi lapsi, eikä tätä olisi tullut jos yksi ei olisi niin kuollut.



Nyt meillä tulee olemaan tilanne (jos kukaan ei kuole) että on 1 iso ja 3 pientä. Vauvalla ja nuorimmalla tulee ikäeroa 2 vuotta, siitä isompi on 3- vuotias.

En siis kykene antamaan lapsille syliä? Sekin vielä.

Synnytän pian viidennen lapseni, vanhin 7-v.



Ennenkö yksi kuoli oli elämä ihanaa. Koin arjen ihanana ja se vaan loppui.



Anteeksi nyt kamalasti että pukkaan tämän lapsen jälleen maailmaan. Itsekkyyden huippu taidan olla..



11

Ja saa syliä ja huomiota ja rakkautta ja rajoja. Kolme lasta nyt ei vielä ole mikään ylipääsemätön määrä eikä lauma :) Mutta jos sä et siihen kykene niin eihän niitä silloin kannata enempää tehdä, sehän on selvä. Kaikki nyt vaan ei ole sinun kaltaisiasi, vaan jaksavat enemmän.