En saanut äitini perintörahoja 18 v., pakotettiin allekirj. paperi.

jos olet täysi-ikäisenä allekirjoittanut jonkun paperin, voi olla aika vaikea sitä muuksi muuttaa. Tsemppiä yritykselle.

voi olla jotain määräaikoja tai sitten ei. Mutta oikeusaputoimisto vois olla hyvä paikka aloittaa?

Ei kuulosta lailliselta vaatia tuollaista paperia lapselta, jota yhä elättää.



Sinänsä tietysti on täyttä tuubaa, että alaikäinen joutuisi korvaamaan elatuksensa luopumalla laillisesta perinnöstään. Ei mene kyllä läpi oikeudessa tuo, ei varmuudella - laki määrää vanhemmat elatusvastuuseen.





Sinuna puhuisin järkeä isällesi. Jos ei edelleenkään suostu maksamaan perintöosuuttasi, ota yhteyttä lakimieheen.



Mitään henkistä armoa en tuossa nyt sinuna tuntisi isää kohtaan. Paskakasa ei sellaista ansaitse.



TOINEN juttu sitten on, että kannattaako tuo kärhämöinti sinun itsesi kannalta. Edistääkö se henkistä irtiottoa ja toipumista traumaattisesta lapsuudesta? Mieti sitä tässä nyt tarkimmin. Joskus voi olla parasta jättää asia sikseen ja jatkaa elämäänsä, mutta joskus taas sellainen vastaanpaneminen on hyväksi, että saat itsetuntosi toipumaan lapsuuden kaltoinkohtelusta.

että et edes yritä alkaa hoitamaan asiaa yksin. Tai voit tasan käydä kerran juttelemassa asiasta isäsi kanssa, mutta tuota itse asiaa hoida ihmeessa asiansa osaavan asianajajan kanssa!



Mun mielestäni tuo on yksi mahdollisuus edes vähän korjata noita vääryyksiä, joita olet joutunut kokemaan. Ja ennen kaikkea, kysymyshän ei ole isäsi tai äitipuolesi omaisuudesta, vaan sinun äitisi perinnöstä, jonka hän aivan varmasti haluaisi sinulle, eikä jollekin omaa lastaan rääkänneelle kotkalle.



VOimia ap, ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta uskon että kannattaa!

että sinulle itsellesi tekisi hyvää puhua suusi puhtaaksi isällesi. Ihan sanoittaa ääneen, mitä kauhuja koit lapsuudessasi ja että se ei ollut ihmisarvoista elämää. Että et ole isällesi velkaa elatuksesta, koska et ole itse voinut päättää, minkälaisille vanhemmille synnyit. Ja että sinulta on riistetty äidin perintö.



Sinänsä en ymmärrä, miten perinnöstä luopuminen isänsä hyväksi on mahdollista. Todennäköisesti siis olet hyväksynyt jotain sijoituksia tyyliin kaikki rahat menivät siinä. Tai niin siis isäsi ovelana miehenä tekisi. Ei mikään oikeus nimittäin hyväksy sitä, että 18-vuotias allekirjoittaa perinnöstä luopumisen isänsä hyväksi, kun vielä asuu isänsä talossa. Kuka ihme on ollut edunvalvojasi?



Niin, tärkeintä mielestäni onkin lähteä tätä hommaa pyörittämään siten, että kerrot, miten kauheaksi isäsi teki sinun lapsuutesi. Kerrot esimerkkejä. Pakotat isäsi kuuntelemaan. Ja itket ja kerrot. Kun saat ne ulos itsestäsi ja ääneen sanotuksi ja näet, miten toinen joutuu ne ottamaan vastaan, vaikka kuinka kieltäisi ne, olen varma, että olosi helpottuu. Näin siis itse toimisin. Sinä olet tietysti eri asia eikä kaikille olo ehkä tästä helpottuisi.



Tämän purkauksen jälkeen ilmoittaisin isälleni, että jos en saa äitini perintöä täsmälleen sillä summalla, mitä sen olisi pitänyt olla 18-vuotiaana, niin käräjillä nähdään. Mikään anteeksipyyntöhän ei noin karmeita kokemuksia pyyhi pois, mutta älä anna isäsi vähätellä tekojaan. Sinua on kohdeltu väärin ja saat sanoa sen ääneen ja lujaa.



Mitä mieltä sisaruksesi ovat tilanteesta? Eivätkö he välitä? Vai olivatko vanhemmat (isäsi ja äitipuolesi) heitäkin kohtaan inhottavia?



Tsemppiä toipumiseen. Teet minkä päätöksen tahansa ja toimitpa miten tahansa, tee juuri niin kuin uskot oman olosi helpottuvan.

kuullostaa pitkälti omalta lapsuudeltani ja sinä kuullostat samantyyppiseltä ihmiseltä kuin minä. Poikkeuksena se että väkivaltaa ei ollut juurikaan- sen uhkaa kyllä. Eikä äitipuoltakaan tullut.

Minut pantiin allekirjoittamaan 18v lappu jossa annan luvan kuolinpesän talon myyntiin. Myöhemmin yritettiin saada luopumaan perinnöstäkin, en suostunut ja siitähän metakka syntyi...

Onneksi isäni on jo kuollut.



Ehkä sitä haluan sanoa että älä odota liikaa että isäsi olisi valmis myöntämään virheensä (oma isäni oli sama p**** kuolemaansa asti). Käy vaikka ensin juristin pakeilla tiedustelemassa juridiset mahdollisuudet ja sen jälkeen mietit rupeatko kohtaamaan isääsi asiassa.

Onko inhimillistä ja eettistä kohdella lastaan näin?

Ei todellakaan ole.

Onko turha lähteä ronkkimaan vanhaa asiaa pitkällä tikulla vai hoidanko itselleni kuuluvan lakiosan perinnösta vaikkakin 15 v. myöhemmin kuin oli tarkoitus?

Riippuu siitä mitä allekirjoittamassasi paperissa luki. Toinen osatekijä on miten isosta summasta on kysymys, eli puhutaanko tuhansista vai sadoistatuhansista euroista. Kolmanneksi, oli rikosnimike mikä hyvänsä, niillä on useimmilla vanhenemisaika, eli rikoksesta on nyt kulunut 15 vuotta, mikä on aika hemmetin pitkä aika. Siinä ajassa moni rikos ehtii vanheta. Vain lakimies osaa vastata mitä rikosnimikettä tästä pitäisi käyttää. Varmaan jonkinlaisen petoksen tai kiristämisen tunnusmerkit tämä täyttää, kertomuksen pohjalta.

Sitten vielä on moraalinen kysymys siitä että onko oikein että isäsi ja äitipuolesi kaltaiset ihmiset selviävät tuollaisesta kuin koira veräjästä. Minusta heidät tulee laittaa maksamaan tavalla tai toisella mutta vain sinä olet siinä asemassa. Jos minusta olisi kiinni, kertoisin kaikille tuttaville tästä tapauksesta. Mustaisin ns. vanhempiesi maineet perusteellisesti. Katsoisin isää silmiin ja kysyisin että luuliko hän että loppuelämänsä selviäisi tekemästään petoksesta. Sitten perään lupaisin laittaa hänet maksamaan. Toinen vaihtoehto on että sabotoisin heidän omaisuuttaan tms. mutta sekin menisi kaikki kai vakuutuksen piikkiin, poislukien omavastuu. Itse en vähällä heitä päästäisi, riippuu tietty summasta. Tosin itse olisin toiminut kauan sitten, enkä odottanut 15 vuotta. Mutta parempi myöhään kuin ei koskaan.

Kuvittele että sinulla olisi lapsi, pieni tyttö. Nyt kuvittele että kuolet, ja tyttäresi isä toistaa saman tempun sille lapselle kuin minkä itse sait kokea. Mitä haluaisit sen lapsen tekevän aikuisena, kun hänelle valkenee tehty vääryys?

Oli miten oli, sinun on aika lakata olemasta arka. Sinun lakattava pelkäämästä heitä tai mietittävä sitä miten he reagoisivat. Sinä otat omasi takaisin, tavalla tai toisella, koska se kuuluu sinulle. Vanhemmat ovat aina elatusvelvollisia eikä heillä ole mitään oikeutta vaatia sinulta jälkikäteen maksua kasvatuksesta! He ovat rikollisia, varkaita, ja he varastivat sinulta. He veivät sen minkä äitisi halusi sinun saavan. Siihen on syy miksi äitisi testamenttasi kaiken sinulle eikä miehelleen mitään. Mitä teet? Mieti itse mikä on oikein ja sitten mietit miten sen aiot saavuttaa.

Olit silloin täysi-ikäinen, kun paperin allekirjoitit ja sinun pitäisi näyttää toteen vielä että sinut pakotettiin allekirjoittamaan. Ja asioilla on lakisääteinen vanhenemisaikakin vielä.. Pahalta kuulostaa, mutta näin asia on. Kysy vaikka lakimieheltä.

Olin 17v ja vaihto-oppilaana, minulla oli ollut ongelmia isäntäperheen kanssa ja lähtö kotimaahan uhkasi. Olin jossain tapaamisessa vaihto-oppilasjärjestön edustajan ja isäntäperheeni isän kanssa, ja minun käskettiin allekirjoittaa paperi siitä, että jos ei uutta perhettä löydetä niin minut lähetetään kotiin. Järjestön velvollisuus on siis etsiä uusi perhe, ellei oppilasta ole todettu täysin kelvottomaksi ja kyvyttömäksi jatkaa vaihtovuottaan (mistä minun tapauksessani ei ollut kyse, vaan pikemminkin henkilökemioiden toimimattomuudesta). Ujona ja pelokkaana vieraassa maassa allekirjoitin sitten paperin nikottelematta, ja kotiinlähtöhän siinä tuli.



Suorastaan v-tuttaa tuo jälkeenpäin, olin alaikäinen myös sen maan lain mukaan, huoltajieni eli vanhempieni mielipidettä ei kysytty enkä edes halua ajatella mitä olisi käynyt, jos en olisi allekirjoittanut tuota paperia. Käytännössä vaihtoehtoja ei siis ollut, oli pakko allekirjoittaa. Hienoa toimintaa, juu.



Ei nyt liittynyt tähän mihinkään, teki vain mieli tilittää. Vanhat asiat kalvavat.

minkälaisen lapsuuden ja nuoruuden olet joutunut elämään.

Kuulostaa siltä, että sinut on painostettu allekirjoittamaan paperi (jonka sisältöä et lisäksi ole ymmärtänyt). Se on merkittävää, jos lähdet selvittämään asiaa oikeusteitse. En tiedä, onko noin vanhan jutun selvittäminen enää mahdollista, mutta kannattaa kysyä asiaa oikeusaputoimistosta.

Isäsi on ollut kaikkea muuta kuin isä sinulle, aikuisena olet onneksi vapaa hänen vaikutuspiiristään. Ulkopuolisen on vaikea tietää, onko hän millään tavoin valmis kohtaamaan totuutta siitä, kuinka hän on omaa lastaan kohdellut. Sekin on mahdollista, että sinun on vain parasta pitää etäisyyttä häneen.

Jos siinä oli, että luovut perinnöstä, niin sitten sinun perintösi meni muille sisaruksille tai isällesi.

Jos eivät näytä paperia, niin uhkaile ja sano, että olet puhunut jo lakimiehen kanssa. Ehkä kannaittaisi omin päin tilata verohallinnon sivuilta kopion perukirjoituksesta, siitä voi sitten jotain selvitä, kuten millainen summa oli kyseessä.

Ilman muuta et jätä tilannetta tuohon. Tsemppiä.

Sillä onhan sinulla oikeus isäsi perintöön sitten kun hän kuolee.

lakisääteiseen perintöön vaiko ei. Olet äitisi rintaperillinen ja sinulla on siihen lainsuojaama oikeus ollut. Oli kyse mistä tahansa summasta, et saa jättää asiaa tuohon.



Varaat ajan perintöasioihin perehtyneeltä lakimieheltä ja varmasti jo 1. käyntikerralla selviää, voiko tuota asiaa lähteä lainpuitteissa viemään eteenpäin.



Jos ei, niin paskamainen juttu, jos voi, niin ilman muuta sitten. Ja joka tapauksessa sinun täytyy isällesi uskaltaa puhua tuosta asiasta ja tehdä varsin selväksi se, miten väärin hän on aikoinaan menetellyt.

oikeutta sinun äitisi perintöön koskien äitisi lapsia....Vaikka se akka olisi kasvattanut 10 äitisi jälkeläistä!!!!!

Nouse barrikadeille! JOs välit menevät isäsi kanssa menkööt, sinä et ansaitse tuollaista kohtelua!

Lähinnä ottaa päähän se, miten omalle lapselleen voi tuollaisen tempun tehdä.



Tilasin kopiot perunkirjoituksesta käräjäoikeudelta, saa nähdä selviääkö niistä mitään.



Pitää ottaa yhteyttä oikeusaputoimistoon ja kysyä, onko mitään mieltä lähteä selvittelemään näin vanhaa juttua. Voi tosiaan olla, että se on jo vanhentunut ja lisäksi olen allekirjoittamalla jonkin paperin (tosin pakon alla) tehnyt esim. rahansiirron aivan lailliseksi.



Olemme monesti pyytäneet isäämme kertomaan äidistä, minkälainen hän oli, mistä hän piti, mille hän nauroi, mistä hän unelmoi. Isä on vain luvannut, että sitten joskus myöhemmin... Ei ole miestä käsitellä vaikeaa aihetta, mutta meille lapsille niin tärkeää, varsinkin kun meilläkin nyt jo omia lapsia. Emme tiedä äidistämme yhtään mitään :(.



Haluaisin nyhtää ensin nämä tiedot isästä, ennenkuin otan tämän vaikeamman perintöasian esille (jos sitten menee välit). Ehkä ne välit menevät joka tapauksessa, en tiedä. Huoh.

(maalaisjärjellä mielestäni kyllä!) tässä tapauksessa katsoa, että on ollut "alisteisessa" suhteessa isäänsä nähden. Mitenköhän tuo sanamuoto nyt menee, mutta siis täysin riippuvainen ja henkisesti "lyöty". Ymmärtääköhän kukaan, mitä ajan takaa?



Joskus mielestäni on ollut tapauksia, joissa "uhri" on ollut niin merkittävästi riippuvainen jotenkin rikoksen tekijästä, että tavanomaisia rangaistuksie ei esim. ole käytetty, vaan kovempia.

Huutavan väärin! Ensin menetät äitisi ja sitten vielä hänen perintönsä. Eihän se oikein ole. Ja kaikki se muu sonta siinä välillä.



Saat ehkä kunnastasi ilmaista oikeuapuneuvoa. Kannattaa kysyä. Vaadi isältäsi kopio tästä paperista. Uhkaamalla saatu allekirjoitus ei ole oikea allekirjoitus.



Ennustan, että isäsi kuoleman jälkeen huomataan, että kaikki omaisuus on äitipuolesi nimissä ja näin ollen sinä et koskaan peri mitään.



Älä ole enää se kiltti tyttö, jota toiset saavat potkia. Sinulla on oikeus pitää puoliasi, huolehtia itsestäsi ja hyvinvoinnistasi.



Et ole pyytämässä mitään, mikä ei sinulle kuulu. Äitisi perintö kuuluu sinulle ja vain sinulle. Eikä sinun pitäisi sitä olla edes pyytämässä. Ajattelevat ihmiset sen sinulle ilomielin soisivat.



Olet arvokas ihminen. Ja sinulla on ihan samat oikeudet kuin kaikilla muillakin.

niin ainakin verottajaa luulisi asian kiinnostavan. Eihän tuossa ole kyseessä mikään perintöasia enää, vaan ap on antanut rahalahjan isälleen. Lahjasta menee aina vero, kun summa on noin suuri. Tuskin tuota asiaa on hoidettu muutenkaan juridisesti päivänvalon kestävänä, joten tuskin siitä on verottajallekaan mitään hiiskuttu.



Muistatko ap, otettiinko siihen lappuun mitään todistajien allekirjoituksia?

voit laittaa vetämään myös murhasyytteen isääsi vastaan koskien äitiäsi. Kuulostaa siltä, että isä ei ole juuri jäänyt ikävöimään.