En saanut äitini perintörahoja 18 v., pakotettiin allekirj. paperi.
Lähdin tänään selvittämään outoa, mieltä pitkään painanutta asiaa. Nimittäin perinnöttäjäämisasiaa. Äitini kuoli ollessani pieni ja aika pian tuli kuvioihin uusi äitipuoli. Vuodet vierivät äitipuolen mielivaltaisen henkisen ja fyysisen kurituksen ja kärsimyksen alla. Isä ei ottanut kantaa väkivaltaan, outoa näin jälkikäteen ajateltuna. Olin liiankin kiltti tyttö, yhtään en uskaltanut laittaa hanttiin, pienetkin mielialan vaihtelut vaistosin helposti ilmassa. Koulussa loistin, vaikka kotona tein hullun lailla kotihommia ja hoidin pienemmät sisaretkin siinä sivussa. Läksyjen lukemiseen ja kokeisiin valmistautumiseen ei ollut mahdollisuutta kotona, siitäkin sai huutoa, jos niitä teki. Onneksi koulumatkalla bussissa ja välitunneilla ehti tehdä aika paljon...
Koskaan en saanut mitään kiitosta, joka ilta hirveä huuto keksittiin jostain kumman asiasta ja syy lyömiseen. Olin todella onneton enkä ole oikeastaan vieläkään kokonaan toipunut surkeasta lapsuudestani.
Kun täytin 18 v., asetti isäni eteen paperin allekirjoitettavakseni (perunkirjaa koskien) ja sanoi, että en tule koskaan näkemään biologisen äitini perintörahoja. Hän ja äitipuoleni ovat kuulemma ne rahat ansainneet, koska ovat minut kasvattaneet ja olen heillä asunut. Siinä se.
Silloin en välittänyt pätkääkään tapahtuneesta, tuo tapahtuma oli kaiken pahan jatkumoa. Koska vielä asuin kotona, ei minulla ollut mahdollisuutta kieltäytyä, muuten olisin lentänyt ulos talosta (se uhka oli koko ajan aivan konkreettisesti päällä, armosta ja työtä vastaan sain tuolla asua).
Nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt kuinka lainvastaista tuollainen on, enkä niinkään ole rahojen perään, vaan toivoisin että isäni myöntäisi että teki väärin. Hän on nimittäin jo vuosia satsannut itsensä kehittämiseen ihmisenä, joten tahtoisin siksikin keskustella tällaisesta asiasta hänen kanssaan. Onko inhimillistä ja eettistä kohdella lastaan näin?
Mitä mieltä olette? Onko turha lähteä ronkkimaan vanhaa asiaa pitkällä tikulla vai hoidanko itselleni kuuluvan lakiosan perinnösta vaikkakin 15 v. myöhemmin kuin oli tarkoitus?
Kommentit (38)
Lupaathan ap selvittää asian lakimiehen kanssa? Lakimies on ainoa joka osaa neuvoa, miten asia menee lain puitteissa. Voin hyvinkin kuvitella, että menet taas lankaan kun isäsi alkaa sepittämään jotain juttuja.
Tarkoitan, että sehän on sun lakiosuus niin miten sen voi siirtää ei-sukulaiselle?
21, eipä liioitella, aivan luonnollisen kuoleman koki sairauden murtamana.
Minä vaan tsekkasin, että olet vielä paikalla :)
joilta voisit kysellä historiaasi? Onko sulla edes valokuvia, joita katsella?
Totta, että verottaja voisi olla kiinnostunut jo tuonkokoisesta "lahjoituksesta", tiedänhän päivämääränkin aivan jetsulleen :).
Äidilläni oli sisaruksia, mutta hekin ovat valitettavasti jo menehtyneet. On kyllä muita, joilta voisimme kysyä äidistämme, esim. kummitätini. Kummitätini on ollut hyvä ystävä sekä biologisen äitini että äitipuoleni kanssa. Hän voisi itseasiassa olla hyvä henkilö, jolle kertoa tästä perinnöttömyydestä. Voi olla, että hiukan veri kiehahtaisi ja saisi isä kuulla kunniansa :).
hoida asia kuntoon, ei sinun äiti varmasti halunnu sinulle tuommosta kohtaloa. Kyseessä narsisisti äitipuoli. Isäsi on ollut vallan alla ja nahjus ei ansaitse sinua tyttärenä. Vaikka menis välit poikki isäsi kanssa älä välitä ethän ole saanut tukea silloin kun sitä olisit kipeimmin tarvinnut. Onko äidin puolelta ketään kenen kanssa voisit jutella äidistäsi, vai etkö ole saanut olla yhteydessä jos niin on otappa yhteyttä äidin sukulaisiin,varmaan kaipaavat sinua.
tai pian sen jälkeen, niin jotain sekin kertoo kirjoituttajan aikeista. Sullahan olisi pitänyt olla siinä joku sivullinen neuvomassa mitä tämä käytännössä tarkoittaa, vaikka kuinka olisit täysi-ikäinen. Pakotettu allekirjoitus ei ole minkään arvoinen.
Ja joo, verottajalle vaan tietoa sitten lahjoituksesta jos ei isäsi tule siihen tulokseen, että teki väärin. Kiva maksella sitten lahjaveroja.
perinnöttä jättäminen äidilläni aikoinaan! Selvitä LAILLISET oikeutesi ja hanki lakimies, sillä käsittääkseni tuollaiset asiat saattavat vanhentua ajan kuluessa. Hae oikeutta äläkä tyydy kyselemään mitään isältäsi tai muilta. Jos tarve niin kysele jälkeenpäin, mutta ota askel pois nöyryytetyn lapsen roolista ja vähintä mitä voit tehdä on vaatia oikeutta. Lapsen perintöosaa nimittäin ei voi vielä lain mukaan, tietääkseni.
Jos puhut asiasta etukäteen, sinut todennäköisesti puhutaan ympäri ja nujerretaan. Näytä heille oikeutta vaatimalla, että sinullakin on ihmisarvo ja he ovat tehneet todella väärin!
Ei todellakaan ole turhaa lähteä selvittelemään asiaa jälkeenpäin. He ovat paskan tehneet, ei ole sinubn vikasi jos se alkaa haista. Pysy kovana tässä asiassa, koska se on sinun oikeutesi.
perinnöttä jättäminen äidilläni aikoinaan! Selvitä LAILLISET oikeutesi ja hanki lakimies, sillä käsittääkseni tuollaiset asiat saattavat vanhentua ajan kuluessa. Hae oikeutta äläkä tyydy kyselemään mitään isältäsi tai muilta. Jos tarve niin kysele jälkeenpäin, mutta ota askel pois nöyryytetyn lapsen roolista ja vähintä mitä voit tehdä on vaatia oikeutta. Lapsen perintöosaa nimittäin ei voi vielä lain mukaan, tietääkseni.
Jos puhut asiasta etukäteen, sinut todennäköisesti puhutaan ympäri ja nujerretaan. Näytä heille oikeutta vaatimalla, että sinullakin on ihmisarvo ja he ovat tehneet todella väärin!
Ei todellakaan ole turhaa lähteä selvittelemään asiaa jälkeenpäin. He ovat paskan tehneet, ei ole sinubn vikasi jos se alkaa haista. Pysy kovana tässä asiassa, koska se on sinun oikeutesi.
Tällaisia kiusaajia vastaan ei voi muuta kuin taistella samoilla keinoilla. Nyt ei saa olla kiltti. Et ole tekemässä mitään väärää.
Kunnallinen oikeusapu hyvä ratkaisu. Yksityinen asianajaja voi tulla todella kalliiksi. Kysy ainakin tarjous useammalta ennen kuin alat asiaa laittaa eteenpäin. Moni vastaa ihan sähköpostilla ja tästä kyselystä ei vielä laskuteta.
kuten kunnon vastuuntuntoiset vanhemmat olisivt tehneet, voisi tuo summa olla tänä päivänä esim. 10 x 17 000. Korkoahan se olisi pitänyt laittaa kasvamaan, herranen aika. Jos ei sijoittaa, niin ainakin jollekin kunnon tuottoa tuovalle tilille.
Olen päättänyt lähteä liikkeelle kunnallisesta oikeusaputoimistosta tai jonkin juristipuhelimen kautta (ensi neuvoja varten).
En vielä hiiskukaan asiasta vanhemmilleni, saa nähdä miten asiassa käy.
En tosiaan enää ole se hiljainen, arka tyttö, joka ei uskaltanut sanoa vastaan. Tai jos rehellisiä ollaan, niin myötäilen kyllä kovin vieläkin vanhempiani, silloin harvoin kun tavataan ... Muitten ihmisten seurassa olen aivan normaali :).
Oliko taistelun takana? Kuinka kauan oli mennyt väliä siitä, kun jätettiin "perinnöttömäksi" siihen kunnes rupesi vaatimaan oikeutta? Miten tapaus eteni? Kiitos jo etukäteen, jos jaksat vastata!
Mitenhän tämä tarina päättyi, olisi mielenkiitoista kuulla, toivottavasti ap.n hyväksi.
Tuossahan saattaa tulla kyseeseen rikosilmoitus niistä pahoinpitelyistäkin. Vaikka ne olisivat vanhentuneet, voi asiasta tehdä rikosilmoituksen, mahdollisesti etenee esitutkintaan. Voit kysyä vaikka rikosuhripäivystyksestä neuvoa.
18 vuotiaan ois vaan kannattanu pakata kamansa ja häipyä kun kerta tommosta kesti jo ennestää. Ois niistä perintörahoista ruvennu kuuluu sit myöhemmin.
voimia juuri tuossa tilanteessa lähteä tyhjän päälle. Muistaakseni vanhempieni tulot olisivat vielä pienentäneet opintotuen mitättömäksi. Jos olisin sen perinnön saanut, se olisikin mahdollistanut muuton omilleen. Surullista.
Tuskinpa ne perintörahat itsestään olisivat ilmestyneet vain pois muuttamalla?
sairauden murtamana.