Jos lapsi kiusaa koulussa, onko hänellä usein kotona jotain pielessä?
Olen tehnyt sen havainnon että aika usein tälläisten häirikkjen tai kiusaajien kotona on jotain vialla. Jossain vaiheessa tulee ero, muutto tai jotain muuta josta voi päätellä että elämä ei kotona ehkä ollut ihan tasapainossa ja siksi lapsi käyttäytyi niinkuin käyttäytyi.
Miksi lapsi jolla on hyvä olla, alkaa kiusata syyttä suotta jotain toista? Epäilen että kyse on siitä että jos lapsella on paha olo, niin hän sitten kiusaa toisia ja purkaa pahaa oloaan siten?
Kommentit (14)
Se tyttö, joka aloitti mun kiusaamisen ala-asteella, oli tosin hyvästä perheestä. Tämä tyttö ei ollutkaan mikään häirikkö tai koulupinnari, vaan luokkamme parhaimpia oppilaita. Vanhemmat oikein mukavia ihmisiä, samoin isosisko. Musta olis mielenkiintoista tietää, mitä tämän tytön äiti ajattelisi, jos saisi tietää tyttärensä olleen koulukiusaaja.
Tai sitten persoonallisuushäiriö synnynnäisenä tai kasvatuksen tuloksena. Usein kiusaaja on ns.hyvän perheen lapsi, joka jää huomiotta kotona. T. Erkkaope
ja kotini oli paras mahdollinen paikka kasvaa, enkä voisi kuvitella parempia vanhempia kuin omani. Oma kiusaamiseni johtui huonosta omatunnosta, koska olin lihavin luokalla, ja yritin parantaa asemaani ja statustani kiusaamalla muita. En fyysisesti, mutta olin nokkela suustani, mikä oli muista hauskaa ja tunsin itseni hyväksytymmäksi. Olen pahoillani sille pojalle, jonka elämästä tein helvettiä haukkumisellani.
ja kotini oli paras mahdollinen paikka kasvaa, enkä voisi kuvitella parempia vanhempia kuin omani. Oma kiusaamiseni johtui huonosta omatunnosta, koska olin lihavin luokalla, ja yritin parantaa asemaani ja statustani kiusaamalla muita. En fyysisesti, mutta olin nokkela suustani, mikä oli muista hauskaa ja tunsin itseni hyväksytymmäksi. Olen pahoillani sille pojalle, jonka elämästä tein helvettiä haukkumisellani.
Ruokavalio päin peetä! "Rahalla saa ja hevosella pääsee"... Sut on syötetty "tyytyväiseksi", mut et ollut kuitenkaan tyytyväinen. Korvien välissä puhalsi pelkkä tuuli. Vastaan ap:lle: kyllä
kiusaaja usein jäänyt huomiotta kotona=työssäkäyvien vanhempien lapsi
blaa blaa blaa
Vaan ainoastaan hyvän olon hankkimisesta toisten kustannuksella. Koska käytöshäiriöihin ei koulussa puututa mitenkään vaan niitä jopa ihannoidaan, ihminen voi jatkaa samalla mallilla aikuiseksi asti.
oli kaksi inhottavaa kiusaaja-häirikköä (10-vuotiaita). Molemmilla rikkonainen, riitainen perhe. Ja perheillä myös alhainen koulutus- ja sisvistystaso.
ja minulla oli kotona kaikki hyvin. En edes tiedä, miksi kiusasin, ei siihen mitään syytä ollut. Olin ajattelematon ja typerä.
poikkeuksetta kotona jotain vialla. Huonosti kasvatettu, kaltoinkohdeltu yms yms
Ja kiusaaminen nimenomaan alkoin n. vuosi eromme jälkeen. Lapsi oli tuolloin eskari-ikäinen. Ero ei ollut mitenkään erityisen riitaisa ja lapset tapasivat molempia vanhempiaan säännöllisesti. Uskon kuitenkin, että erolla oli osuutta asiaan, lapsi nimittäin voi selvästi huonosti.
Onneksi kiusaaminen sittemmin loppui, mutta lapsi kärsii kuitenkin aika huonosta itsetunnosta ja todella herkästi arvostelee muita.
Isosiskonsa ei kuitenkaan oireillut juurikaan.
Kaikkein todennäköisimmin se on siellä koulussa, missä oireetkin tulee esiin.
AP:n teoria on kyllä sinänsä vanha ja tuttu, mutta se o naika monissa tutkimuksissa todettu paikkansa pitämättömiksi. Monet lapset kiusaavat toisia, vaikka heille ei mene mitenkään huonosti missään, vain siksi että se on heidän mielestään hauskaa tai jännittävää ai joku yllyttää tai ovat vain luiskahtaneet sellaiseen rooliin. Tai eivät edes tule ajatelleeksi, että heidän touhunsa on toisen kannalta ikävää ja kiusaamista. Monet entiset kiusaajat ovat kertoneet jälkeenpäin, kuinka kiusaamisen lopetti niinkin yksinkertainen asia kuin joku aikuinen, joka tuli, veti syrjemmälle ja sanoi, ettei tuommoinen toiminta ole oikein asiallista.
TÄmän takia on väärä reagointitapa syyttää kiusaamisesta aina ensin kotia: oikea syyllinen olet sinä, kun et mennyt heti väliin ja tehnyt siitä loppua, kun näit sen tapahtuvan.
Kiusaamiseen, kuten muuhunkaan inhimilliseen toimintaan on harvoin löydettävissä yhtä ainoaa selittävää tekijää. Se ei ole niin yksinkertaista ja helppoa!
Kiusaamista on tutkittu koulu-, työpaikka- ja pienryhmätasolla paljonkin, ja syitä on löydetty monia. Nämä varmasti ainakin voivat olla syynä koulukiusaamiselle (monasti syitä on useampiakin):
1) halu edistää omaa asemaa, epävarmuus omasta asemasta luokassa - VALTAPELI
2) tarve purkaa omaa huonoa oloa. Huono olo voi johtua todella monesta syystä, kotiolot ovat vain yksi mahdollisuus. Muita voi olla vaikkapa hyväksikäyttö (siis muiden tekemä kuin perheenjäsenten), opettajan harjoittama pilkka.... - PURKAUTUMISKEINO
3) tuosta erottaisin vielä erikseen oman kiusaamisen kostaminen/välittämisen eteenpäin. Kun jotain kiusataan, hän tavallaan oppii sen asetelman, ja saattaa itse muuttua kiusaajaksi asetelmien muuttuessa. Voi siis kiusata entisiä kiusaajiaan tai joitain muita - KOSTO
4) Neurologiset erityisongelmat - yleensä erityislapset eivät ole sen "pahempia" kuin muutkaan, mutta he voivat tulkita tilanteita poikkeavasti ja sen vuoksi humauttaa jotakuta, jonka kokevat kiusaavan heitä itseään - vaikka se toinen ei sitä muiden mielestä tekisikään - TILANTEIDEN VÄÄRINTULKINTA
5) Jotkut lapset varmasti kiusaavat, koska heitä kotona kiusataan, alistetaan, mitätöidään ja haukutaan. He eivät siis tiedä, että toimivat väärin tai vaikka tietäisivätkin, eivät jaksa välittää - HUONO KASVATUS
tai sitten ei
ei ole koskaan ollut aikaa ajatella asiaa enkä aio aloittaa nytkään