onko kellään hyviä kokemuksia SAIRAALANunikoulusta?

Täysin epäinhimillinen tapa koittaa saada lapsi/vauva nukkumaan. Pitäis kieltää lailla tuollainen kidustus! Koita lempeämpää unikoulua, tassuttelua tms!

Ennen 4ä yötä unikoulussa olin viittä vaille kuoleman porteilla, nukuin yössä noin 1-4 tuntia, 11kk. Sen jälkeen taivas avautui ja kaikille jeesustelijoille tiedoksi, lapsissa ei ole mitään vikaa, voisin väittää että keskivertoa reippaampia ja luottavaisempia mikä kertoo ettei se perusturva ole järkkynyt.

Että ihan naamat kiinni kaikki unikoulun vastustajat, te ette ole olleet tarpeeksi väsyneitä, piste.

Kakkonen vastaa, että tämä kolmas joka nyt puolitoista vuotta vanha herätteli vielä puoli vuotta sitten tunnin välein ja ihan pikkusena heräili alle tunnin välein syömään.. Edelleen herää yöllä ja saattaa valvoa 2-3 tuntia. Että ihan tarpeeksi väsynyt olen ollut ja olen. Mutta silti jumankauta jeesustelen sillä kukaan vauva ei ole sitä unikoulua ansainnut!



Ja huomioi kolmonen tämä, että olen raskaana viimeisilläni ja kaksi vanhempaa lastakin löytyy. Joten valvon päivät vaikka sitten niillä 2 tunnin yöunilla.



Mutta tämähän on valinta kysymys ja lapset tulee ensin. Kerkeän kyllä nukkumaan sitten, kun lapset ovat kasvaneet.



Taidat olla niitä äitejä joiden lapset sopeutuvat sinun rytmiisi. Sinä et ajattele lapsesi parasta.



Joten tuki suusi! Kiitos.

vuotiaana. Todella hyvä kokemus! Kävin usein saikulla, koska asuttiin lähellä. Imetin vielä ja aina oli joku hoitaja mukana pojalla.



Kannatan ja suosittelen!!!!

Kamalaa kidutusta!



Mutta ottakaa selvää mitä se unikoulu on. OYSissa kesäaikaan jätettiin 1-vuotias yksin omaan huoneeseen, tuli pinnasängyn reunan yli, sidottiin sänkyyn, tuli toisenakin yönä yli yksinään ja sai pitkäkestoisia traumoja.

Ihan tosi pliis, älä silti aseta ITSE ITSEÄSI jalustalle, oot varmaan yks maan parhaimmista äideistä.

Kaikki ei vaan kestä väsymystä ja mä olin yksi niistä, kai sitten. Mä oon henk koht iloinen että hain apua itselleni ja lapsille, ja pystyin nauttimaan taas olostani ja ennenkaikkea lapsista, hekin ansaitsivat saada äidin joka on tällä planeetalla. Nyt ovat kohta kolme ja ihan huipputyyppejä ja nukkuvat yöt. En usko että ratkaisuni vahingoitti heitä mitenkään.

Jotenkin julmaa tuomita ihmisiä asioista joista ei ole itse perillä.

kaikki mahdolliset unikoulut & muut jopa "yliluonnolliset" keinot kokeiltiin.. Ei mikään oikein toiminut. Tyttö oli niin temperamenttinen, ja muutenkin isän puolella on monilla univaikeuksia.

Miksi puoli vuotiaan pitää nukkua koko yö?! Koska neuvolassa niin sanotaan? Joo sanottiin minullekin ja kehotettiin poika siirtämään omaan huoneeseen ja lopettamaan imetys. Voitte vaan uskoa siirtyikö poika omaan huoneeseen ja loppuiko se imetys.



Neuvola nyt vaan ei ole se paras paikka ottaa neuvoja vastaan! Oikeasti! Käyttäkää hyvät naiset maalaisjärkeä.



No mutta ehkä minun tapani ajatella asioita ei ole paras tapa sitten toiselle äidille..

annetaan unilääkettä vissiin?

Mitäs sitten kun lapsi taas kotona, samat jutut alkaa uudestaan.



Paras keino on antaa lapsen valvoo niinkauan kun haluaa, vaikka sitten yksinään. Kyllä ne sitten joskus tAjuaa että nukkuakin pitäis joskus.

Voin luvata etten ole maailman paras äiti! Ja joka itseään sellaiseksi kuvittelee niin ei ole ihan kaikki kohdallaan. Kyllä edelleenkin käy mielessä, että saispa nukkua vaikka viikon verran heräämättä öisin. Olisi varmaan enemmän energiaa tuoda uutta tulokasta maailmaan, mutta näillä mennään.



Minulla on kaksi hyvin nukkuvaa lasta jotka jo alle vuoden iässä nukkuivat 12-14 h yössä ja sitten on tämä viimeisin joka nukkuu miten nukkuu, jos nukkuu. Toivottavasti tuleva vauva nukkuisi edes vähän paremmin :) Niin, että Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato!

Meidän perheen kuopus oli jo synnäriltä asti ehkä maailman huonoin nukkuja. 10 kk valvottuani kuopuksen ja parin muunkin lapsen kanssa mulla vaan tuli väsyn raja vastaan. En jaksanu yks aamu sängystä nousta aamupalaa laittamaan, olin itkeny jo kuukauden melkein joka päivä, sain aivan luokattomia raivareita, ja silloin mies soitti neuvolaan, josta asiat laitettiin rullaamaan siten, että jo seuraavana päivänä pääsimme sairaalan unikouluun.



Lapsi nukkui kaksi yötä siellä, ja tietenkin elämänsä ekan kerran yöt läpeensä. Olin päivät tietenkin sairaalassa, imetyksenkin jouduin lopettaa kuin seinään. Sitä kipuilin muutaman päivän, mutta tajusin, että jos haluan säilyttää edes rippeet mielenterveydestäni, niin se oli tehtävä.



Ei se unikoulu meillä auttanut, ekana yönä kotona pimu huusi 4h putkeen. Ja ne yöheräilyt jatkuu vieläkin, yli 1-vuotiaana, mutta ovat onneksi vähentyneet Isänsä "joutui" hoitamaan yöt, koska mä haisin vielä niin maidolle, plus että mä en vaan enää jaksanu valvoa. Vasta nyt mäkin jaksan taas valvoa öitä ilman, että muutun heti raivottareksi.



Vaikkei unikoulusta meillä varsinaista apua ollut, se katkaisi kuitenkin erittäin pahaan suuntaan menneen kehityksen mielenterveyteni kannalta. Kaksi nukuttua yötä pelasti todennäköisesti päätymästä niihin kauheisiin otsikoihin, joita viime aikoina lehdissä on ollut.



Että mä kyllä kans voin ihan omakohtaisesti todeta, että jos ei ole ollut OIKEASTI niin väsynyt, että jonkun tai joidenkin vahingoittaminen käy jo päivittäin mielessä, niin ei voi puhua silloin suulla suuremmalla sormi osoitellen. Jotkut jaksaa valvoa vuositolkulla, eikä siinä käy kuinkaan, jotkut ei, ja siinä voi käydä todella huonosti.



Jotenkin mä pidän kauhean paljon pienempänä vahinkona sitä, että lapsi joutui olla 2 yötä musta erossa (ja lopettaa vielä tissittelynkin!), kuin että mulla olis vaan naksahtanu päässä ja ties mitä olisin sinä mustana hetkenä keksinyt tehdä. Tykkään kuitenkin noista lapsistani paljon enemmän, ku ne on elossa. ;)

jo yöt heräämättä.

Ja äiti tykkäsi ja jaksoi olla iloinen ja pirteä äiti.

Miksi puoli vuotiaan pitää nukkua koko yö?! Koska neuvolassa niin sanotaan? Joo sanottiin minullekin ja kehotettiin poika siirtämään omaan huoneeseen ja lopettamaan imetys. Voitte vaan uskoa siirtyikö poika omaan huoneeseen ja loppuiko se imetys. Neuvola nyt vaan ei ole se paras paikka ottaa neuvoja vastaan! Oikeasti! Käyttäkää hyvät naiset maalaisjärkeä. No mutta ehkä minun tapani ajatella asioita ei ole paras tapa sitten toiselle äidille..

poikkeuksena vaan se että unikoulu kyllä auttoi meidän tapauksessa. Senkin jälkeen heräilyä on ollut, 0-8krt yössä mutta unikoulussa oppi nukahtamaan itse, tietysti käyn aina rauhoittamassa. On vaan eri asia HERÄILLÄ yöllä kuin VALVOA yöllä.

Meidän perheen kuopus oli jo synnäriltä asti ehkä maailman huonoin nukkuja. 10 kk valvottuani kuopuksen ja parin muunkin lapsen kanssa mulla vaan tuli väsyn raja vastaan. En jaksanu yks aamu sängystä nousta aamupalaa laittamaan, olin itkeny jo kuukauden melkein joka päivä, sain aivan luokattomia raivareita, ja silloin mies soitti neuvolaan, josta asiat laitettiin rullaamaan siten, että jo seuraavana päivänä pääsimme sairaalan unikouluun. Lapsi nukkui kaksi yötä siellä, ja tietenkin elämänsä ekan kerran yöt läpeensä. Olin päivät tietenkin sairaalassa, imetyksenkin jouduin lopettaa kuin seinään. Sitä kipuilin muutaman päivän, mutta tajusin, että jos haluan säilyttää edes rippeet mielenterveydestäni, niin se oli tehtävä. Ei se unikoulu meillä auttanut, ekana yönä kotona pimu huusi 4h putkeen. Ja ne yöheräilyt jatkuu vieläkin, yli 1-vuotiaana, mutta ovat onneksi vähentyneet Isänsä "joutui" hoitamaan yöt, koska mä haisin vielä niin maidolle, plus että mä en vaan enää jaksanu valvoa. Vasta nyt mäkin jaksan taas valvoa öitä ilman, että muutun heti raivottareksi. Vaikkei unikoulusta meillä varsinaista apua ollut, se katkaisi kuitenkin erittäin pahaan suuntaan menneen kehityksen mielenterveyteni kannalta. Kaksi nukuttua yötä pelasti todennäköisesti päätymästä niihin kauheisiin otsikoihin, joita viime aikoina lehdissä on ollut. Että mä kyllä kans voin ihan omakohtaisesti todeta, että jos ei ole ollut OIKEASTI niin väsynyt, että jonkun tai joidenkin vahingoittaminen käy jo päivittäin mielessä, niin ei voi puhua silloin suulla suuremmalla sormi osoitellen. Jotkut jaksaa valvoa vuositolkulla, eikä siinä käy kuinkaan, jotkut ei, ja siinä voi käydä todella huonosti. Jotenkin mä pidän kauhean paljon pienempänä vahinkona sitä, että lapsi joutui olla 2 yötä musta erossa (ja lopettaa vielä tissittelynkin!), kuin että mulla olis vaan naksahtanu päässä ja ties mitä olisin sinä mustana hetkenä keksinyt tehdä. Tykkään kuitenkin noista lapsistani paljon enemmän, ku ne on elossa. ;)

olitte?

Miksi puoli vuotiaan pitää nukkua koko yö?! Koska neuvolassa niin sanotaan? Joo sanottiin minullekin ja kehotettiin poika siirtämään omaan huoneeseen ja lopettamaan imetys. Voitte vaan uskoa siirtyikö poika omaan huoneeseen ja loppuiko se imetys.

Neuvola nyt vaan ei ole se paras paikka ottaa neuvoja vastaan! Oikeasti! Käyttäkää hyvät naiset maalaisjärkeä.

No mutta ehkä minun tapani ajatella asioita ei ole paras tapa sitten toiselle äidille..

Sinun tapasi ajatella ei ehkä ole kaikille muille se oikea tapa.

Ottamatta nyt kantaa alkuperäiseen kysymykseen, niin ihmisten unentarve todellakin vaihtelee. Suurin osa meistä aikuisista voi hyvin kun saa nukkua 8 tuntia yössä, jotkut tarvitsevat enemmän ja sitten on niitä harvoja jotka nukkuvat vain muutamia tunteja. Ehkä tämä yksi superäiti pärjää kahden tunnin unilla vuosikausia mutta voin vannoa että suurin osa meistä ei selviä. Unen puute aiheuttaa fyysisiä oireita tarpeeksi pitkään jatkuessaan eikä valvottamista ihan suotta ole käytetty kidutuskeinona.