Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia ajatella joskus että olisi parempi vaan kuolla pois?
27.11.2011 |
Ajatteleeko kaikki ihmiset niin? Tuli tuossa mieleen kun tuli tosi tosi paha mieli ja ahdistus että itkin vaa sängyssä niiin ettei henki kulkenu. Oli niin paha olla että ajattelin (taas kerran) että voi ku Jumala jo päästäis minut päiviltä. Sitten aloin ajattelemaan vatsassani kasvavaa vauvaa, kuinka samalla riistäisin hengen myös siltä, niin siitähän vasta itku yltyikin.
Kyllä, olen välillä todella ahdistunut ja masentunut, mutta eikö me kaikki joskus? Niinkin paljon että ajattelemme kuolemaa? Tätä olen nyt tässä viimeiset pari tuntia miettinyt, onko tälläiset ajatukset normaaleita ihan normaaleillakin ihmisillä?
Kommentit (11)
ihan normaaleja fiiliksiä, joskus tunnen noin itsekkin.
MUTTA kuhan ei tule usein!
sulla nyt voi hormoonitkin tietty tehä temppunsa.
mutta tarkkaile fiiliksiäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun päivässä on onnen hetkiäkin niin kyllä se siitä suttaantuu.
:)
Mutta mikä on usein? Mulla tälläisiä fiiliksiä pari kertaa viikossa... :/
ap, joka yrittää saada selville missä menee...
Ei ole normaalia toivoa usein kuolemaansa. Ja kyllä, vauva tuntee sun mielialan ja stressin. Tietenkin ohimenevä alakuloisuus tai stressi nyt tulee joka raskaudessa, mutta pitkäaikainen masentuneisuus ja ahdistuneisuus alkaa jo vaikuttaa lapseen.
Olin juuri kuuntelemassa tieteellistä esitelmää raskaudenaikaisesta ja synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Sen perusteella mitä siellä kuulin suosittelen, että jos tuo tila jatkuu niin hae ihmeessä apua. Sitä on todellakin saatavissa.
:)
Mutta mikä on usein? Mulla tälläisiä fiiliksiä pari kertaa viikossa... :/
ap, joka yrittää saada selville missä menee...
jos ne on esim. päivittäin monta kertaa mielessä.
muista noi hormoonit!
ootko ekaa kertaa raskaana?
kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nuo ajatuksesi kertovat siitä, että sinulla on paha olo. Kenties voit olla masentunut ja ahdistunut. Jos sellaisia ajatuksia tulee, niistä pitäisi pyrkiä pois, sillä sellaiset ajatukset eivät ole hyväksi. Jos koet, että et omin voimin jaksa nousta siitä tunteesta, suosittelen hakemaan apua vaikkapa neuvolasta tai omalääkäriltä.
mieliala heittelee. Olet ihan normaali, älä vaan hyvä ihminen ajattele ihan näin itsetuhoisesti. Ihanaa kun masussa on vauva, iloitse sitä!!!!! Hormoonit vaan heittelee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen silti kuolemaa päivittäin. Siis suunnittelen, että päättäisin itse päiväni. Tuntuu todella pahalta, sillä olen epäonnistunut elämässäni todella lahjakkaasti. Minusta piti tulla menestyjä, uratykki ja varakas. Mitä tuli? Työtön diipadaapamaisteri. Olen etsinyt töitä 4 kk eikä mitään irtoa. Ei mitään. Olen valmis kuolemaan, koska en jaksa tällaista. Tämän lisäksi myös menneisyyden virheet painavat mieltäni, enkä pysty olemaan onnellinen mistään.
heittelee tätä olotilaa. Pari kertaa viikossa on tainnu isoimmillaan olla tätä olotilaa, eikä todellakaan NIIN ymmärtävää miestä kuin sinulla. Silloin kun se kohtaus iskee niin itken myös aivan kouristuksenomaisesti niin että tällä raskausmahalla alan sitten lopulta yökkimään.
Saatan kuitenkin vielä samana päivänä ja viimeistään seuraavana nauraa lasten hassutteluille tai vaikka jollekin facebookläpälle tms. joten pitäisin näitä "eräänlaisia tuskakohtauksia" ihan normina ja ohimenevänä. Jos tasaisen tappavasti on ajatuksia omasta kuolemasta niin sitten pitäisi hälykellojen soida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneelle tuollaiset ajatukset ovat käsittääkseni tavallisia.
missä on nyt? Nyt nukkuu... kyselee myös mikä minulla on, miksi makaan sängyssä ja itken, mutta en oikein itsekään osaa selittää mikä ahdistaa ja masentaa... tai tiedän sen syvällä sisimmässäni mutta sitä on niin vaikea pukea sanoiksi... tuskin kukaan koskaan ikinä ymmärtäisikään?
Sitten kun mietin pahaa oloani ja stressiäni, tulee mieleen että miten se vaikuttaa vauvaan, tunteeko vauva mun mielialan ja stressin?