Taas raskaana!!!

Hauska! Ota vaikka pari piparia tai pistä uuni päälle ja paista joulutorttu itsellesi. Pistä sekin hormoonien piikkiin! Tsemppiä, oot varmasti kaunis raskaana, kuvittelet vain!

:D

Hommatkaa ehkäisy kuntoon.

Numero kakkonen ja muut fiksut; meillä kaikilla on tähtihetkensä.. niinku mulla nyt ja siksi täällä tilitän. Myös sijaisvanhemmilla/äitipuolilla. Sori josette tienneet :)



-ap

Siis toki lopputulosta lukuunottamatta.



Toivottu raskaus siis ja jossain välin olisi toiveissa vielä uudestaankin tuo piina-aika kokea. Mä kyllä tykkäsin mahasta ihan ulkonäöllisesti, ihan ylpeänä korostin mahaa :) Mut fyysinen olo olikin sitten koko ajan niin järkky ja vaivaa toisensa perään ja entistä pahempia ja enemmän vaan. Ei tosiaan ollut missään vaiheessa hyvä olla. Toki sen sit kesti sen avulla, kun mietti sitä vauvaa ja sai merkkejä siitä, esim. potkut, ultrat.



Jos olisin rikas, niin varmaan adoptoisin lisää lapsia, jottei enää tarvitsisi kokea tuota aikaa. Ja sit ihmiset käskevät nauttia???? Oli meinaan "hiukkasen" ärsyttävää. Mä nautin sitten, kun sain sen lapsen syliini, eikä tarvinnut enää olla raskaana! Miks ihmeessä tuostakin on pitänyt tehdä niin hemmetin vaikeaa? Toinen ärsyttävä sanonta on "raskaus ei ole sairaus". Juu, ei olekaan, mutta ei mulla ole minkään sairauden oireet olleet niin moninaisia ja pahoja, eivätkä varsinkaan kestäneet niin kauan! No joo, en ole mitään syöpää sairastanutkaan, mutta kyllä raskaus on normaaleihin sairauksiin verrattuna ihan järjetön piina, jos siis ei ota sen positiivista seurausta huomioon.

Läski olen muutenkin ja tämä raskaus saa tuntemaan jättiläiseksi. Ei auta yhtään että kaikki vitsailevat monikkoraskaudella. Joka paikkaa kolottaa, nukkuminen on tuskaa, mieli on maassa tai sitten sitä on äkäinen ku mikä. Kolmas raskaus ja loppuvaihe menossa ja VIHAAN tätä olotilaa :( . No on kyllä viimonen kerta minullakin.



Tsemppiä!

..ihana kuulla, että joitain toisiakin v*tuttaa raskaana olo. Vihaan tosiaan olotilaa. Vihaan sitä, että raskaana olevan kroppaa saa arvostella. Minulla ei ole koskaan vauvamaha näkynyt, vaan ilmeisesti taaksepäin kallistuneen kohdun ja vähäisen painonnousun vuoksi olen näyttänyt ainoastaan läskiltä, väsyneeltä, nuutuneelta ja sairaalta. Viimeraskaudessa sairastin monien muiden vaivojen (erittäin kova pahoinvointi, murtunut häntäluu, välilevyn pullistuma, ummetus, närästys, väsymys, alhainen hemoglobiini, nivelkivut, akne jne.) lisäksi kolmen kuukauden korvatulehduskierteen, jonka johdosta kuulen toisella korvalla enää n. 20%. Olin sairastuessani 6kk raskaana ja kun sanoin antibiootteja määränneelle lääkärille asiasta, hän ei uskonut, vaan jouduin palaamaan asiaan seuraavana päivänä, kun olisi ehtinyt tarkistaa asian. Noh, hommasin lääkkeet sitten yksityiseltä.



Mutta siis on tämä jumalauta aika sovinistista myös naisilta, että raskaanaolosta ei saisi valittaa. Olotilahan on ihan oikeasti toisilla huono ja ruma -sekä henkisesti että fyysisesti. Ei varmaan kovin moni mies vapaaehtoisesti suostuisi. Turha jauhaa, että lopputulos merkkaa. Tottakai se merkkaa -eihän sitä muuten sivistysvaltiossa raskaaksi tarvitse tulla. Ihmetyttää nämä mammat, jotka eivät voi myöntää, että raskaanaolo nyt vaan voi olla jollekin todella epämiellyttävä ja vastenmielinen kokemus. Ja ihan härnätäkseni: raskaanaolevat naiset näyttävät mielestäni erittäin vastenmielisiltä ja herättävät myös sääliä -itseni mukaanlukien.



-ap

Siis kuitenkin se, joka kanssa vihasi raskaanaoloa.



Juu, ymmärrän hyvin. Siinä olen tosiaan eri mieltä, että musta vauvamahat on kauniita :D



Mulla on kyllä vauvakuume (meidän tilanteemme vaan on se, että on järkevämpi odottaa vielä ennen uutta raskautta), mutta tuo uudelleen raskaaksi tuleminen silti kauhistuttaa. En voisi ikinä ajatella pieniä ikäeroja: ihan kamalaa olisi olla raskaana, jos on samaan aikaan pääasiassa kannettava lapsi. En vaan ehkä kestäisi. Siis sitä, että en kokisi olevani tarpeeksi hyvä äiti lapselleni, jos olisin raskaana noin pienen kanssa. Nyt yli 2-vuotiaan kanssa voisin jo jaksaakin, vaikka varmasti olisi haastavaa sekin. Mutta lapsi on jo kovin omatoiminen (siis häntä ei saa auttaa, mutta toki siitä sitten tulee välillä lisätyötä :D) ja reipas kävelijä. Lisäksi mun mielestä ne raskauskuukaudet kuluivat toivottoman hitaasti, elämäni pisimmät päivät, viikot ja kuukaudet. Ihan kuin noi tuskalliset 9kk olis kestänyt 9 vuotta, mutta sen jälkeen aika onkin mennyt siivillä. On se vaan niin ihanaa olla oman lapsen kanssa :) Paitsi et imettämisestä en myöskään tykännyt, sekin sattui ekat kuukaudet ja oli muutenkin hankalaa eikä todellakaan mitenkään näppärää ja kätevää; pullosta syöttäminen sata kertaa helpompaa. Ja sitä läheisyyttä voi olla muutenkin. Imetin kuitenkin vuoden ja tästä ekat 4kk lähes täysimetystä (neuvola piti täysimetyksenä, vaikka sai viikottain (ei päivittäin) pullostakin maitoa ihan vain mun mielenterveyden ja jaksamisen tähden).



Niin, onneksi olkoon kuitenkin ja paaaljooon jaksamisia ja voimia! Vaikkei se toivottelu nyt mitään autakaan, mutta tunnen tuskasi. Toivottavasti aika edes kuluu nopeammin jo kahden syntyneen lapsen kanssa! Ja valita rauhassa, se on sun oikeutes! Mä en ymmärrä, että miksei noista vaivoista saisi valittaa, vaikka on raskautta halunnutkin; vaivoja ei todellakaan ole varmaan kukaan halunnut! Saahan auton ostanutkin valitella bensan kalleutta ja sitä, että joutuu korjauttamaan autoa.