viha anoppia kohtaan

Hei!

Auttakaa minua miten pääsen irti tästä vihasta anoppia kohtaan, se ajaa minut ihan hulluksi.

Voisin ensin valoittaa hiukan tätä tilannetta miksi koen näin.



Eli, kun saimme mieheni kanssa tietää raskaudestani, emme olleet tunteneet kauhean kauaan. Vain hetken, mutta olimme kuitenkin iloisia.

Sitten meillä alkoi menemään hiukan huonosti ja riitelimme jonkin verran. Ja kun kerroimme anopille niin hänen ensimmäiset kommenttinsa oli, että meidän täytyy miettiä onko meistä vanhemmiksi kun riitelemme ja että abortti voisi olla parempi ratkaisu. Myöhemmin koitin puhdistaa ilmaa ja soitin hänelle, kerroin hänelle että minua hiukan jännittää tulla äidiksi kun olen niin nuori (23) tähän hän vain tokaisi, että se on merkki että en ole valmis ja ettei se ole normaalia.

Mieheni alkoi sitten jossain vaiheessa raskautta pelkäämään isäksi tulemista (omat välit isään todella huonot) ja hän keskusteli siitä äitinsä kanssa, joka sitten soitti minulle että minulla ei sitten ole oikeutta pyytää rahaa lapsen kasvattamiseen mieheltäni jos kerran en suostu aborttiin. Lapsen ei olisi hyvä syntyä.

No tyttäremme syntyi ja kaikki oli hyvin. Toisinaan kuitenkin mieheni on hänelle soittanut että on todella väsynyt kun vauva huutaa yöllä. Tähän tietenkin anoppi ehdottaa omaa asuntoa.

Anoppi kuitenkin vauvasta innoissaan ja koko ajan haluaa että tullaan hänen luokseen vauvan kanssa (200km)matkaa. Hän on hirveän mukava minulle ja tarjoaa rahaa yms. Mutta olen vieläkin hirveän vihainen. En haluaisin yhtään lähteä sinne, suoraan sanottuna vituttaa. Mieheni ei kuitenkaan ymmärrä koska kuulemma kaikki äidit toimisi noin jos oma poika joutuisi isäksi äkkiä. Minun vain pitäisi antaa anteeksi, mutta en voi. Olen kuitenkin aina hänelle kauhean mukava yms. koska on lapsemme parasta että tulemme toimeen. Haluan kuitenkin pois tästä vihasta.