Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ihan normaalia äidin tuntea olonsa ajoittain väsyneeks?
31.01.2012 |
Musta tuntuu että tarviin omaa aikaa. Tuntuu että vihaan mun elämää. Olen kotona 2 lapsen kanssa (1 ja2,5v).
Mies käy töissä. Ei siivoa kotona taikka tee mitään muutakaan ellen käske ja senkin sitten tekee hirveän tappelun jälkeen. Mua ei vois vähempää kiinnostaa mikään täällä kotona. En jaksa olla lasten kanssa joka surettaa. Ei oo sukulaisia lähellä kenelle puhua taikka sais edes lapsia hoitoon. En näe kavereita koska niitä ei ees oo. Oon ihan loppu, itkisin vaan.. Anoppi on ainoo ketä asuu lähellä mut ne ei ota koskaan lapsia hoitoon. Mitä helvettiä mä teen??
Kommentit (7)
tämä aloitus miehellesi, lapset ja koti ovat aivan yhtä lailla hänen kuin sinun vastuullasi vaikka työssä käykin. Vaadi häneltä enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt heti huomenissa varaat ajan neuvolan terveydenhoitajalle, joka varmasti auttaa eteenpäin. Tarvitset oman ajan lisäksi tukea ja jatkuvan kontaktin hoitohenkilöön, eikö niin. Ja se on täysin mahdollista ja ehkä helponta järjestää neuvolan kautta. Tuntemuksesi ovat kyllä hyvin normaaleja mutta ei niitä tarvitse kestää eikä varsinkaan yksin omassa mielessään pyöritellä päivästä toiseen. Olen itse läpikäynyt synnytyksen jälkeisen masennuksen toisen lapseni jälkeen ja oireeni syvenivät niin että pahin olo oli kun lapsi oli vuoden ikäinen. Ammatiltani olen lääkäri, joten olen kuullut monenlaisia tarinoita ja suosittelen lämpimästi puhumista terveydenhoitajalle ihan ensimmäiseksi!
meillä oli syksyllä täällä neuvolan kautta perhetyöntekijä, tosin kaikki ne ajat meni siihen että kävin autokoulussa. En siis saanut omaa aikaa niilläkään kerroilla. Tuntui että ahdistuis helpottui ajokortin saatua,mutta nyt on alkanu tuntumaan taas samalta mitä syksyllä...
kaippa tässä hulluks tulee kun ei ketään koskaan näe, eikä kukaan koskaan käy kylässä. Enkä siis pahemmin puhu kenellekään mistään asioista.. Kun ei ole ketään.
Esim alueesi Perhekahvilaan yms. Esim Manerheiminlastensuojeluliitto järkkää. Siellä samassa tilanteessa olevia puolikuolleita lopenkyllästyneitä äitejä. Helpottaa kummasti kun saa avautua :).
Mulla pennut 9kk ja 3v ja seinille hypitään ellei poistuttais joskus kotoota. Mun mies ihan samaa sarjaa, joskus saattaa roskat viedä. Lohdutan sua et kun nää pakkaset helpottaa ja pääsee ulos, niin fiilis kyl muuttuu, ja sit ihan mukavaa olla kotiäitinä. Ja joo, mullakin vielä pyykit koneessa, ja tiskipöytä ihan pommin jäljiltä....
Yks hyvä keino siisteyden ylläpitoon on pitää tavaranmäärä kotona niin minimissä kuin mahdollista. Eli ylimääräset kamat jätesäkkeihin ja kiertoon...
Tsemppiä sinnekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta hitossa se vetää alakuloiseksi kun kotona on kaksi aikuista (vaikka toinen onkin töissä) ja kaikki kasaantuu vaan sen yhden harteille.
Mun mies ei käynyt edes töissä ja silti sain olla kotini siivoja/äiti/"huora" jne ja mies otti nokkiinsa aina kun yritin hienovaraisesti sanoa että voisi tehdä enemmän perheensä eteen.
Oma motivaatio alkoi hiipua, enkä jaksanut tehdä juuri mitään. Mies siitä sitten motkotti ja minä käskin lähtemään.
Joudun edelleen tekemään kaiken kotona, mutta en olemaan kenenkään "huora" tms ja kummasti jaksan hoitaa kaiken kun ei ole sitä aikuista lasta jonka sotkuja korjata.
Toivottavasti ap löydät paremman ratkaisun kuin minä mutta muista että erokaan ei ole aina se huonoin vaihtoehto...
Alue: Aihe vapaa
menet puhumaan masennusoireistasi. Oikeasti. Kyllä alakuloa on itse kullakin välillä, mutta jos tosiaan "oot ihan loppu ja itkisit vaan", niin se ei enää olekaan normaalia.