annoin periksi, olenko nyt huono ystävä
tai olen kai
ei tämä ystävyys ollut koskaan, töissä tutustuttiin, ja tämä mun ikäinen nainen osoittautuikin sitten melkoiseksi ongelmavyyhdiksi
mies hakkasi, viinaa meni miehellä ja myöhemmin selvisi että tällä ystävällä ihan yhtä railakkaasti vaikka muuta esitti
autoin irti siitä miehestä, löysi toisen vielä pahemman
autoin irti siitä suhteesta, palasi takaisin sen ekan miehen luo
mä annoin tässä kohtaa periksi, en voi ottaa häntä meillekään asumaan ja yksin ei näköjään pärjää edes yhtä päivää
Kommentit (4)
ystävyys on käytännössä sitä, että kuuntelen hänen murheitaan, en saa ikään kuin itse tästä irti mitään muuta kuin sen auttamisen ilon, jota toki tunnen
en ole ystävä, olen terapeutti, siltä minusta tuntuu
ap
Älä kuitenkaan murehdi sitä päätöstäsi jälkeenpäin. Joskus on vain itse mentävä eteenpäin. Mielestäni toimit ihan terveesti jos lopetat "ystävyytenne" kokonaan.
-2-
nyt tänä vuonna hänelle kertaakaan soittanut, tämä juuri kuvaa ystävyyttämme; hän ei ota yhteyttä ellei sitten tule jotain akuuttia (kännissä juoksee miestä karkuun, pesukone hajalla tms)
ja pakko sanoa sekin, että olen sen verran pullossa elänyt, että mun elämään ei ole tällaiset kuviot koskaan kuuluneet, ja mua jää ahdistamaan näiden asioiden selvittely, hänelle ne ovat jokapäiväistä arkea
ap
kokoajan toisen puolesta. Ei ole sun syysi hänen sekoilunsa. Voit jatkaa kaveruutta vaikka et enää suostuisikaan murehtimaan hänen puolestaan.