Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoisin 34-vuotiaalle ystävälle, joka ehkä haluaisi muutaman vuoden päästä lapsia?
20.10.2011 |
Tekisi mieleni sanoa, että ala heti hommiin kun ikääkin on. Parin vuoden päästä voi olla jo paljon vaikeampaa tulla raskaaksi. Eikös se näin ole?
Kommentit (28)
Itse olen tehnyt lapseni 36- ja 38-vuoden iässä. Eikä niitä tarvinnut sen kummemmin yrittää, tulivat kun annettiin tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään tuosta aiheesta. Eiköhän ystäväsi tiedä sen hyvin itsekin.
"Voi kuinka hauskaa! Sinusta tulee varmasti hyvä äiti."
mitään tuosta aiheesta. Eiköhän ystäväsi tiedä sen hyvin itsekin.
AP:n kaltaiset antavat itsestään hyvin tietämättömän kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi tietää kyllä. Gynetkin muistuttelee asiasta kyllästymiseen asti ja varmasti on jokaisen normaalin naisen tiedossa.
Itsekin olen käyttänyt tuota "noo, katsotaan sitten kun valmistun", "ehkä kahden vuoden päästä", "sitten kun saan vakityön".
Nyt olen jo siinä iässä ettei kukaan kysele. Mutta kyllä aikoinaan se neuvominen ärsytti.
en sanoisi mitään. Lapsenteko tai -tekemättömyys on niin henkilökohtainen asia, että en siihen sanallakaan puutu ellei mielipidettäni ihan suoraan erikseen kysytä.
Nimimerkillä: lapsettomuudesta kärsivän bestis, joka saa aina uudestaan todistaa lähietäisyydeltä sitä miten pahan mielen idiootit mielipiteiden tuputtajat saavat aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen kysely on TODELLA raivostuttavaa ja tahditonta. Yksi tuttavani, kahden lapsen äiti, kysyy usein, kun on paikalla lapsettomia, että aiotteko te hankkia lapsia? Kuinka monta? Koska? Siis niinkuin käsi pystyyn -äänestyksellä kyselee usein, kun istutaan isolla joukolla iltaa.
Todella nuivaa. Varsinkin, kun tietää joukossa olevan 40 ikävuotta lähestyviä naisia, jotka HALUAISIVAT lapsia, mutta parisuhteita ei joko löydy tai menevät jo alkumetreillä pieleen.
Sama henkilö totesi, kun kerroin meidän menevän miehen kanssa syksyllä naimisiin, että onhan se teidän jo aikakin. Kohta olette liian vanhoja adoptoimaan lapsia. Olin ihan että häh, miksi meidän pitäisi joku adoptoida?
Kyllä ajateltiin ihan yrittää omaa lasta. Isoäideistäni toinen sai viimeisen lapsensa lähemmäs 45-vuotiaana, toinen lähes 50-vuotiaana - 25-vuotias tuttava taas ajatteli taktikoida ja hankkia lapset nuorena, meni 3 vuotta, kun yritti ekaa. On ihan tuurista kiinni, miten sitten käy, oli ikä mikä hyvänsä.
Olisihan se tietysti katastrofi, jos sitä lasta ei alkaisi kuulua. En tiedä, mitä sitten tekisin. Mutta kaikille ei käy niin hyvä tuuri, että löytäisi toimivan parisuhteen alle 30-vuotiaana.
Joten jospa vaan pitäisit mölyt masussasi ja keskittyisit ihan vaan siihen omaan elämääsi.
ja mielestäni tuossa iässä kannattaisi jo kiirehtiä lasten tekoa ettei sitten ihan ikäloppuna tarvitse vanhempainilloissa istua.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikea tulla minkä ikäisenä hyvänsä (jos on esim. pco), mutta yli 35 vuoden ikä ei todellakaan auta asiaa, ja ko. iän mukana tulevat sitten jo kohonneet riskit kromosomipoikkeamiin yms.
Paitsi jos haluat olla juntti besserwisser-törppö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koska? Tuskin se kahden vuoden jälkeen on niin paljon vaikeampaa!!
Kukin tekee itse omat valintansa, mutta hyvän ystävän kanssa voi aina keksustella.
Aika tyhmä saa olla jos ei tiedä. Sinuna en menisi opettamaan itsestäänselvyyksiä aikuiselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 41-v. ja todella kiitollinen, että aloitin yrittämisen 28-veenä. En ole ehkäisyä sen koommin käyttänyt, ja tuloksena on ollut 4 raskautta, joista 2 lasta. Ja viimeisimmästä raskaudesta on nyt 7 vuotta.
Kello tikittää...
Vaikka olin yli 40 ja minulla on endometrioosi.
Paremmin jaksan lapsiperhemyllytystä kuin moni nuorempi! Ja kun on jo ikää ja kokemusta, saan suuni oikealla tavalla auki myös lasten kouluasioissa.
Eipä tuo muille kuulu.
Sitä paitsi asiaan vaikuttaa niin moni muukin asia, parisuhde, talous, asuminen, työkuviot... että parempi olla ketään neuvomatta noissa jutuissa.
vaan siitä, että tämä ystävä ei oikeasti tunnu uskovan, että iällä on merkitystä. Koko ajan sanoo vaan, että sitten kun on sitä ja tätä niin olen valmis jne. Haluaisi 2-3 lasta ja on juuri täyttänyt 34 vuotta. Sanoin viimeksi tästä keskustellessa, että hyvähän se lähivuosina olisi eka lapsi saada, että myöhemmin on vaikeampaa...
ja koska? Tuskin se kahden vuoden jälkeen on niin paljon vaikeampaa!! Kukin tekee itse omat valintansa, mutta hyvän ystävän kanssa voi aina keksustella.
Hedelmällisyys vain laskee kolmenkympin jälkeen kuin lehmän häntä ja riski riskiraskauteen kasvaa.
En silti sanoisi mitään..
Suurin osa tulee kohtuullisen helposti raskaaksi lähes vaihdevuosiin asti mutta sitten on se 20-25 % jolla hedelmällisyys alkaa jyrkästi laskea jo nuorella iällä.
Itse olen 32-vuotias ja lapseton. Tiedän kyllä realiteetit ja niin tietävät kaikki muutkin tuntemani lapsettomat samassa ikäluokassa, harvemmin siitä kuitenkaan huudellaan julkisesti. Itse en kyllä arvostaisi mitenkään tuollaista "ystävän" neuvomista näin henkilökohtaisessa asiassa, vaan pitäisin sitä todella ajattelemattomana ja typeränä minun/meidän elämään puuttumisena.
Muutama vanhempi nainen on minulle päin naamaa sanonut, että pitäisi jo yrittää ettei ole kohta liian myöhäistä. Muutenkin näitä neuvojia ja vihjailijoita on riittänyt. Hepä vaan eivät tiedä kaikkea meidän elämästämme enkä halua kertoakaan, koska en todellakaan kaipaa mitään hyväätarkoittavia neuvoja. Tiedän kyllä ihan tarpeeksi asioista(ni) ilman näitä puuttujiakin.
Sorry, kun sanon näin suoraan. Kasvotusten en ikinä sano mitään, vaan puren vain hammasta ja hymyilen (vaivaantuneesti, surullisena ja hieman suuttuneena) hiljaa kun joku tulee kertomaan, miten minun pitäisi elää. Nyt kuitenkin sanon tämän täällä, jotta ehkä joku äiti/isä tajuaisi, miten tahditonta sellainen käyttäytyminen on. Myös vitsien varjolla.