Palkalliset työttömät

Olen tässä seuraillut työmarkkinoita sivusta. Hakenut ankarasti, käynyt haastatteluissa ja pitänyt yllä yhteyksiä.



Samaan aikaan saan tuttaviltani kuulla, kuinka korkeakoulujen opettajat eivät ilmesty luennoilleen, eivät tarkasta tenttejä ajoissa eivätkä kaiketi tee juuri muutakaan. Surullisimman tapauksen muistan omalta työuraltani. Puolitutun piti opettaa yhdessä korkeakoulussa. Ei tullut luennolleen. Saman äijän tiedettiin opettavan myös amk:ssa. Soitettiin sinne, ja vastaus kuului: "Ei ole täällä, vaikka hänellä pitäisi olla opetusta." Äijä siis ajatteli nostavansa palkkaa kahdesta työstä samaan aikaan ja olla tekemättä mitään.



Sama koskee muitakain aloja. Seurailin erään museon liepeillä työporukkaa, jolla kahvitauot kestivät säännöllisesti ruokatuntiin asti. Ja raksa: sama juttu. Liian kylmä, liian kuuma, ei ole lautoja, ei ole työhaalareita... meno kuin yläasteen liikuntatunnilla.



Entä seurakunnat, jossa oli palkattomana pakkotyöläisenä? Nuorisosihteeri oli puljuun palkattu, ja hänen tehtävänään järjestää kaksi (2) leiriä vuodessa ja ylläpitää bändikämppää. Kämppään syydettiin tuhansia ja tuhansia euroja vuodessa, mutta siellä soitti tasan yksi yhtye. Mihin lienee tarvittu kalliita laitteita? Ja sitä sihteeriä?



Jumalauta, ihmiset! Lopettakaa se askartelu ja puuhastelu työmaalla. Meitä on täällä kilometritehtaalla työhaluisiakin ihmisiä. Vaihdetaan hommia. Kyllä minä voin opettaa korkeakoulussa tai pitää leirejä. Sovitaanko, että 12 vuodessa? Ja ajallaan. Tai rempata museon nurkkia tai tehdä raksahommia.



Hävetkää!