Mikä siinä imetyksessä on niin vaikeaa?

Molemmat synnytykset olivat haastavia ja olin niiden jäljiltä kipeä ja väsynyt.



Vauvat olivat pieniä ja esikoinen sai lisämaitoa alussa.



Minulla ei koskaan maito noussut niin että rinnat olisivat olleet pinkeän tuntuiset, maitoa ei oikeastaan edes tihkunut.



Imettäessä tuli kuvotuksen tunne ja aluksi nännit olivat ihan sairaan kipeät ja ruvella.



Pikkuiset vauvat söivät alussa lähes tauotta ja heräilivät pitkin yötä syömään.



Lypsäessä rinnoista ei irronnut kuin pari tippaa maitoa.



Ja minä ajattelin, että kaikki tämä kuuluu normaaliin imetykseen ja vauva-arkeen ja imetin molempia reilusti yli vuoden.

Ja minä ajattelin, että kaikki tämä kuuluu normaaliin imetykseen ja vauva-arkeen ja imetin molempia reilusti yli vuoden.

Niinhän se kuuluukin. Ei se ole helppoa koko ajan,. Aika hienosti olet jaksanut!

Ja vauva voi olla hidas syöjä. Meidän vauva syö yleensä aina tunnin kerrallaan. Poikkeuksena on ensimmäinen yösyöttö, jolloin tissit on räjähdyspisteessä pitkän syöttövälin (3 tuntia) jälkeen. Silloin menee vain 45 min.

MIKSI olet pumpannut tunnin????

Pointti ei ole se että lapsi roikkuu tunnin rinnalla tai maitoa pitaa saada kerralla 50 milliä, se määrä pitäisi alussa saada esim. 10 pumppauskerralla. Näin sitä maitoa tulee, ei väkisin imemällä!!!!

käyttää varovasti! Ne maksimiasennot varsinkin kannattaa säätää vasta kun maitoa tulee rinnoista reippaasti.

Shokissa sektion jälkeen toisen vanhempani yllättävästä kuolemasta, makasin kivuissani sängyssä ja itkin kun kätilö sätti. Ei tullut maitoa, ei pisaraakaan. Vauva huusi nälkäänsä, sai korviketta ja oli hiljaa, nukahti tyytyväisenä. Toinen kätilö kävi vittuilemassa etten varmaan ollut painellut ranteen akupisteitä maidontulon auttamiseksi. Kävin kätilön pakottamana lypsykoneella, jossa nännini alkoivat vuotaa verta, mutta maitoa ei tullut pisaraakaan. Sama toistui viitenä päivänä, sitten tuli maitoa.



Harmi vaan, että samana päivänä sain lääkityksen, jonka kanssa ei imetetä.

Vauva unelias, alahuuli ns sisäänvetäytynyt (onneksi korjaantui muutamassa kk itsestään), pieni suu.



Rintakumitkin ihme lärpyköitä nykyään, pitäis olla kiinteät rinnat joissa kunnollinen nänni, et niitä pystyis käyttämään. Ja järkytävän iso se imuosa, eihän se edes olis mahtunut vauvan suuhun kunnolla.



Mä olisin tarvinnut monta kättä imettääkseni. Yksi pitämään vauvan päätä, yksi pitämään tissiä, yksi avaamaan vauvan suuta, toinen painamaan alahuulta alas, seuraava käsi tunkemaan isäänpäin kääntynyttä nänniä vauvan suuhun, yksi hiplaamaan vauvaa jotta pysyi hereillä.

En usko tätä..

vähän näkemystään muualta kuin omista kokemuksistaan eli ei tullu sitä maitoa kun niin pienet tirat että niillä ei paljon melkein viisikiloista beibiä ruokittu.

ja ne riittävät terveelle vastasyntyneelle oikein hienosti.

Eikö sinulla ollut edes alkuhankaluuksia lainkaan? Esim. tilanteita, että maitoa tulee hiukan liian vähän tai aivan liikaa? Eikö sinulla ole koskaan ollut mitään hiertymiä tai kipua maidon noustessa alussa? Eikö imetyksen sitovuus ole haitannut sinua koskaan? Onko maidon pumppaaminenkin käynyt kuin tanssi? Vai oletko ehkä vain unohtanut vaikeudet?.

Olen nyt täysimettänyt esikoistani 6kk (kohta aletaan kiinteillä harjoittelu) eikä mulla ole koskaan ollut mitään, minkä olisin laskenut ongelmaksi. En ole pumpannut muuta kuin muutaman kerran, koska vauva ei suostu juomaan pullosta, ja jos rintaa on pingottanut, olen tyhjentänyt muilla keinoin (vai sanotaanko sitäkin pumppaamiseksi kun käsin lypsää?). Sitoohan se tietenkin, mutta olen ajatellut ettei sitä kuitenkaan ihan hirveen pitkään kestä, joten se ei ole ollut ongelma.

En syyllistä ketään, joka ei ole jostain syystä onnistunut imettämään (vaikka useinhan juuri vauvantahtinen imetys saa maitoa tulemaan tarpeeksi, mutta tosi moni sanoo ettei jaksa imetellä 'koko aikaa') mutta en ymmärrä niitä jotka eivät HALUA imettää (esim koska rinnat rupsahtaa). Kukin kuitenkin tyylillään, tietenkin.

Itse olen kokenut imetyksen ihanana ja tulen varmasti kaipaamaan tätä läheisyyttä ja läheistä suhdetta, sikäli mikäli se mihinkään katoaa imettämisen jälkeen. Lisäksi olen kokenut täysimetyksen tosi helppona, kun ruoka on koko ajan saatavilla eikä tarvi miettiä mitä kantaa mukana ja koska ja missä lämmittää pulloa.

Tärkeintä kuitenkin on vauvan tyytyväisyys, oli tyyli mikä hyvänsä.

se hitto vie teiltä pois jos jotkut äidit ei vaan imetä/pysty imettämään?! Siihen tahdon vastauksen! Nykyään äidinmaidon korvikkeet ovat hyviä ja lapset kasvaa niillä ihan hyvin kun äidinmaidollakin!



Mulla lapsi ei saanu imuotetta ollenkaan todella useista korjausyrityksistä huolimatta, nännini ei vain ole tarpeeksi pitkät. Sitten aloitin rintakumin käytön ja siitä ei tullu yhtään mitään, ensinäkään se ei pysynyt paikoillaan, toiseks rinnat meni ihan verille ja joka imetys sattui niin järkyttävästi kun olla ja voi. Kolmanneks rinnoista ei tullu tarpeeks maitoa rintakumiin ja sinne jäi ilmaa, lapselle hirmuiset mahavaivat ja itkua itkun perään minkä kerkee. Mä en todellakaan aikonu uuvuttaa itteeni sen takia et tuntisin paremmaks äidiks TEIJÄN mielestänne itteni et imettäisin, ehei, mä olen imettämisestä huolimatta hemmetin hyvä äiti omasta mielestäni! Ja ylpeä siitä!



Toi on just se syy miks ei kiinnosta ees käydä missään perhekerhoissa tai muissa, teitä imettäviä mammoja jaksa kuunnella. Ja sit jos sattuu mainittemaan et mä en muuten imetä ni johan tulee tappavia katseita ja halveksuntaa. Ei sellasta jaksa kattella. Ai että mua ottaa päähän nää imettämisen vouhkaajat. Kaikki ei vaan siinä onnistu, olkaa ilosia et te olette onnistuneet!

Minusta vaikeimpia aikoja olivat ihan imettämisen alussa. Vauva oli pieni ja heikko eikä alkuun oikein jaksanut imeä. Annettiin vähän luovutettua rintamaitoa ja oli käytettävä rintakumia. Kumin takia (ja muutenkin) maitoa tuli vähän huonosti, joten vauva söi 1-2 tunnin välein ympäri vuorokauden ensimmäiset viikot. 2-kuukautisesta lähtien oli jo paljon helpompaa ja kun rintakumi jäi pois niin maitoakin tuli enemmän. Nyt vauva on reilu 3kk ja viikko sitten toinen tissi oli ihan tukossa... Imettäminen sattui aivan älyttömästi ja rinnassa oli kovia, kipeitä möykkyjä... :( Sain kuitenkin jatkettua ja pahin meni ohi kotikonstein.



Jos jollain on ideoita mikä auttaisi niin kertokaa... Rinta (tai nänni) on vieläkin hiukan arka, sattuu kun aloittaa imettämisen mutta helpottaa nopeasti kun rinta tyhjenee. Imuote on kunnossa ja toinen rinta ei satu. Nännissä tai rinnassa ei näy päällepäin mitään häikkää. Olen laittanut lämmintä, ilmakylvettänyt, vaihdellut imetysasentoa. Mitä vielä voisi tehdä? On ollut kipeänä jo viikon.

no, esikoinen syntyi 5 viikkoa ennenaikaisena eikä tarttunut rintaan kiinni ollenkaan. Avasi suun muttei oikein imenyt. Kolmen päivän jälkeen vauva ei enää herännyt ja kätilöidenkin oli pakko uskoa ettei oikeasti syö vaikka avaa suunsa. Samantein vietiin vauva sinivalohoitoon ja imetystä ei saanut edes kokeilla kolmeen päivään. Pumppasin komen tunnin välien vuorokaudet ympäri. Imerys ei koskaan lähtenyt käyntiin kun vauva huusi naama punaisena eikä imaissut koskaan kiinni. Pumppasin seuraavat 3kk ja maidon tulp loppui kun neuvolassa mut luokitelmiin luuseriksi kun en imettänyt enkä saanut mitään tukea pumppaamiseen joka on oikeasti tekniikka laji.

Kakkonen syntyi ja olin päättänyt vakaasti imettää ja lukenut ihan kaiken imettämisestä. ja simlasabim, vauva tarttui jo salissa tissiin ja imi! Nännit ovat kun pohjanmaa, niin lättänät että kumia oli pakko käyttää. Sitten vauvalla todettiin lonkkaluksaatio ja tarvitsi karmean kokoisen metallisen telineen. Imetysasennon löytäminen on vähintään haastavaa hätäsektioarven kanssa ja vauva telineessä. Sitten iski koliikki eikä vauva huudon uuvuttamana jaksanut kääntää ja kiertää päätä telineen yli imetettäväksi ja paino alkoi pudota. Rintaraivarit oli karmeita ja esikoinen itki kun vauva rääkyi ja äiti itki. Muu kun lopettaminen olisi olut sulaa hulluutta ja vauvan rääkkäämistä. Siihen jäi imetys ja jatkoin pumppaamista jota jatkoin kunnes vauva oli 6kk. Pumppaisin 6kertaa/vrk ja jokainen osaa laskea sen tiskaamisen ja steriloinnin määrän kun vauva syö 10 kertaa/vrk.



Mä inhoan naisia joilla on hirveä pätemisen tarve imetyksen kautta. Jos se onnistuu niin onhan se helppoa mutta kun se ei onnistu niin se on kamalaa. Vähän sama kun mä sanoisin että mä en ymmärrä miksei kaikki muutkin ole saaneet laudaturia pitkästä matikasta? Mulle derivointi oli älyttömän helppoa ja mä en ymmärrä miksei kaikki muut vaan harjoittele ja laske vaan luistelee mikkihiiri-matikan kanssa tai jättää sen kirjoittamatta kokonaa, laiskoja ja tyhmiä kerta kaikkiaan. Ottaisivat tukiopetusta ja ratkoisivat funktioita öisin jos ei muuten suju!

no, esikoinen syntyi 5 viikkoa ennenaikaisena eikä tarttunut rintaan kiinni ollenkaan. Avasi suun muttei oikein imenyt. Kolmen päivän jälkeen vauva ei enää herännyt ja kätilöidenkin oli pakko uskoa ettei oikeasti syö vaikka avaa suunsa. Samantein vietiin vauva sinivalohoitoon ja imetystä ei saanut edes kokeilla kolmeen päivään. Pumppasin komen tunnin välien vuorokaudet ympäri. Imerys ei koskaan lähtenyt käyntiin kun vauva huusi naama punaisena eikä imaissut koskaan kiinni. Pumppasin seuraavat 3kk ja maidon tulp loppui kun neuvolassa mut luokitelmiin luuseriksi kun en imettänyt enkä saanut mitään tukea pumppaamiseen joka on oikeasti tekniikka laji.

Kakkonen syntyi ja olin päättänyt vakaasti imettää ja lukenut ihan kaiken imettämisestä. ja simlasabim, vauva tarttui jo salissa tissiin ja imi! Nännit ovat kun pohjanmaa, niin lättänät että kumia oli pakko käyttää. Sitten vauvalla todettiin lonkkaluksaatio ja tarvitsi karmean kokoisen metallisen telineen. Imetysasennon löytäminen on vähintään haastavaa hätäsektioarven kanssa ja vauva telineessä. Sitten iski koliikki eikä vauva huudon uuvuttamana jaksanut kääntää ja kiertää päätä telineen yli imetettäväksi ja paino alkoi pudota. Rintaraivarit oli karmeita ja esikoinen itki kun vauva rääkyi ja äiti itki. Muu kun lopettaminen olisi olut sulaa hulluutta ja vauvan rääkkäämistä. Siihen jäi imetys ja jatkoin pumppaamista jota jatkoin kunnes vauva oli 6kk. Pumppaisin 6kertaa/vrk ja jokainen osaa laskea sen tiskaamisen ja steriloinnin määrän kun vauva syö 10 kertaa/vrk.



Mä inhoan naisia joilla on hirveä pätemisen tarve imetyksen kautta. Jos se onnistuu niin onhan se helppoa mutta kun se ei onnistu niin se on kamalaa. Vähän sama kun mä sanoisin että mä en ymmärrä miksei kaikki muutkin ole saaneet laudaturia pitkästä matikasta? Mulle derivointi oli älyttömän helppoa ja mä en ymmärrä miksei kaikki muut vaan harjoittele ja laske vaan luistelee mikkihiiri-matikan kanssa tai jättää sen kirjoittamatta kokonaa, laiskoja ja tyhmiä kerta kaikkiaan. Ottaisivat tukiopetusta ja ratkoisivat funktioita öisin jos ei muuten suju!

että vauva ei vaan saanut kunnon otetta tissistä. Kai mulla on sitten niin pienet nännit tai jotain. Ei auttanut vaikka kuinka kätilöt yritti auttaa ja myöhemmin neuvolan terkka. Rintakumiakin kokeilin ja vauva sai paremmin otteen siitä, mutta sitten maitoa ei tullut kunnolla ja silloinkin vauva imi vain korkeintaan minuutin kerrallaan ja sitten päästi irti. Ja koska vauva ei imenyt kunnolla ei maitoakaan alkanut tulla kunnolla. 20ml oli suurin määrä mitä lypsämällä sain tiseeistä irti vaikka kuinka pumppasin. Yöllä imetys ei onnistunut sitäkään vähää mitä päivällä, lapsi sai hirveitä rintaraivareita. En tiedä oliskiko alkanut sujumaan jos olisin vaan ollut antamatta korviketta ja yrittänyt ja yrittänyt. Kukkauden jälkeen lopetin imettämisen kokonaan.

vaikka kun on pienenpieni keskonen ja tehohoidossa kaksi kuukautta. Se ei sitten ehkä onnistukaan vaikka kuinka haluais ja yrittäisi, kun vihdoin saa pienen kotiin.

Täysiaikaisia sisaruksiaan onnistuin sitten imettämäänkin ihan mallikkaasti.

sama kuin kakkosella, mutta siihen vielä lisäksi rintojen kosketusarkuus ja kipeys. Näin siis esikoisen kohdalla. Toinen oli sitten alkuhankaluuksien jälkeen helpompi tapaus, kun imuote oli kunnossa.

ettei maitoa tullut pisaraakaan. Näin täällä.

vähän näkemystään muualta kuin omista kokemuksistaan eli ei tullu sitä maitoa kun niin pienet tirat että niillä ei paljon melkein viisikiloista beibiä ruokittu.

vähän näkemystään muualta kuin omista kokemuksistaan eli ei tullu sitä maitoa kun niin pienet tirat että niillä ei paljon melkein viisikiloista beibiä ruokittu.

ja ne riittävät terveelle vastasyntyneelle oikein hienosti.

sen tiedät ;)

olen lastenneuvolan terveydenhoitaja.



Täytyy myöntää, että tuli shokkina imetyskoulutuksen läpikäyneelle, että imetys olikin niin kauhean vaikeaa. Sektio, kohtutulehdus, lapsi lastenosastolle viikoksi. Lapsella kireä kielijänne. Ruoat lastenosastolla nenämahaletkulla ja pullolla ja sitten kovan harjoittelun ja valtavien pummauskertojen jälkeen rintakumilla imetys. Sitten miltei 6viikon päästä päästiin rintakumista eroon ja loppujen lopuksi imetys oli ohi 4kk iässä.



Lopussa ei vauva syönyt muuta kuin makuuasennossa. Kyläillessä ja kaupungilla se ei ollut oikein helppoa, joten siihen jäi. Lisäksi sen jälkeen päätin, että ikinä en enää pullon ja imetyksen kanssa samaan aikaan pähkäile, aika raskasta tapella rinnalla ja sitten steriloida niitä pulloja.



Toisen lapsen kohdalla meni vähän paremmin. Lapsen ollessa 6kk lopetin kun poika huusi kuin hyeena ja kuopus itki huomiota ja minä itkin kun kumpikin huusi.



Aina ei ole helppoa vaikka muita osaisi kuinka ohjata.

Eikö sinulla ollut edes alkuhankaluuksia lainkaan? Esim. tilanteita, että maitoa tulee hiukan liian vähän tai aivan liikaa? Eikö sinulla ole koskaan ollut mitään hiertymiä tai kipua maidon noustessa alussa? Eikö imetyksen sitovuus ole haitannut sinua koskaan? Onko maidon pumppaaminenkin käynyt kuin tanssi? Vai oletko ehkä vain unohtanut vaikeudet? Minullakin imetys on ollut enimmäkseen helppoa, mutta ei kuitenkaan täysin ongelmatonta. Olen imettänyt elämästäni yli kuusi vuotta, ja suurimman osan aikaa on toki ollut helppoa. Varsinkin silloin, kun vauva saa jo muutakin ruokaa, homma on ongelmatonta ollut.