Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko läheiseni jo menetetty tapaus?
16.05.2011 |
Läheiseni on sairastanut masennusta jo monta vuotta, ollut sairaalassakin jo monta kertaa, kolmesta viikosta kahteen kuukauteen kestäneitä jaksoja. Nyt lääkityksenä on citalopram ja sanoi, että se tuntuu auttavan, käy psykiatrilla ja psykologilla ja kuntouttavassa työtoiminnassa pari kertaa viikossa.
Hän ei ole opiskellut lukion jälkeen ja työjaksot ovat olleet lyhyitä. Hänelle on ehdotettu lähihoitajaopintoja, mutta en oikein tiedä, olisiko hänestä niihin töihin ja pääsisikö tuolla taustalla alaa opiskelemaankaan. Henkinen rima lähteä opiskelemaan on myös korkealla, kun ei ole 15 vuoteen mitään opiskellut.
Olen joskus kysynyt, mitä hän haluaisi tehdä ja se olisi mieluiten jotain helppoa, mikä ei stressaisi, mutta josta saisi kuitenkin enemmän rahaa kuin tuista. Mutta onkohan sellaisia töitä nykymaailmassa juurikaan?
Ongelmaa pahentaa, että hän on aika ujo ja passiivinen, odottaa, että hoitava taho ja/tai työkkäri keksisivät jotain. Voi tietysti olla, että joutuu/pääsee eläkkeelle, jos masennusjaksot vain jatkuvat. Sitäkään hän ei haluaisi. Pitäisikö tässä nyt kannustaa noihin lähihoitajaopintoihin vai mihin?
Kommentit (14)
Suoraan koulusta lääkitykselle sit eläkkeelle ja yhteiskunta maksaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käykö töissä? Kaikilla ei ole elämässä samanlaiset lähtökohdat. Tässäkin on taustalla huonoa kohtelua lapsuudenperheessä ja koulukiusaamista ja osasyy geeneissäkin, koska suvussa mielensairauksia. Harmillista on, että ns. helppoja töitä ei enää oikein ole vaan kaikki työt vaativat paljon.
tai älä sinä ainakaan ajattele niin, vaikka jonkun täysin kylmän arvot muuta sanoisivatkin. Olen kyllä huono antamaan neuvoja, en tiedä mikä taho auttaisi tuossa ammatinvalinnassa. Mutta totta kai ihmisarvo on hänellä sama, ja varmasti paikka tässä elämässä löytyy, vaikka ei varmaankaan ole helppoa. MInulla on rakkaita läheisiä, jotka ovat olleet tärkeitä elämässä juuri silloin kun heidän vammansa tai sairautensa on monen ulkopuolisen silmissä tehnyt heidät "toivottomiksi"
kakkonen, mikä ihme saa edelleenkin olettamaan, että kirjastot, arkistot, museot olisivat jotain suojatyöpaikkoja. Niissä tarvitaan aika lailla asiantuntemusta, tietotekniikan taitoja ja sosiaalista kyvykkyyttä!
han osaisi varmaan olla tosi empaattinen. minun mielesta voi toimia hyvinkin. onnea hanelle mita sitten paattaakin tehda. ei se aloitekyvyttomyys johdu persoonasta valttamatta vaan osa taudinkuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just sun kaltaisten kylmien tunteettomien yksilöiden takia maailmassa onkin niin paljon ihan turhaa pahaa, oikeastaan on ihan sun syy, osin, että jotkut ovat tuollaisissa tai muunlaisissa surullisissa tilanteissa. Missä on sun kyky myötätuntoon edes teoriassa, k*sipää!?
Joten pitäisit nuo tunnevammaiset kommenttisi sisällä turpasi syövereissä, etkä pulauttelisi niitä ihmisten silmille. Ole niin ystävällinen.
kakkonen, mikä ihme saa edelleenkin olettamaan, että kirjastot, arkistot, museot olisivat jotain suojatyöpaikkoja. Niissä tarvitaan aika lailla asiantuntemusta, tietotekniikan taitoja ja sosiaalista kyvykkyyttä!
Näin on, mutta ainakin kirjastoihin otetaan paljon harjoittelijoita ja työelämään sopeutujia, joille keksitään jotain helppoa tekemistä. Jos innostuu ja osoittautuu kyvykkääksi, voi päästä esim. oppisopimuskoulutukseen ja pätevöityä sitä kautta ja saada työpaikan.
Koko ruljanssi on vakituiselle henkilökunnalle todella kuormittavaa ja saa aikaan sen, että kirjastoissa on paljon "haahuilijoita" töissä, tämä näkyy tietysti asiakkaillekin ja osaltaan vaikuttaa kirjaston imagoon työpaikkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika paljon riippuu siitä, kuinka hyvin hän on jo toipunut. Mutta lähihoitajan työ on aika rankkaa, myös henkisesti, joten jos on vielä toipilas niin ehkä se ei ole se ala?
Kirjastoon ja museioihin tosiaan vaaditaan ihan tieynlainen yo-koulutus, ja sitäpaitsi ne on myös usein paikkoja, joissa työntekijöiden ilmapiiri on aika rankka.
JOku eläintenhoitaja kuulostaisi hyvältä. Maataloulomittaja olisi varmaan erinomainen ala, ja koulutuskin on hallittavissolevan lyhyt.
ilman koulutusta, tai johonkin vastaavaan. Riippunee paikkakunnasta. Isoilla paikkakunnilla tarvittaneen myyntityöhönkin koulutusta tai suhteita...? Kyllä työllistyä kannattaa! Se tuo elämään mielekkyyttä, olipa mitä hyvänsä. Tai puutarhoille? Nyt kun on kesätyöaika, voisi olla hyvä työllistää itsensä toukokuun puolella. Puutarhoilla ei tule "esiintymispaineita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan sukulaisellasi mahdollisuus päästä kuntoutustutkimukseen?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuntoutustutkimus
Lähetteen sinne voi saada ihan omalta lääkäriltään. Sellaisesta voisi olla suuri apu hänen tapauksessaan, kurotaan langanpäät yhteen ja tehdään suunnitelma jatkoa varten. Olkoon se sitten opiskelua, ammatillista kuntoutusta, eläke tai mitä hyvänsä.
Kannustaisin mihin tahansa mikä häntä kiinnostaa.
Miksei lähihoitajakin? Myös kaupan kassa, tai just joku floristi, tai puutarhatyöntekijä tai mikä vaan.
Ei pidä ajatella, että olisi menetetty tapaus.
Jos kerta on lukionkin käynyt, niin mikä jottei mikä vaan käy. Ehkä jopa jotkin merkonomiopinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajaopinnot on hyvä juttu. Töitä riittää ainakin. Sitä vain mietin, että pitäisi olla melko kunnossa itse ennenkuin menee tuollaiseen kouluun. Ei kouluun mennä omaa päätä hoitamaan kuitenkaan.
lääkitys on heppoinen hällä, kun miettii kokonaiskuvaa eli vuosien kierre masennuksessa...
Alue: Aihe vapaa
olla amk tai yliopistotutkinto? Sellaiseen ei mahdollisuuksia. ap