mitään toivoa?

Tästä voi tulla aika tolkuton avautuminen.

Oon 20v nuori nainen.

Sairastanut masennusta viimeiset neljä vuotta.

Tapellut sitä vastaan täysillä, silti sen takia ensin jäi lukio kesken omal tahdilla opiskeltuani kaksi vuotta. Sit opiskelin yli vuoden verran, perusopinnot, lähihoitajaksi. Nyt totesin että sekinliian raskasta vaikka kovaa oon edistyny.

Joten syksyllä alkaa merkonomiopinnot.

Joka päivä pelkkää suorittamista, mikään ei riitä muille.



Miksi ihmeessä nykymaailma on sellainen että huomenna susta imetään vielä enemmän mehuja ku tänään, aina enemmän vaaditaan.



Mun suurin unelmani on kotiäitiys ja useamman lapsen saaminen.

Mut en tiiä toteutuuko se koskaan kun masennus on ja lisäksi oon ollu koko ikäni sinkku, en varmaan ikinä löydä tällä naamalla miestä, kun en nyt erityisen kaunis ole :/



Asun jo omillani. Työtä etin, hakenu tänä vuonna 30 eripaikasta työtä ja vasta kahteen haastatteluun päästy, tuloksetta. Työn saaminenkin tuntuu oevan kivenalla, muut ystävät jota ei asu omillaan ja ei ole edes työkokemusta siinä määrin kuin mulla saavat yhden hakemuksen jälkeen töitä, mussa kai on jotain perustavan laatusta pieles ku en saa töitä...



Onko mulla mitään toivoo ees selvii tästä elämästä, aina pelkkää vastoinkäymistä, syntymästä asti, vaikka olikin onnellinen lapsuus.

Mie olisin onnellisimmillani kotiääitinä tai jossakin työssä joka oisi suhteellisen ei-jatkuvaa-suorittamista. Tosin nykyään kotiäidiksi jääminenkin olisi varmaan jokin "väärä ratkasu".



Miten tätä menoa ikinä saan totutuaan suurimman unelmani kun en saa edes ammattia opiskeltua, pärjättyä elämässä niinku kaikki vaatii :(



Toivottavasti ette nyt pimahda kun täs ei kai ole tarpeeksi selkeyttä... Oon vaan surullinen. Oon antanu opiskellessani kaikki voimani ja silti ei ole riittänyt...

En tiiä miksi kirjotan tän, halusin vaan purkautua. Naurakaa pois.



t. varmaan ikuinen epäonnistuja, olisipa maailma vähän tyytyväisempi vähempäänkin kuin täydellisiin ihmisiin.

ehkä tekin haukutte mut. mutta muistakaa ennenkuin haukutte - tähän maailmaan, sairaaseen yhteiskuntaan jossa suoritus on tärkintä eikä hyvinvointi, tekin lapsianne kasvatatte :/ Tähän hyvin vaativaan, jossa on aika raskasta yrittää pärjätä.