Lue keskustelun säännöt.
äitini....
09.05.2011 |
äiti on jokseenki hankala tapaus. Ihan hyvin ollaan tultu toimeen kun oon vaan ollu hiljaa. Hänellä on tapana kertoo omat asiansa/sairautensa ihan juurtajaksain kaikille kekkä vaan jaksaa sitä voivottelua kuunnella. Ja liiotella omia vaivojaan että niistä saa tehtyä mahdollisimman ison numeron.
Hän on myös "aina oikeessa" tyyppi. Kun esim. ostin halvan ruman värisen sitterin ja sanoin värjääväni sen, nii heti tuli kommentti ettei siittä tuu mitään, ei onnistu. Vaikkei oo ite koskaan mitää värjännykään.
Ite oon ihan vastakohta. En halua valittaa vaivoistani muille. Ei ne kuulu muille. En halua että vieraat ihmiset tietää niin henk.koht. asioita musta. Kaverit toki on eri asia. Nyt oon viimisilläni raskaana ja niitä vaivoja on aika kasa jo. Tää on eka lapsi mulle ja eka lapsenlapsi mun äitille, joten äiten innostuksen ja kiinnostuksen kyl ymmärtää. Välil myös ite kysyn äitiltä jotain neuvoo, kun se nyt kuitenki on neljän lapsen äiti ja tietää jotain.
Mutta nyt tulee se ongelma: äiti kailottaa MUN asiat samanlailla kaikille kekkä vaan jaksaa kuunnella. En jaksa enään sitä, et äitin tutut tietää mun peräpukamista tai mistään muustakaan! Kaiken huippu tuli eilen kun mun oma kaveri soitti ja kysy, kun oli kuullut omalta äidiltään et mul on irronnu limatulppa. Joo, olin kertonu äitille et semmonen epäily oli, mut mitään ei ollu tapahtunu kuitenkaa ku polil kävin. äiti ja se kaverin äiti on vaan puolituttaja, olivat jossain kaupungil nähneet.
Nyt täs sit mietin "puhetta" jonka äitille pidän, että se tajuais antaa mun omien asioitten olla tai sit en niitä äitille enää kerro.
Vinkkejä?
Kommentit (6)
ja päästä irti äidistä. Älä kerro sille mitään, mitä et halua koko kylän tietävän.
Itse kasvoin isoksi ja lakkasin kertomasta äidille asioitani, koska en jaksanut kuulla taivastelua ja loputtomia pohdintoja aiheesta "meniköhän se nyt oikein ja miten sen olisi voinut hoitaa jotenkin muuten"... (enkä tod ole eläissäni tehnyt mitään raflaavaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyse oo siittä, et mä olisin kiinni äites, ihan hyvin pärjäisin ilmanki. Mut se on kuitenki mun äiti, nii en haluis kovin törkeeks ruveta...Se viä loukkaantuu nii hiton helposti.
Mut nii, jossei se tajua kun sanon suoraan, nii saa lukee sit lehdestä lapsenlapsensa syntymän. En yksinkertasesti kestä enää olla tällei.
ap
kertoilee tuollaisia kenellekään???
on vähä-älysiä ja vaikka kuinka niile sanois tosta asiasta, ei ne tule muuttumaan. Ei ne kertakakikkiaan tajua! Eikä ne tee sitä pahalla.
Sun ei auta kun lopettaa asioiden kertominen äidilles.
jos tarkotat, miks äite kertoo noita eteenpäin, nii en tiedä. Ehkä se luulee sen oikeudekseen tai jotain.
Jos tarkotat mua, et miks kerron äitelle asioita niin enimmäkseen siks kun se kysyy ja tivaa. Helpommalla pääsee kun vastaa, kun muuten se rupee arvaileen ja kehitteleen omia mielukuviaan. En silti anna mitään aihetta voivotteluun, vaan sanon aina et kaikki on kuitenki hyvin ja pärjään ihan hienosti. Vihaan valehtelua, mut ilmeisesti on pakko ruveta sitä harrastaan.
ap
Minun äitini on kertonut mm. naapureilleni kroonisista sairauksistani, jotka eivät näy päällepäin. Ko. sairauksilla on ikävä maine, sillä usein johtavat vaikeaan invaliditeettiin, eikä niihin vielä 15 vuotta sitten ollut olemassa toimivia lääkityksiä.