Lue keskustelun säännöt.
ylireagoinko mielestänne?
06.01.2007 |
Olen raskaana rv 35. Mies lähti eilen keikka reissulle (muusikko) aivan toisellepuolelle suomea. Sovimme lähtiessä ettei hän joisi reissussa jos vaikka synnytys sattuisi käynnistymään. Tänään sitten kun soittelin kertoi että olikin ryypännyt illalla (ilmaista viinaa ja tuttuja joita ei aikoihin nähny). Pahoitin tästä mieleni kovasti. Mies on kahdeksan tunnin ajomatkan päässä ja vielä kännissä, että jos synnytys käynnistyy ei kyllä tosiaankaan olisi selvinnyt mukaan. Mies ei oikein muutenkaan ota minua nykyään huomioon esim. pidä hyvänä tai helli millään lailla, eikä kysy kuinka jaksan vaan olettaa ilmeisesti ettei raskaus verota yhtään voimiani. Kyseessä on nyt toinen lapsemme. jos yritän hänelle puhua on kun seinälle juttelis, ei siis mitään reaktiota, sanoo ehkä " jaa, mitä mun pitäs tuohon sanoa?" . Mitä teen, tunnen oloni hylätyksi ja tosi yksinäiseksi.
Kommentit (10)
sinustako mies ehtii kahdenksan tunnin maktkan päästä kännissä synnytykseen jos nyt käynnistyisi? Minun mieheni ei olisi ehtinyt, lapset ovat olleet ulkona noin kolme, neljä tuntia synnytyksen käynnistymisestä.
Ymmärrän täysin ap:tä, en olisi itsekään tykännyt siitä, että mies enää loppuviikoilla lähtee noin kauas. Tosin minä aloin toden teolla odotella synnytyksiä vasta viikolla 38, viikolla 35 ei vielä tuntunut siltä, että voisi käynnistyä kummankaan kanssa... Ja toisaalta, eipä mies enää silloin hakunnut minnekään kauemmas saati että olisi ryypiskellyt. Mutta ap:ta ymmärrän, toivottavasti tämä olli miehesi viimeinen tuommoinen reissu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Itse lohduttauduin nyt viimeisen raskauden aikana sillä, että tiesin että kun lapsi on maailmassa, mieheni on aivan mahtavan hyvä isä lapselle, vaikkei raskausaikana oikein jaksanutkaan minua huomioida.
Miten se miehen humalatila siihen ehtimiseen vaikuttaa? Matka kestää kahdeksan tuntia - oli sitten humalassa tai ei.
Olen nähnyt pari pariskuntaa, joissa mies on muuten tosi mukava, lempeä ja hyvä sekä innostunut isä esikoiselle, sitten nainen on halunnut toisen lapsen pienellä aikavälillä ja asiasta on " neuvoteltu" kunnes mieskin on suostunut perheenlisäykseen. Nämä molemmat miehet ovat raskauden edetessä muuttuneet vähän kylmäkiskoisiksi ja välinpitämättömiksi, menneet tosi paljon omia menojaan ja rientojaan jne. Vaimot on ihmetelleet mikä nyt on kun " mies esikoisen kohdalla oli niin osaaottava ja huolehtivainen" .
Minä ulkopuolisena olen tulkinnut tämän niin, että miestä hiljaisesti ahdistaa - raskauden edetessä yhä enemmän ja enemmän - lapsi, joka ehkä on ihan ok ja sinänsä suunniteltu, mutta ei hänen puoleltaan alunperin kiihkeästi toivottu...Siihen ajatukseen on tavallaan taipunut naisen halun ja hyvien perusteiden edessä (se nyt on tapana tehdä ne kaksi lasta, sitten niistä on seuraa toisilleen, naisellakin alkaa jo ikä tulla vastaan lähivuosina), mutta ei sitä ole hirveästi alunperin ITSE halunnut. Olen jotenkin huomannut, että miehille tämä " kaksi lasta pienellä aikavälillä" ei ole ollenkaan yhtä houkutteleva ajatus kuin naisille. Esikoisen kanssa he voivat osallistua, mutta myös vielä jossain määrin pitää kiinni vapauksistaan, harrastuksistaan jne. Onhan arki yhden pienen lapsen perheessä yleensä vapaampaa ja helpommin järjesteltävissä kuin kahden pienen lapsen kanssa. Lisäksi taloudelliset paineet lisääntyvät jokaisen lapsen ja vanhempain vapaan myötä. Eivätkä kaikki miehet nauti siitäkään, että heidän vaimonsa on jatkuvasti raskaana tai imettää (hormoonit heittelee, miehen täytyy tästä syystä kestää ja ymmärtää kaikenlaista käytöstä, vaimo on fyysisesti kiinni vauvassa, kiloja kertyy jne.) Miehet vähän niin kuin katkeroituvat tai ainakaan eivät jaksa olla ihan niin innoissaan kuin esikoisen kohdalla. Sitten he yrittävät selvästi juuri noilla yllättävillä ryyppyreissuilla tms. pitää kiinni siitä pakenevaksi kokemastaan vapaudesta...
Mielenkiinnosta muuten kysyisin myös, että jos miehesi on 8 tunnin ajomatkan päässä, miten hän muutenkaan välttämättä ehtisi synnytykseen? Monet kakkoslapsethan tulevat vielä esikoisia vauhdikkaammin.
Tottakai selvinpäin autolla hurauttaa matkan nopeammin, kuin seuraavalla mahdollisella julkisella (voi tulla vaikka vasta seuraavana päivänä). Ja vaikka julkinen liikenneväline sattuisi lähtemään juuri saman tien synnytyksen käynnistyessä, ensin täytyy päästä sinne juna/bussiasemallekin, ei majoitus välttämättä ihan sen vieressä ole.
Mutta humalatila tai ei, aikamoinen riskihän tuo välimatka on jokatapauksessa, jos läsnäolo synnytyksessä on tärkeää. Tässä palataan mielestäni kysymykseen siitä, kuinka välttämätön/tärkeä tuo itse matka oli...Ja onko vaimolla esim. taipumusta ennenaikaisiin synnytyksiin (periaatteessahan laskettuun aikaan on vielä joku viisi viikkoa). Ei se humalatila minusta nyt tässä kaikkea merkitse...
Minulle lapsen syntymä on niin hieno hetki että en tosiaankaan halua että mies on silloin kännissä. Ja sinulle joka epäilit että olen painostanut miestäni lapsen hankintaan: En koskaan tekisi sellaista! Se olisi väärin syntyvää lastakin kohtaan ja painostus tuommoisella asialla hajottaa varmasti suhdetta. Eli ihan molempien toivoma lapsi kyseessä. Kiitos teille jotka osoititte myötätuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on todella vähäiset on humalassa tai selvänä.
Tuosta ei kannata motkottaa sinulla on viisi viikkoa siis yli kuukausi laskettuun aikaan (joskus aika heittää tuosta pari viikkoa yli). Jos synnytys käynnistyy ennen aikojaan niin ukkos pitäis päivystää 200 kilometrin säteellä loppuraskauden ajan niin ehtiä mukaan on todennäköistä.
Synnytysten kesto vaihtelee alle puolesta tunnista pariin vuorokauteen, viimeinen synnytykseni kesti 3 h 15 min, ensimmäinen 11 tuntia ja toinen tuolta väliltä.
Alkoholin käyttöä tuskin pystyt säätelemään ja miehesi ottaa kun siltä tuntuu. Muusikkopiireissä aika tavallista.
Ymmärtäisin sinua paremmin jos laskettuun aikaan olisi viikko tai pari. Periaatteessa se lapsi olisi vonut pahimillaan syntyä viikolla 25 ja olisi kohtuutonta vaatia ketään päivystämään synnytyksen mahdollista käynnistymistä 3-4 kuukautta.
Nollaa tilanne, älä räyhää jos mies muutoin on kunnollinen. Leipää se teille on tienaamassa ja hänen työ nyt sattuu olemaan reissuamista. Hormoonit heittää noita kierroksia, luulisin. Tsemppiä jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suostuit TOISEEN lapseen alkoholistin kanssa?
En halua kuulla enempää.
Vierailija kirjoitti:
Suostuit TOISEEN lapseen alkoholistin kanssa?
En halua kuulla enempää.
Ei varmaan sitten kannata lukea 19 vuotta vanhoja aloituksia, idiootti.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, olen kokenut ihan saman molempien raskauksieni aikana. Useimpien (ilmeisesti ei kyllä kaikkien) miesten on todella vaikea " löytää paikkaansa" naisen raskauden aikana, päästä mukaan siihen vauvanodotustouhuun. Isyys alkaa oikeastaan vasta kun lapsi on syntynyt, vaikka naisten hömppälehdet kuinka hehkuttaisivat teennäisen maireat isähahmot kansikuvissaan äidin masua taputtelemassa.
Itse lohduttauduin nyt viimeisen raskauden aikana sillä, että tiesin että kun lapsi on maailmassa, mieheni on aivan mahtavan hyvä isä lapselle, vaikkei raskausaikana oikein jaksanutkaan minua huomioida.