Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitini saa minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi ja etenkin huonoksi taloudenhoitajaksi? :(
09.05.2011 |
Äiti on aina ollut kontrollifriikki, mutta vasta nyt lähemmäs nelikymppisenä asia on tosissaan alkanut vaivata minua.
Kun me käymme äitini luona, asiat sujuvat ok. Mutta kun äiti tulee meille, hänen läsnäolonsa saa minut ahdistumaan. Äiti on koko ajan sellainen hieman kireän ja huolestuneen oloinen. Hänestä näkee selvästi, että hän haluaisi kovasti puuttua lastemme ja kotimme hoitoon.
Ihan kuin äiti olisi omassa kodissaan, jossa hänen pitää hallita kaikki täydellisesti. Lapset eivät saa metelöidä, sotkea eivätkä joutua vaaranpaikkoihin. Viimeisestä olen toki itsekin samaa mieltä, mutta en pidä äitini tavasta paimentaa koko ajan: Voi älkää menkö sinne, älkää koskeko, mummi auttaa, varokaa nyt vähän... jne.
Ja se taloudenhoito sitten. Äitini on supersiisti, minä vain tavallisen ok siisti. Äiti antaa rivien välistä (ja joskus suoraankin) ymmärtää, että kotia pitäisi hoitaa toisin kuin meillä tehdään. Ikään kuin mikään ei kelpaisi ja riittäisi hänelle.
Viimeksi äiti oli meillä pari päivää sitten, ja olen ollut siitä asti kamalan ahdistunut. Järjelläni yritän suhtautua äitiin vain toisena ihmisenä, jolla on hieman erilaisia näkemyksiä kuin minulla. Tunnetasolla äidin tyyli on kuitenkin kuin hirveä mörkö, joka kalvaa sisintäni: et riitä, et kelpaa, et osaa. Eikä osaa miehesikään.
Muissa asioissa äitini on ihan mukava ihminen ja meillä on hyvät välit. Koen etten millään voi puhua hänelle tästä asiasta. Äiti ei oikein ole sitä tyyppiä, joka selvittäisi vaikeat asiat. Hän mieluummin ensin suuttuu, sitten vaipuu itsesääliin eikä halua puhua asiasta enää koskaan, koska puhumisesta tulee vain paha mieli.
Vinkkejä?
Kommentit (3)
Et voi muuttaa äitiäsi, joten älä anna hänen myrkyttää sieluasi. Kaikilla meillä ei ole ihanaa, lämmintä ja positiivista äitiä - sille ei vain voi mitään, sen kanssa on elettävä.
Ota äitiisi etäisyyttä. Jos vierailut mummolassa sujuvat ok, keskittykää niihin, älä päästä äitiä kotiisi säätämään.
Äideillä on suoralinja tyttäriensä korvien väliin, en ihmettele että ahdistut... Ja tiettyyn äitityyliin kuuluu paitsi kaikkiosaavuus myös kelpo marttyyriasenne. Et voi sillekään mitään.
Ainoa, mihin voit vaikuttaa, on oma korvienvälisi. Tiedosta se, että äitisi on epätäydellinen ja kerro itsellesi, että sinulla on oikeus tehdä omat päätöksesi. Suojele itseäsi.
Ainakin itse olin toivonut, että äitini olisi lämmin ja ihana mummo, mutta olen joutunut hyväksymään sen, ettei ole eikä tule. Se on kova paikka, mutta elämä jatkuu :) (ja kun sain tämän itselleni selväksi, välitkin ovat pysyneet muuten hyvinä!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Ahdistut asiasta, koska jollain tasolla olet vielä kiinni (niin kuin varmaan suuri osa meistä!) äidissäsi. Eli äidin mielipiteillä on merkitystä ja sitten harmittaa, kun ei voi olla sellainen kuin äiti haluaisi.
Ehkä voisit itseksesi tutkia sitä, miksi äidin hyväksyntä on tärkeää.
Minä joudun sanomaan omille vanhemmilleni silloin kun ovat kylässä, että ME (mies ja minä) hoidamme kurinpidon meillä. En halua, että he komentavat meillä lapsiani. En halua siksi, että heidän kurinpitonsa on liian komentavaa ja tiukkaa.
Alue: Aihe vapaa
Minun äitini toimittaa ruutuvihkoon talletettuja puutelistoja minun taloudenpidostani.
Ja jauhaa lastenhoidostani koko suvulle. Plus diagnosoi näille lääkärikirjoista erilaisia sairauksia...