Ajatteleekoha terapeutit tai Mielenterveyshoitajat asiakkaista että, hitto mikä tampio?

Totta kai niillä on tunteita potilasta kohtaan. Monenlaisia. Ihan samoin kuin fysioterapeuteilla, lääkäreillä ym. 

Jep. Ehkä jos maksat (vuosia) kokeneen ja muita ymmärtävän naisterapeutin itsellesi, valitset ymmärtävän keskustelumuodon, ehkä siellä on yritystä auttaa. Ellei ole höyrähtänyt. Joku jolppi voi vaan vattuilla takas.

Vähemmän ne sellaisia ajattelee kuin normitallaaja. Tietävät kuitenkin mielenterveydellisistä vaikeuksista ja siitä miten ihmiset toimii tietyssä tilassa. Siksi kykenevät ymmärtämään heitä. 

Jos eivät ole empaattisia ja asiantuntevia, heidän pitäisi vaihtaa työtä. 

Voihan sitä olla ulkoisesti vaikka kuinka empaattinen, mutta ajatukset sitten jotain muuta.

Ammattitaitoa.

Tampioitahan ne hoitaa. So not?

Realiteetti on, että osa meistä ja heistä ON tampioita. Puolesta riippumatta. Mitä siinä muutakaan voi ajatella kuin että tampio, mikä tampio. Tampio ei kuitenkaan ole diagnoosi, pikemminkin eräänlainen rajoite tai tyyppivika. Niitä löytyy kaikilta, ei haittaa ellei nyt sitten ole ihan maanantai-kappale.

En ajattele. 

Kyllä ajattelee jos sattuu eteen sellainen "ammattilainen" joka on itse tampio.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla ulkoisesti vaikka kuinka empaattinen, mutta ajatukset sitten jotain muuta.

Ammattitaitoa.

Näkyy aina läpi.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele. 

Hyvä. Entä jos asiakas on tehnyt jotain negatiivista elämässään niin ajatteletko että, mitäs teit tai että, no voi hel*etti. ap

Kyllä. Joudun työni puolesta kuuntelemaan niiden hullujen horinoita. Vapaa-ajallani en siedä yhtään mielenterveyspotilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele. 

Hyvä. Entä jos asiakas on tehnyt jotain negatiivista elämässään niin ajatteletko että, mitäs teit tai että, no voi hel*etti. ap

 

En. Yritän ymmärtää tai auttaa asiakasta ymmärtämään mahdollisia syitä käyttäytymisensä taustalla. 

Jos mietin omaa kokemustani kun mulla oli ns. Hermoromahdus ja näin maailman todella uhkaavana ja synkkänä paikkana, puhuin varmasti aika raskaita juttuja.  Nyt jälkeenpäin hieman hävettää, mutta olen kiitollinen millä tavalla mut on otettu vastaan ja miten muhun on suhtauduttu. 

On todella helpottavaa päästä purkamaan sellaisia asioita, joita ei ole oikein sopivaa aina jutella kaikkien kanssa kun pitäisi olla aina niin hyväntuulista. 

Sun pitää valita terapeutti itse, jos ei tunnu hyvältä sen voi vaihtaa. Luonne on minusta se tärkein, kun ihmisessä on yhtenäisiä luonteenpiirteitä, niin heidän kanssaan tulee helposti toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Joudun työni puolesta kuuntelemaan niiden hullujen horinoita. Vapaa-ajallani en siedä yhtään mielenterveyspotilasta.

Taidat valehdella. Muussa tapauksessa; vaihda työpaikkaa. Olet vaaraksi asiakkaillesi.

Mä väitän, että koska pelkäät muiden ajattelevan sinut tampiona,  olet itse se ihminen joka harrastaa tuota.  Monesti pelkäämme muissa sellaista huonoa käytöstä, jota itse teemme muille tai itsellemme. 

Myötätuntoa peliin, niin helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Realiteetti on, että osa meistä ja heistä ON tampioita. Puolesta riippumatta. Mitä siinä muutakaan voi ajatella kuin että tampio, mikä tampio. Tampio ei kuitenkaan ole diagnoosi, pikemminkin eräänlainen rajoite tai tyyppivika. Niitä löytyy kaikilta, ei haittaa ellei nyt sitten ole ihan maanantai-kappale.

Miksi ketään pitäisi ajatella tampiona ?  Tuollaiset kovat arvot tuhoavat enemmän ihmistä, joka uskoo niihin kuin ulkopuolisiin, joista ajatellaan ikäviä.

Ovat ylempänä sinua ja myös tuntevat niin.

Oma kokemus on, että osa osaa peittää paremmin ja toisista halveksunta heijastuu läpi ihan kaikkeen.

Kiva olla pohjalla, ja hoitajana on sellainen, josta oikein huokuu se, että voisit sinäkin jo tappaa itsesi eikä turhaan tuhlata täällä minun aikaani.