Lue keskustelun säännöt.
Enpä ole hetkeen säikähtynyt
08.05.2011 |
yhtä kovasti kun äsken. Hämärässä karsin pihakuusista oksia ja kun käännyin, mies seisoi metrin päässä. Huusin niin että varmaan naapuri putos sohvalta. Onneksi ei taputtanut olalle tms, olisin varmaan kääntynyt ja potkaissut munille, niinkin on käynyt ja se refleksi tuli suoraan selkäytimestä.
Mä inhoan tollasta säikyttelyä.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muttei sentään sanonut että Pöö =9
Kyllähän mä tiesin kuka takanani seisoo sillä sekunnilla kun huomasin hänet mutta ääni oli jo lähtenyt. Kerran kouraisi mua takapuolesta kun olin kumartuneena lavuaarin ylle ja mä potkaisin munille vaikka ihan samalla lailla tiesin että mua kukaan muu meillä kotona voi kähmiä kuin mies. Mutta minkäs reflekseilleen mahtaa
vai joku tuntematon mies?
Vierasta olisin varmaan tirvaissut nokkaan
muttei sentään sanonut että Pöö =9
Kyllähän mä tiesin kuka takanani seisoo sillä sekunnilla kun huomasin hänet mutta ääni oli jo lähtenyt. Kerran kouraisi mua takapuolesta kun olin kumartuneena lavuaarin ylle ja mä potkaisin munille vaikka ihan samalla lailla tiesin että mua kukaan muu meillä kotona voi kähmiä kuin mies. Mutta minkäs reflekseilleen mahtaa
Huh vaarallista
Mutta tiedän tunteen joo :D