Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vikana ihmisellä joka valittaa jatkuvasti koko lähipiirilleen
16.05.2011 |
että hänen elämänsä on ihan kauheaa, keksii ihmeellisiä tarinoita tukeakseen muille sitä mielikuvaa että häntä täytyy sääliä. Haluaa olla uhri.
Mitään ei voi tehdä, kuitenkin valittaa, itkee, suree, raivoaa ja on aivan mielettömän hankala. Joka päivä ja aina.
Siis jollain tapaa on sairas, mutta mitä tuolle voi tehdä? Jos joku sanoo poikkipuolisen sanan, on sekin ihminen sitten vastaan ja kiusaa vain.
Tällä ihmisellä on mittavia harhaluuloja, luulee että häntä kohtaan kieroillaan ja hänelle halutaan pahaa, eikä kukaan koskaan ikinä välitä.
Hänellä on 3 lasta joista pienin on alle kouluikäinen. Jo lasten takia huolettaa!
Mitä tehdä?
Kommentit (10)
Muuta et voi, eikä kyllä sun kuulukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huono elämä. Ei siis voi oikein kysyä mikä on vikana. Syitä ollaan koko lähipiiri kuultu aivan älyttömästi.
Sairauksia sairauksien perään on, lääkärin toteamia ei yhtään. Koska lääkäritkään eivät OIKEASTI halua auttaa.
Mä en kohta jaksa enää kuunnella, on aina niin hankala ja vaikea, ja tuntuu että vetää mukanaan epätoivoon.
HUIH, haluan pyristellä IRTI!
mikä sulla on vikana, kun koko ajan sun täytyy keksiä itsellesi sairauksia ja muita valittamisen kohteita.
kun että lakkaa kuuntelemasta niitä valituksia ja viilentää välit. Luulisi sen käyvän ihan itsestään, kun sanoo suoraan ettei jaksa kuunnella ainaista ruikutusta ja antaa sen suuttua.
Aloituskuvauksessa kuulosti että kyseessä on psykiatrisen diagnoosin omaava henkilö. Joku harhaluuloisuushäiriö epäluuloisin piirtein, skitsofreenikko. He yleensä väittävät että juonitaan selän takana jne. ja kuulostavat muutenkin just ap.n kuvaamilta tapauksilta.
Toisaalta voi olla,e ttä ko henkilöllä on takanaan kokemuksena paljon rankkoja asioita, joista on joutunut selviytymään yksin, saamatta tukea, kuuntelijaa, apua. Ja nämä ovat ikään kuin "jääneet päälle" tai kun ovat "hoitamatta", käsittelemättä, tulee tällaisia juttuja, ettäkaikki on pielessä ym.
Käykö ystäväsi terapeutilla tai vast. juttelemassa murheistaan.
Hassua, etteivät lääkärit ohjaa psykiatriselle sairaanhoitajalle keskusteluun, terv.asemilla on sellaisia. suosittele, että menee juttelemaan. Sitä kautta voi saada mahd. fyysisiin vaivoihin apua mutta olisi ainakin ulkopuolien koulutettu ihminen kuuntelemass nämä epäkohdat. Ne myös kirjataan potilastietoihin, ja jos joskus tulee tilanne että joku diagnoosi ja fyysinen vaiva löytyy, on dokumenttia että potilas on itse epäillyt eikä ole päässyt tutkimuksiin.
Nämä nytlähinnä perusteiksi että mitä jutella että menisi tonne psyk.sh:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vika ei ole hänessä itsessään, vaan muissa.
on melko mahdotonta. Ja toisaalta, haluaisin ko. ihmisen parantuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun ystäväpiirissä taas on ihminen, joka hakee itselleen valittamalla huomiota. Ei hänellä mitään merkittäviä traumoja ole takanaan, huomasi vain saavansa hyvin huomiota kun alkoi puhumaan ongelmistaan ja se sitten jäi päälle. Luulee kai, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostava tai ettei häntä kuunnella, jollei ole aina joku uusi ongelma menossa.
Tähän itsestä ja omista ongelmista jankuttamiseen on kannustanut kivasti myös psykiatri, jonka luona kävi vuosia. Psykiatrin kanssa löytyi vaikka mitä lapsuudesta (mm. kiusaamista) vaikka itse olin samalla koululuokalla ja hän se muita kiusasi...
Itse lopulta kyllästyin ainaiseen yksipuoliseen terapoimiseen että jäädytin välit. Nähdään ehkä kerran-kaksi vuodessa enää.
Sääli lapsia. Oppivat äidiltään ikävän käyttäytymismallin. Olisi kyllä hyvä, jos sinulla ap olisi rohkeutta pamauttaa suoraan, että lopeta valittaminen ja ota vastuu omasta elämästäsi äläkä opeta lapsillesi samaa asennetta. Itselläni ei ollut. Toisaalta ystävällä ei ole lapsia, joten en kokenut, että minun pitäisi suojella ketään häneltä... Paitsi ehkä itseäni.
mun ystäväpiirissä taas on ihminen, joka hakee itselleen valittamalla huomiota. Ei hänellä mitään merkittäviä traumoja ole takanaan, huomasi vain saavansa hyvin huomiota kun alkoi puhumaan ongelmistaan ja se sitten jäi päälle. Luulee kai, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostava tai ettei häntä kuunnella, jollei ole aina joku uusi ongelma menossa.
Tähän itsestä ja omista ongelmista jankuttamiseen on kannustanut kivasti myös psykiatri, jonka luona kävi vuosia. Psykiatrin kanssa löytyi vaikka mitä lapsuudesta (mm. kiusaamista) vaikka itse olin samalla koululuokalla ja hän se muita kiusasi...
Itse lopulta kyllästyin ainaiseen yksipuoliseen terapoimiseen että jäädytin välit. Nähdään ehkä kerran-kaksi vuodessa enää.
Sääli lapsia. Oppivat äidiltään ikävän käyttäytymismallin. Olisi kyllä hyvä, jos sinulla ap olisi rohkeutta pamauttaa suoraan, että lopeta valittaminen ja ota vastuu omasta elämästäsi äläkä opeta lapsillesi samaa asennetta. Itselläni ei ollut. Toisaalta ystävällä ei ole lapsia, joten en kokenut, että minun pitäisi suojella ketään häneltä... Paitsi ehkä itseäni.
Alue: Aihe vapaa
ja ryhdistäytyy. Puhu kerrankin suoraan. Sano ettei kukaan usko eikä jaksa kuunnella tuollaista valittajaa.
Puhu suoraan ja katso mitä tapahtuu.