Syönti muualla kuin yhdessä ruokapöydässä

Meillä taas kaikki tykkää siitä, että ruokailu on, ei nyt ehkä joka päivä, mutta vähintään viikonloppuisin, sellainen hetki, jolloin koko perhe on yhdessä ruokapöydässä. Usein me tehdäänkin ruoka yhdessä.

Arkena siinä on kiva jutella päivän kuulumiset, ja vilona siinä on yhtä kiva kerrata mukavia juttuja ja suunnitella uusia. Meillä käy myös paljon sukulaisia ja ystäviä syömässä, kaikki on tervetulleita pöytään.



Ihmiset nauttii niin eri asioista :)

että joku pitää normaalia syömistä haarukalla ja veitsellä "hienosteluna"... Olette ällöttäviä, suoraan sanottuna :-(

Enkä häpeä ollenkaan. Ravintolassa ja kylässä osataan käyttäytyä, ja tytär on ravintola-alan ammattilainen, joten vähän fiinimpikin meiniki on hallussa.



Koti on meillä paikka jossa ei tarvitse hienostella, eikä me yleensä ollakaan edes samaan aikaan kotona, jotta voitaisi kaikki syödä saman pöydän ääressä samaan aikaan.

mutta jos on joku erikoisempi tilanne, no vaikka "pakko katsoa tv-ohjelma", niin silloin syödään olkkarissa. Ja lapsenkin syötän silloin tällöin sylissäni olkkarissa. Yleensä kysyn mieheltä että haittaako jos otan ruuan mukaan menen olohuoneeseen, mies ei kysy minulta. Jos on jotain parempaa ruokaa, niin en kyllä silloin tykkää että ukko häipyy lautasen kanssa muualle. Tilanteen mukaan muualla, mutta useimmiten pöydässä.

yhdessä pöydän ääressä. Jos myöhästyi, koko iltana ei saanut enää mitään. Eikä myöskään mitään lehtien jakamista, mutta ei mukavaa ja rentoa keskusteluakaan.

Mä teen monesti lapsille aamupalan ennen kuin lähtevät kouluun ja vien sen heille olkkariin. Itse katson tosi paljon telkkaria samalla kun syön. Ruokapöydässä saa lukea akkaria jne. Välillä syödään koko perhe pöydän ääressä ja oikeasti jutellaan eikä kukaan liukene pailta tai lue.

eli yleensä lounas ja/tai päivällinen. Minusta siinä on tärkeää se, että perhe kokoontuu, pienet opettelee pöytätapoja, kaikki vaihtaa kuulumisia yms.



Aamupalan (ei mitään sotkevaa) muksut syö sohvalla telkkaria katsoen, muuten muutkin syömiset keittiön pöydän ääressä, mutta kuka milloinkin. Jotain saatan itse napostella tietsikan ääressä.



Minusta se taas menee liialliseksi hienosteluksi, että aamupalalla ja /tai iltapalallakin on pöytä katettu valmiiksi ja kaikki on siinä yhdessä. Näin toimitaan meillä vain vieraiden aikaan.

meillä yleensä syödään se yksi ateria päivässä pöydän ääressä,josku ei sitäkään mutta kyllä meilläkin ilta-ja aamupalat syödään sohvalla... ihanaa minä raukka olen stressannut että minun lapsi menee pilalle kun opetan sen syömään muualla mut on muitakin! jippii!

tykätään syödä ateriat yhdessä saman pöydän ääressä. Me jopa jutellaan toistemme kanssa silloin!



Kerro ap, kun pidät haarukan ja veitsen käyttöä "hienosteluna", niin miten te syötte? Lusikalla? Sormin? Puikoilla?

Joka paikassa toitotetaan yhteisruokailun tärkeyttä ja mulla on jatkuva huono omatunto kun meidän perheessä se toteudu! Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta ja yritän kyllä, että syötäis yhdessä, mutta käytännössä mun aika menee siihen, että juoksen ruokapöydän ja keittiö väliä kun lapset syö. Suosiolla usein syönkin vasta lasten jälkeen, sillä haluan NAUTTIA ruuastani rauhassa! Mies syö milloin sattuu, enkä viitsi hänelle nalkuttaa yhteisistä ruoka-ajoista (nätisti olen muutaman kerran sanonut). Minusta on myös ihana lukea samalla kun syön (miehestäni myös)

Minua ei toisten syömiset häiritse. Mutta ikävää tuolla tavalla alentaa toisten ruokailutapoja hienosteluksi ja mässyttämiseksi, se ei kuulu hyviin tapoihin. Et valitettavasti kuulosta kovinkaan fiksulta tai mukavalta ihmiseltä tuollaisen tekstin perusteella.

Kerro ap, kun pidät haarukan ja veitsen käyttöä "hienosteluna", niin miten te syötte? Lusikalla? Sormin? Puikoilla?

Pelkällä haarukalla, lusikalla, pitsat ja kaikki samaan tyyliin kasatut menee sormin. :) Ja nuolen jopa lautasen, jos siltä tuntuu....

Kukaan ei kanna ruokaa muihin huoneisiin. Sotkematonta välipalaa voi joskus napostella sohvalla telkkarin ääressä, mutta ei muuten.



Ruokapöydässä syödään yhtä aikaa useamman kerran viikossa, mutta ei kekenkään tarvitse menojaan sen mukaan järjestää. Mutta lämmitettykin ruoka syödään pöydän ääressä. Omalla porukalla riittää ihan se haarukalla tökkiminen, ei oo pakko ottaa veitseä, jos ilmankin pärjää :)

Minusta taas koko perheen yhteiset ruokailuhetket ovat päivän paras anti. Se on se hetki, jolloin on rauhassa aikaa jutella ja käydä lasten kanssa päivän tapahtumia läpi.



Joskushan oli joku tutkimus, jonka mukaan sellaisten perheiden teineillä on vähemmän ongelmia, jotka syövät yhdessä.

joten ruokapöytä on minulle kamala paikka. Meillä ei ole yhteistä ateriaa, vaan lapset syövät yhdessä, mies missä sattuu ja minä olen keittiössä lasten syödessä esim. tyhjentämässä tiskikonetta tms. En muista, koska perheemme olisi syönyt yhdessä saman pöydän ääressä.



Lapset tietävät, että äiti ei syö ruokaa vaan napostelee eli minulla on jääkaapissa salaattilautanen, jota tyhjentelen pitkin iltaa. Heitä ei ole pakotettu syömään, joten heille maistuu kaikki.

kolme poikaa ja sotku pöydänkin ääressä aivan karmeeta välillä. Eli pöydässä syödään safkat, ettei koko kämpää tarvii vetää painepesurilla 5krt päivässä. Ja kun mä sen ruuan kerran olen vääntänyt, niin sillon tullaan syömään, kun ruoka on valmista eli yhdessä syödään aina kun se on vaan mahdollista. Aina ei ole, kun harrastukset painaa päälle.